Arvostelu Netflixin äärimmäisen viihdyttävä The Killer esittelee David Fincherin tappavan tarkkaa osaamista

David Fincherin The Killer -elokuvan palkkatappaja tekee yhtä kirurgintarkkaa työtä kuin ohjaaja itse.

Ensi-ilta: 10.11.2023 (Netflix)
Alkuperäisnimi: The Killer
Ohjaus: David Fincher
Käsikirjoitus: Andrew Kevin Walker
Pääosissa: Michael Fassbender, Arliss Howard, Charles Parnell, Kerry O’Malley, Sophie Charlotte, Tilda Swinton
Pituus: 118 minuuttia
Ikäraja: K16

Kolmen vuoden takaisen Gary Oldmanin tähdittämän Mank-elokuvan jälkeen David Fincher palaa Netflixiin tekemään sitä minkä parhaiten osaa.

Mustavalkoinen Mank on ohjaajan töistä ehkä vähiten suuren yleisön elokuva. Michael Fassbenderin tähdittämä The Killer -palkkatappajatrilleri on puolestaan suoraviivaisuudessaan helposti pureksittavaa ja teknisesti liki täydellistä viihdettä. Fincher on tehnyt niin finchermäisen elokuvan kuin mahdollista. Coolin ja komean pinnan alla ohjaaja nauraa elokuvallaan itselleen ja sen kylmänviileälle päähenkilölle.

The Killer on julmetun viihdyttävä parituntinen. Sen palkkatappajatarina ei tarjoa syvällisempiä mietintöjä hirviömäisiin tekoihin kykenevän hahmon sielunmaisemasta. Ei vaikka vain The Killer -nimellä tunnetun päähenkilön kertojaääni avaa aatoksiaan ja selittää toimintaansa tahallaan aivan liikaa.

Vähän pintaa raaputtamalla The Killer paljastuu rehelliseksi pulpiksi. Elokuva on rakennuspalikoiltaan ja ideoiltaan periaatteessa b-luokan viihdettä, jonka alansa huippuosaajat ovat hioneet kirurgintarkkuudella toimivaksi trilleriksi.

Kuva: Netflix ©2023

Tyyli ennen sisältöä

Uutuus vertautuu väkisinkin tietyillä tasoilla Jean-Pierre Melvillen vuoden 1967 Ajojahti – Le Samouraï -klassikkoon. Oikeassa mielentilassa tai viimeistään toisella katsomiskerralla The Killer paljastuu myös todella hauskaksi tekeleeksi.

Elokuvan alku on melkein kuin lyhytelokuva elokuvan sisällä. Fassbenderin esittämää palkkatappajaa seurataan parinkymmenen minuutin ajan kyttäyskeikalla, valmistautumassa väkivallantekoon pariisilaistalon vintillä. Mies tarkkailee vastapäistä hotellia kiikaritähtäimellä, joogaa, kuntoilee, syö, tarkkailee pulssiaan, nukkuu – ei tee mitään.

”Jos et kestä tylsyyttä, niin tämä työ ei ole sinua varten”, tappaja selittää.

Mitään merkittävää ei tapahdu, mutta alku vie väkisin mukanaan. Tämä siitä huolimatta, että Fassbenderin nimettöman tappajan toistelemat mantrat ja mietteet ovat kuin suoraan jostakin self-help-opuksesta. Konemaisesti keikkaan valmistautuvan miehen toimien seuraaminen rauhallisen kertojaäänen kera on silti täysin hypnoottista katsottavaa.

Tähän itseään tunteettoman kylmäksi ammattilaiseksi selittävään murhamieheen haluaa tutustua paremmin. Hän töpeksii keikan ensimmäistä kertaa urallaan ja ampuu väärän ihmisen.

Nimetön mies ei olekaan täydellinen, joka tekee hänestä vielä kiinnostavamman. 20 minuutin mittaista prologia seuraa pako -ja kostoreissu ympäri maailman. Vaikka tappaja ja koko elokuva on äärimmäisen cool, niin tästä matkasta maasta toiseen uupuu liki kokonaan jamesbondmainen glamour mittatilauspukuineen. Tyyli löytyy elokuvan tekniseltä puolelta ja se ajaa tahallaan sisällön ohi.

Kuva: Netflix ©2023

Ihmisen kuori

Rikkaalla tappajallamme on raha- ja varustekätköjä ympäri maailman. Sama ilme pysyy kasvoilla, vaikka pieleen menneen keikan takia miehen naisystävä on yritetty tappaa hänen Dominikaanisessa tasavallassa sijaitsevalla huvilallaan. Viidakosta matka vie identiteettiä jatkuvasti vaihtavan miehen Yhdysvaltain eri kaupunkeihin. Tappaja pukeutuu kuin saksalainen turisti, koska kukaan ei hänen mukaansa halua olla missään tekemisissä saksalaisten turistien kanssa.

Fincher tuntuu tekevän Alexis “Matz” Nolentin ja Luc Jacamonin saman nimiseen ranskalaissarjakuvaan perustuvalla elokuvallaan jonkin sortin testin.

The Killer on erittäin viihdyttävä elokuva, vaikka sisältöä tärkeämmässä osassa on ohjaajan tunnistettava tyyli. Fassbender on harvasanaisena tappajana taas loistava. Hänen ilmeetön näyttelemisensä lumoaa katsojan, vaikka hahmo on pelkkä tyhjä kuori. Miehen inhimillisestä puolesta nähdään vain muutama vilahdus. Fincher tuntuu ikään kuin testaavan onnistuuko hän pitämään katsojan otteessaan hahmolla, josta uupuu liki kaikki tarttumapinta.

Vastaus on kyllä. Huolimatta siitä, että tappajassa on yhtä vähän syvyyttä kuin noudattamissaan ja toistelemissaan periaatteissa. Leffa antaa ymmärtää, ettei päähenkilö ole aiemmasta onnistumisprosentistaan huolimatta alansa parhaimmistoa. Rahalla saa kaikkea mitä haluaa – passeja, uusia henkilöllisyyksiä, tekniikkaa ja aseita. Esimerkiksi miehen itse kiireessä väsäämät kulkuluvat näyttävät lähempää katsottuna suht’ surkeilta. Robottimaisesti mahdottoman oloisista tilanteista selviämiseen riittää toisto, vuosien kokemus ja itsevarmuus. Sekin auttaa, että kortinkloonauskoneen voi tilata noutopisteeseen vaikkapa Amazonista.

Kuva: Netflix ©2023

Valmistaudu toimintaan

The Killerisssa ei ole esimerkiksi Zodiacin syvyyttä tai The Gone Girlin juonenkäänteitä. Trilleri on viimeisen päälle hiottua viihdettä, jonka huumorista uupuu ironia kokonaan. Fincher esittelee vaivattoman oloista osaamistaan ja huikeaa tyyliään, mutta nauraa sille ja itselleen katsojan kanssa, ilman ilkeilyä.

Nine Inch Nailsin Trent Reznorin ja Atticuc Rossin score on tällä kertaa yksinkertaisimmillaan silkkaa kolinaa ja suhinaa – ahdistavan kaunista ambient-maalailua ja -huminaa.

Eniten oikeaa ihmistä päähenkilömme muistuttaa kuunnellessaan intohimoisesti The Smiths -bändiä, jonka diskografiasta löytyy sopivat biisit niin kytiskeikkaan, rauhoittumiseen kuin lentomatkalle. Minkään muun orkesterin musiikkia miehen soittolistoilla ei näytä olevan.

The Killer tarjoaa myös todella komean taistelukohtauksen, joka saa esimerkiksi John Wickin pyssybaletin vaikuttamaan lapselliselta huitomiselta. Yhteenotto The Brute -körilään kanssa on kaukana realistisesta, mutta sen koreografiassa on musertavaa raakuutta, jonka tuntee omissa luissaan asti.

Vielä jännittävämpi on pitkä kohtaus Tilda Swintonin esittämän kollegan kanssa, joka koostuu pelkästä dialogista.

Kuva: Netflix ©2023

The Killer on toimintajännäri, jossa on toimintaa todella vähän. Leffa onnistuu jollain ilveellä tekemään toimintaan valmistautumisesta itse asiaa kiinnostavampaa katsottavaa. Elämän suurista kysymyksistä, valinnoista ja moraalista se ei sano juuri mitään syvällistä, vaikka päähenkilö pohtii niitä ääneen koko elokuvan ajan. The Killerin rehellinen viihde kiehtoo tunnekylmyydellään.

Kenen tahansa muun tekemänä The Killer olisi lähellä mestariteosta. Fincher-asteikolla se on vain hyvä elokuva, huippuunsa hiottu jännäri, joka osaa nauraa itselleen. Täysin vakavana leffa lipsahtaisi todennäköisesti parodian puolelle.

Netflix-elokuvia ei ole nähty vuosikausiin Suomen teattereissa. Se on todella sääli, sillä sliipatun elokuvan absurdi huumori toimii taatusti paremmin valkokankaalta. Kotisohvalta käsin huomio kiinnittyy lähinnä tekijöiden tekniseen taituruuteen. Se ja muutama hymähdys riittävät. The Killerin coolissa maailmassa viihtyy mainiosti pari tuntia.

THE KILLER

”The Killer on David Fincherin elokuvista davidfinchermäisin.”