Arvostelu Madame Web on Sonylta jo neljäs huti putkeen Spider-Man-elokuvissa

Sonyn Spider-Man-universumiin kuuluva, Dakota Johnsonin tähdittämä Madame Web ei ole aivan niin huono elokuva kuin se trailerin perusteella vihjaili olevansa. Supersankarigenressä se edustaa silti viime vuosia piinannutta väljähtäneisyyttä.

Ensi-ilta: 14.2.2024
Alkuperäisnimi: Madame Web
Ohjaus: SJ Clarkson
Käsikirjoitus: Matt Sazama, Burk Sharpless, Claire Parker & SJ Clarkson
Pääosissa: Dakota Johnson, Sydney Sweeney, Isabela Merced, Celeste O’Connor, Emma Roberts, Adam Scott & Tahar Rahim
Pituus: 117 minuuttia
Ikäraja: K12

Ensin Venom, sitten Morbius ja nyt Madame Web. Sony esittelee omassa Spider-Man-universumissaan hahmoja, joita tavataan Marvel-sarjakuvien sivuilla Spider-Manin kanssa samoissa seikkailuissa, mutta jotka elokuvissa eivät pääse Hämiksen kanssa samaan kuvaan.

Tässä aiheessa lähimmäksi hivuttautuu nyt Madame Web, jossa nähdään Spider-Manin hahmoon varsin konkreettinen ja suorastaan yllättävä viittaus.

Madame Web tavattiin Spider-Man-sarjakuvien sivuilla ensimmäisen kerran vuonna 1980 Dennis O’Neilin ja John Romita Jr.:n luomana. Sarjakuvissa Cassandra Webb esitettiin tyypillisesti vanhahkona naisena, jolla on telepaattisia ja selvännäkemisen kykyjä, ja joka auttaa Spider-Mania.

Sonyn elokuvassa hahmoa on nuorennettu sarjakuvien sivuilta kolmekymppiseksi ja häntä esittämään on laitettu Fifty Shades -elokuvistakin tuttu Dakota Johnson. Johnsonin Cassie Webb on New Yorkissa toimiva ensihoitaja, jonka äiti on kuollut Cassien syntymän aikaan tutkimusmatkallaan Perussa. Tuohon hetkeen tietenkin liittyy myös salaperäinen hämähäkki ja Tahar Rahimin esittämä, Cassien äidin apulaisena toimiva Ezekiel.

Kasvattiperheissä kasvanut Cassie on aikuisenakin katkera kuolleelle äidilleen, koska hänen mielestään tämä tutkimuksensa vuoksi hylkäsi syntymättömän lapsensa, ja purkaa katkeruuttaan nihkeytenä kaikkeen perheellisyyteen ja läheisyyteen yleensä. Yhdessä ensihoitajakollegansa Benin (Adam Scott) kanssa hän pelastaa henkiä New Yorkin kaduilla – kunnes itse joutuu traagiseen onnettomuuteen.

Tuon onnettomuuden jälkeen Cassie alkaa nähdä hämmentäviä välähdyksiä tulevasta ja pian hän päätyy suojelemaan kolmea teinityttöä, Sydney Sweeneyn esittämää Julia Cornwallia, Anya Corazonia (Isabela Merced) ja Mattie Franklinia (Celeste O’Connor). Vastassaan nelikolla on hämähäkin lailla katossa kiipeilevä kaveri, joka haluaa nuoret hengiltä.

Kuva: © 2024 CTMG, Inc. All Rights Reserved.

Rauhallisempaa menoa

Trailerin jälkeen odotukset Madame Webiä kohtaan olivat olemattomat, minkä vuoksi elokuva puutteistaan huolimatta jopa hieman yllätti. Se ei nimittäin ole yhtä kammottava kuin Venom 2 tai samanlaista CGI-suttua kuin Morbius. Elokuva kestää kyllä kertakatselun, vaikka ei mitään suuria riemunkiljahduksia aiheutakaan. Toki näistä Sonyn supersankareista vähän enemmänkin toivoisi saavansa irti suhteessa niihin käytettyyn aikaan.

Madame Webin käsikirjoituksen ovat rustanneet Morbiuksestakin vastanneet Matt Sazama ja Burk Sharpless yhdessä Claire Parkerin ja ohjaaja S.J. Clarksonin kanssa. Elokuva on hahmon syntytarina, jonka kahden tunnin kestosta ensimmäinen tunti keskitytään lähes pelkästään Cassie Webbin normaaliin elämään ensihoitajana.

Supervoimansa hahmo saa vasta myöhemmässä vaiheessa, ja koska kyseessä on vain hahmon pään sisällä tapahtuva voima, siitä puuttuu monien muiden supersankareiden räjähtävä näyttävyys. Tyylillisesti Madame Web eroaa jonkin verran monista muista genren elokuvista siinä, että sen toimintakohtaukset jäävät verrattain rauhallisiksi ja niissä ei ole samanlaista mössöksi puuroutuvaa vauhtia.

Tämän voi laskea joko elokuvan kiroukseksi tai kunniaksi.

Elokuvan traileri lupailee huomattavasti enemmän asuihin puettujen hämähäkki-ihmisten välistä toimintaa, mutta valmiissa elokuvassa tätä on vain hyppysellinen. Onkin hieman nurinkurista sanoa näin, mutta Madame Web on parhaimmillaan alkupuolella, jolloin supervoimat ovat vielä piilossa. Esimerkiksi lopputaistelussa ei ole paljoakaan järkeä, sillä se jää jännitteettömäksi ja hieman erikoiseksi Pepsi-mainokseksi.

Jännitteen puuttumiseen suurimpana syynä on mitäänsanomaton pahis. Rahimin esittämässä, täysin yksiulotteiseksi jätetyssä Ezekielissä ei ole minkäänlaista vaaran tunnetta, etenkään kun hahmon suuhun sijoitettu dialogi on pökkelöintä aikoihin. Tätä vielä korostaa se, että monessa kohti hahmon jälkiäänitetty dialogi erottuu liikaa.

Kuva: © 2024 CTMG, Inc. All Rights Reserved.

Dakota Johnson vakuuttaa

Pahis ei ole elokuvan ainoa ongelma, sillä myöskään muille sivuhahmoille ei anneta kunnollista taustatarinaa. Teinikolmikko esitetään stereotyyppisinä teineinä vailla omaa persoonaa – yksi on kapinallinen, yksi älykkö ja yksi kiltti tyttö. Hahmot jätetään laukomaan turhanpäiväisyyksiä, eikä heidän välilleen kasvateta kunnon kemiaa.

Ainoa, joka jollakin tapaa erottuu hahmogalleriasta edukseen, on Dakota Johnsonin esittämä lakoninen ja sulkeutunut nimihahmo. Cassie on tapahtumasta toiseen supersankarihahmoksi rauhallinen ja järkevä, aivan kuin hänen siviiliminänsä ensihoitajana.

Aiemmin pääasiassa tv-tuotantoja ohjanneen S.J. Clarksonin (Jessica Jones, Anatomy of a Scandal) esikoispitkänä elokuvana Madame Web ei kahden tunnin kestostaan huolimatta ehdi kuin raapaista pintaa. Syntytarina tuntuukin kuin tv-sarjan pilottijaksolta. Clarkson kuitenkin hallitsee perinteistä supersankarielokuvaa rauhallisemman tarinankuljetuksen suuremmin kompuroimatta.

Vuosi 2003 tihkuu Madame Webistä Britney Spearsin musiikin voimalla. Elokuva ei siis sijoitu nykyhetkeen. Tähän ajalliseen sijoittumiseen on käsikirjoituksessa ihan syynsä, jolla joko pedataan mahdollista tulevaa tarinaa tai sitten se on heitetty mukaan vain kuriositeettina.

Madame Web on siitä harvinainen Marvel-elokuva, ettei sen lopputekstien aikana/jälkeen tule enää lisäkohtausta.

MADAME WEB

”Madame Web jää Sonyn Marvel-filmografiassa Venomin ja Morbiuksen kanssa samaan, hyvin keskinkertaiseen välitilaan. Lattea syntytarina tuntuukin enemmän tv-sarjan pilottijaksolta.”