Arvostelu Kaikin tavoin lattea Morbius osoittaa, ettei Sony ole oppinut Venomista mitään
Kuva: © 2021 CTMG, Inc.
Venomin kaavalla tehty, Jared Leton tähdittämä ja Daniel Espinosan ohjaama Morbius saapuu elokuvateattereihin perjantaina. Se kertoo Hämähäkkimies-sarjakuvista tutun antisankarin tarinan, ilman Hämähäkkimiestä.
Ensi-ilta: 1. huhtikuuta 2022
Alkuperäisnimi: Morbius
Ohjaus: Daniel Espinosa
Käsikirjoitus: Matt Sazama & Burk Sharpless
Pääosissa: Jared Leto, Matt Smith, Adria Arjona, Jared Harris, Al Madrigal, Tyrese Gibson
Pituus: 105 minuuttia
Ikäraja: K16
Sony Picturesin Marvel-elokuvat jatkuvat Venomin vanavedessä toisella antisankarilla, joka tunnetaan nimellä Morbius, elävä vampyyri. Daniel Espinosan (Safe House, Life) ohjaamassa Marvel-seikkailussa päähahmoa esittää DC:n puolella Jokerin roolissa elokuvissa Suicide Squad ja Zack Snyder’s Justice League piipahtanut Oscar-voittaja Jared Leto.
Tom Hardyn tähdittämistä Venom-elokuvista ensimmäinen menetteli, mutta toinen oli lähes luokattoman huono. Ikävä kyllä pitkään odotettu Morbius etsii paikkaansa noista jälkimmäisen rinnalta.
Morbiuksen matka valkokankaille oli vaivalloinen. Elokuvan kuvaukset saatiin valmiiksi jo vuonna 2019. Siihen päätettiin kuitenkin tehdä lisäkuvauksia vuonna 2020, juuri ennen kuin koronapandemia pisti säppiin koko maailman. Ensi-iltaa siirrettiin ensin kevääseen 2021, sitten syksyyn 2021 ja lopulta keväälle 2022. Odottelu ei ole tehnyt Morbiukselle hyvää ja se tuntuukin pelkästään Marvel-maailman palaselta, joka nyt on satuttu joskus tekemään ja joka jossain vaiheessa pitää uloskin saada, jotta siitä muutama dollari studion kirstuun kilahtaisi.
Sekavan mutta samalla yksiulotteisen oloisesta elokuvasta nimittäin puuttuu se vau-efekti, mitä olemme nykyisten supersankarielokuvien yhteydessä tottuneet kokemaan. Se kuulostaa paperilla kiehtovalta, mutta tuntuu valmiina elokuvana yhdentekevältä liukuhihnatuotannolta. Matt Sazaman ja Burk Sharplessin tekemästä käsikirjoituksesta on vaikea löytää todella kiinnostavaa tarttumapintaa.
Morbius ei myöskään tunnu itsenäiseltä elokuvalta vaan pelkästään johdannolta johonkin suurempaan – jota ei välttämättä koskaan tule.
Morbius on alun perin Spider-Man-sarjakuvissa seikkailleen superpahiksen/antisankarin syntytarina. Jared Leton sinänsä ansiokkaasti esittämä Michael Morbius on harvinaisesta verisairaudesta kärsivä, Nobel-palkinnosta kieltäytyvä tutkija, joka on uhrannut koko elämänsä veritutkimukselle löytääkseen parannuskeinon omaan sairauteensa ennen kuin on liian myöhäistä.
LUE MYÖS: 10 asiaa, jotka Morbiuksesta on hyvä tietää ennen uuden Marvel-elokuvan katsomista
Tohtori Morbius keksii yhdistää vampyyrilepakon DNA:ta ihmisen genomiin, mutta testattuaan uutta yhdistelmää itseensä hän muuttuukin verta himoavaksi, supervoimaiseksi ja -nopeaksi hirviöksi. Lääkärin etiikka ponnistelee kuitenkin pintaan hirviön takaa ja Adria Arjonan esittämän Martinen avulla hän ryhtyy etsimään vasta-ainetta tilaansa.
Morbius syleilee vampyyrimytologiaa ja genreä synkkään goottityyliin ja elokuva on vakavampi kuin esimerkiksi Venom. Elokuva sai ikärajaksi K-16, minkä vuoksi kauhuelementtejä, verta ja kuolemaa on mukana hieman enemmän.
Olemme Marvel Studiosin elokuvien myötä tottuneet siihen, että uskomattomankin tuntuisissa tapahtumissa on taustalla jotain järkeä. Sonyn viimeaikaisissa Marveleissa tämä taito tuntuu olevan vähän hukassa ja niin myös Morbiuksessa vedetään mutkia suoriksi. Asioita esimerkiksi tapahtuu pelkästään siksi, että ne näyttävät visuaalisesti coolilta, vailla kunnollista taustalogiikkaa (esimerkkinä eräskin kohtaus varmaankin kilometrin mittaisella sairaalan käytävällä).
Ei siinä mitään, jos tällaista tapahtuu supersankarielokuvan aikana muutaman kerran, mutta näitä kohtauksia on Morbiuksessa jatkuvasti, ja se murentaa katsomiskokemusta todella paljon.
Lahjakkaan Leton puolesta harmittaa, sillä Morbius on jo toinen hänen esittämänsä sarjakuvahahmo, joka kärsii ponnettomasta käsikirjoituksesta ja hatarasta jälkituotannosta. Näyttelijä nimittäin sopii erinomaisesti rooliinsa riutuvasta ja kuolemansairaasta miehestä elämänsä kuntoon pääseväksi, enkelinkasvoiseksi vampyyriksi. Hahmon hirviömuodon efektit eivät kuitenkaan vakuuta, kuten ei elokuvan CGI yleensäkään.
Pahiksena Morbiuksessa nähdään Matt Smithin esittämä Michaelin lapsuudenystävä Milo, joka on saanut inspiraationsa sarjakuvavastustajasta, Loxias Brownista. Doctor Who -sarjan 11:ntenä Tohtorina tunnettu Smith pääsee herkullisesti irrottelemaan roolissaan, mutta hahmo jää siltikin moniin muihin superpahiksiin verrattuna yksiulotteiseksi.
Marvel-elokuvien maailma alkaa käydä haastavaksi sellaisellekin, joka on katsonut kaikki Disneyn MCU-elokuvat ja -sarjat sekä Sonyn Marvel-elokuvat. Välillä Disneyn ja Sonyn omistamat hahmot linkittyvät keskenään samaan maailmaan, välillä yhteyksiä vedetään taas poikki. Ja sitten on vielä multiversumin käsite, joka sekoittaa pakkaa entisestään ja niin pahasti, että mikäli ei ole Marvel-elokuvien maailman kehitystä seurannut pidemmän aikaa, on varmasti vaikea hypätä kyytiin kesken kaiken.
Morbiuksesta on mahdotonta nähdä, minkä Spider-Manin universumiin se varsinaisesti sijoittuu. Traileristakin tutun kohtauksen pohjalta tiedämme, että Morbius elää samassa universumissa kuin Venom, mutta laajemmassa mittakaavassa tämä tieto ei ole kovinkaan paljon.
Morbiuksen lopputekstien aikana nähdään pieni lisäkohtaus, jossa nähdään eräästä toisesta Marvel-tuotannosta tuttu hahmo ja jonka on tarkoitus herätellä odotusta tulevasta. Kohtaus kuitenkin tuntuu niin totaalisen irralliselta, että se enemmänkin vain aiheuttaa ärtymystä. Kärsimättömille ja vessahätäisille katsojille tiedoksi, että tuo tekstien lomassa nähtävä kohtaus on ainoa lisäkohtaus – lopputekstien jälkeen tulossa ei ole enää mitään.
MORBIUS
”Jared Leton tähdittämä Morbius on hahmon syntytarina, joka kärsii niin tarinallisesta latteudesta, keskeneräisyyden tunnusta kuin visuaalisten efektiensä sekavuudesta.”
