Elokuva-arvostelu: The Limits of Control

Alkuperäisnimi: The Limits of Control
Ohjaaja: Jim Jarmusch
Pääosissa: Isaach de Bankolé, Bill Murray, Tilda Swinton, John Hurt, Gael García Bernal
Pituus: 117 minuuttia (1 h 57 min)
Ikäraja: K11
Käsikirjoittaja: Jim Jarmusch
Kotisivu: www.filminfocus.com/film/the_limits_of_control

What’s cooler than cool? Ice cold! Jäätäviä ovat myös Jim Jarmusch, Isaach de Bankolé ja The Limits of Control. Itse asiassa kolmikko on ainakin minun makuuni turhankin jähmeä. On nimittäin olemassa kohtalaisen suuri mahdollisuus, että kylmäkiskoisuuteni Limitsiä kohtaan johtuu siitä, etten tajua sen edustamasta elokuvalajista höykäsen pölähdystä. Tähän viittaisi mm. muistivihkoon riipustamani ”ei tässä kyllä paljon tapahdu”.

Nimetön mies (de Bankolé) tekee taiji-harjoituksia vessakopissa. Lentokentällä hän tapaa asiakkaat, joilla oon aurinkolasit. Mies ei niitä tarvitse, sillä hänen katseensa on tarpeeksi viileä jo ilmankin, eikä hän puhu paljon. Seuraa paljon kaksoisespressoja kahdesta erillisestä kupista juotuna, matkoja Euroopan kaupungeista toisiin, tulitikkuviestejä ja kryptisiä kohtaamisia.

Siis tällaisia: Yksi tavatuista on Tilda Swintonin esittämä blondi, joka toteaa ”joskus pidän elokuvista, joissa ihmiset vain istuvat, eivätkä sano mitään”. John Hurt käy kehumassa ohimennen Kaurismäen Boheemielämän. Hotellihuoneen sängyltä löytyvä pyssyllä sohiva alaston nainen kysyy: ”Pidätkö perseestäni?” Gael García Bernal lausuu, että ”heijastukset ovat joskus läsnäolevampia kuin asiat, joista ne heijastuvat.” Kaikki on jääkylmää, minimalistista, ironista, itsetietoista.

Kamera seuraa tapahtumia kylmän rauhallisesti. Kuvat ovat hallittuja: staattisia, symmetrisiä, kameraliikkeet rauhallisia. Ja mikäpä on rauhallisesti seuratessa, kun kohteena on niinkin erikoinen tyyppi kuin de Bankolé. Mies on käytännöllisesti katsoen elävä veistos. Valo lankeaa kasvoille niin, että ne näyttävät marmorista hakatuilta. Leuka ja huulet. Nenä ja posket. Flamencoesitykselle hän sentään hymyilee.

The Limits of Control muistuttaa, että on vitsejä – ja jäätäviä vitsejä. Ice cold.

Aiheesta lisää:
Elokuva-arvostelu: Broken Flowers