Uusimmat

Arvostelu Venom: Let There Be Carnage on vuoden oudoin romanttinen komedia

19.10.2021 10:46 Tatu Junni

Venomin ensiesiintymisestä suomalaisen Hämähäkkimies-lehden sivuilla tuli maaliskuussa kuluneeksi tasan 30 vuotta. Mikäpä sen hienompi tapa juhlia merkkipäivää kuin elokuva, jossa Venom saa vastaansa Carnagen, yhden kuuluisimmista vihollisistaan? No, vaikka kourallinen lasimurskaa hanurin palkeissa, sillä perjantaina ensi-iltansa saava Venom: Let There Be Carnage on vuoden tähän mennessä kehnoin supersankarielokuva.


Venom Let There Be CarnageEnsi-ilta: 22.10.2021
Alkuperäisnimi: Venom: Let There Be Carnage
Ohjaus: Andy Serkis
Käsikirjoitus: Kelly Marcel
Pääosissa: Tom Hardy, Woody Harrelson, Naomie Harris & Michelle Williams
Pituus: 97 minuuttia
Ikäraja: K12


Hollywoodin romanttisten komedioiden kaava on usein sama: mies ja nainen löytävät toisensa, suhteeseen tulee kupru ja pari eroaa. Kipuilua kestää aikansa, mutta kun tilanne käy tosissaan kiperäksi, osapuolet löytävät taas yhteisen sävelen ja palaavat yhteen. Yleensä mies myöntää virheensä ja pieni kasvunhetki antaa katsojille tunteen siitä, että jatkossa suhteessa pyyhkii hyvin, eivätkä pilvet enää peitä aurinkoa.

Lopputekstit ja katarsis!

Vuoden 2018 Venom-elokuvan tarinaa jatkava Venom: Let There Be Carnage noudattaa tätä kaavaa, tosin tällä kertaa nainen on korvattu aivoja ravinnokseen hotkivalla symbiootilla. Sarjamurhaajia ja hirviöitä vilisevä supersankarielokuva on siis tosiasiassa vuoden oudoin romanttinen komedia! Idea voisi kaikessa kahjoudessaan kantaakin, mutta näyttelijänä paremmin tunnettu ohjaaja Andy Serkis ei tahdo saada hommaa toimimaan.

Kelly Marcelin käsikirjoittama Let There Be Carnage on lapsellinen sekamelska, joka tuntuu liian usein Saturday Night Liven sketsiltä jostain oikeasta Venom-elokuvasta. Vai mitä sanotte kohtauksesta, jossa Venom pitää keikkayleisölle Pride-henkistä puhetta kaapista tulemisesta tai kohtauksesta, jossa Venom pahoittelee Eddie Brockille, kun ”voi korjata haavat ja krapulat, mutta ei isäntänsä särkynyttä sydäntä”?

Kaukana ollaan Marvelin sarjakuvista, vaikka niissäkin Venomia on kuljetettu viime vuosina hyvinkin yllättäviin suuntiin.

Venom Let There Be Carnage

Koska Sony Picturesin ja Marvel Studiosin rajalla tasapainoilevaa Spider-Mania ei voitu tai haluttu ensimmäisessä Venom-elokuvassa käyttää, piti hahmon syntykertomus keksiä uusiksi. Se on helppo ymmärtää. Vaikeampi on käsittää, miksi elokuvasarjasta on päätetty tehty komedia. Ehkä kyseessä on Sonyn epätoivoinen yritys erottautua Marvel Studiosin ja Warner Bros. Picturesin supersankarielokuvista, mene ja tiedä.

Ensimmäinen Venom vielä menetteli, mutta nyt on isketty isompi vaihde silmään ja ajettu mopo keulien vielä pidemmälle väärään suuntaan, kun oikea ratkaisu olisi ollut peruuttaa ja pysähtyä tutkimaan karttaa. Jatko-osa toistaa ensimmäisen elokuvan virheitä ja siksi ne tuntuvat tällä kertaa jopa aikaisempaa häiritsevimmiltä.

Pielessä on jo alkuasetelma. Perinteisesti ensimmäinen supersankarielokuva on pakollinen synty- ja kasvukertomus, ja jatko-osassa päästään sitten vauhtiin (vrt. Sam Raimin Spider-Man-elokuvat vuosilta 2002 ja 2004). Venom: Let There Be Carnage venyttää kasvukertomusta entisestään, aina niin pitkälle, että katsojan päässä katkeaa jo verisuoni. Odotin näkeväni jatko-osassa ”valmiin” Venomin ja kunnon myllytystä ikonisen sarjakuvapahiksen kanssa, en ensimmäisen elokuvan uusintaa ja yläkouluhuumorilla täytettyä parisuhdedraamaa.

Venom Let There Be Carnage

Etukäteen vain puolitoista tuntia kestävän Venom: Let There Be Carnagen lupailtiin menevän suoraan asiaan, mutta tosiasiassa elokuvan ensimmäinen puolituntinen kuluu kriisiä rakentaessa. Symbiootti ja Eddie Brock (Tom Hardy) ovat edelleen kaksi eri olentoa ja jatkuvasti tukkanuottasilla. Symbiootti haluaisi riehua ja rellestää, mutta vastuuntuntoisempi Eddie hanaa vastaan. Kolari on valmis.

Riitakohtauksissa Tom Hardy pääsee taas mäiskimään itseään päähän ja loikkimaan pitkin lavasteita. Touhua on samalla tavalla kiehtovaa katsoa kuin jurrista sukulaissetää häissä: ”kuinka pitkälle se vielä menee ennen kuin joku tajuaa viheltää pelin poikki?” En tiedä mitkä Hardyn motiivit ovat tehdä Venom-elokuvia, mutta kaveri selvästi nauttii hommasta. Kiva hänelle.

Symbiootin ja Eddie Brockin riitojen lomassa katsojille esitellään paremmin Cletus Kasady, joka vilahti jo ensimmäisen Venomin loppumetreillä. Carnagen syntytarina noudattaa pitkälti sarjakuvien kaavaa, mutta voimat on pistetty niin pahasti uusiksi, että pahis on nyt jopa liian ylivoimainen. Carnage osaa nostattaa pyörremyrskyjä, muuttua aineettomaksi, kasvaa rekan kokoiseksi – ja käyttää internetiä ensimmäistä kertaa tietokoneen nähdessään.

Huumoria tässäkin, mutta tahatonta.

Woody Harrelson on tietenkin Oliver Stonen Natural Born Killersin (1994) kaltaisten elokuvien jälkeen luonteva valinta Carnageksi / Kasadyksi, mutta voisi esittää tällaista sarjamurhaajahahmoa vaikka unissaan. Harrelson myös hautautuu pikseleiden alle jo elokuvan puolivälissä, eikä hirviöminä ole yhtä kiinnostavaa katsottavaa kuin Zombieland-tähti. Kiitosta Carnagelle voi kuitenkin antaa mukavan rujosta ulkoasusta ja siitä, että hahmo on huomattavasti onnistuneempi kuin ensimmäisen Venomin täysin yhdentekevä Riot.

Venom Let There Be Carnage

Carnagen mukana valkokankaalle on tuotu Maximum Carnage -sarjakuvasta tuttu Shriek. Romanssinpoikasen myötä Cletus Kasadysta on saatu rakennettua karikatyyria vankempi hahmo, mutta massalahtaaja jää silti aika pahviseksi, samoin Shriek itse. Sääliksi käy Naomie Harrisia, jolle kiljukaulainen superpahis lienee uran yhdentekevin rooli.

Andy Serkisille Venom: Let There Be Carnage on jo toinen huti – ensimmäinen oli onneton Mowgli, jonka maailma unohti jo julkaisua seuranneella viikolla. Ohjaaja on ilmaissut halunsa jatkaa Venomin parissa. Jos näin käy, toivottavasti Serkis lopettaa jahkailun ja asettaa Venomin jatkossa tuoreempien haasteiden pariin. Ja juuri se tuntuisi olevan aikomuksena: Let There be Carnagen viimeinen kohtaus antaa ison lupauksen muutoksesta, ja on siksi koko elokuvan parasta antia. Harmi vaan, ettei kahden kehnon elokuvan jälkeen uskalla odottaa kolmannelta enää paljoakaan.

Venom: Let There Be Carnagea voi suositella 12-vuotiaille monsterifaneille ja niille, jotka pitivät suuresti ensimmäisestä elokuvasta. Muiden kannattaa jättää räpellys suosiolla väliin ja suunnata katseensa kohti joulukuun Spider-Man: No Way Homea.

VENOM: LET THERE BE CARNAGE

Arvosan: 1,5/5

”Venomin jatko-osa menee metsään.”

Tatu Junni

Olen toiminut Otavamedian eri sivustojen tuottajana ja toimittajana vuodesta 2007 lähtien. Ensin Plaza.fi:n elokuva- ja musiikkiosio Kaistalla, myöhemmin eDomessa ja Domessa, ja nykyään sitten Muropaketissa. Osallistun juttujen kirjoittamiseen aktiivisesti etenkin elokuvaosiossamme, joka on käsittelemistämme aiheista minulle läheisin.

Muropaketin uusimmat