Arvostelu Saltburn on loppuvuoden parhaita elokuvia – ainakin niille, jotka eivät vähästä hätkähdä
Kuva: © Amazon Content Services LLC
Lupaava nuori nainen -elokuvallaan käsikirjoitus-Oscarin voittaneen Emerald Fennellin ohjaama Saltburn on pikimustan huumorin värittämä ja goottihenkinen rikosmysteeri, jonka pääosassa loistaa – jälleen kerran varsin outona hemmona – Barry Keoghan.
Ensi-ilta (Prime Video): 22.12.2023
Alkuperäisnimi: Saltburn
Ohjaus: Emerald Fennell
Käsikirjoitus: Emerald Fennell
Pääosissa: Barry Keoghan, Jacob Elordi, Rosamund Pike, Richard E. Grant, Alison Oliver, Archie Madekwe & Carey Mulligan
Pituus: 127 minuuttia
Prime Videon oma ikäraja: K16
Näyttelijänä elokuvauransa aloittanut Emerald Fennell on lyhyessä ajassa ponnahtanut maailman mielenkiintoisimpien elokuvantekijöiden kärkikaartiin. Fennellin esikoispitkä ohjaustyö oli myös hänen itsensä käsikirjoittama, vuonna 2020 julkaistu Lupaava nuori nainen (Promising Young Woman). Carey Mulliganin tähdittämä rikosdraama kertoo vääryyttä kokeneesta ja sitä kostamaan ryhtyvästä, vihaisesta nuoresta naisesta.
Useista Oscar-ehdokkuuksistaan elokuva palkittiin juuri käsikirjoituksestaan.
Ei siis ole mikään ihme, että Fennellin seuraavaa elokuvaa tuli odotettua varsin suurella mielenkiinnolla. Saltburn on fonttia myöten alleviivatun goottihenkinen, mustan huumorin sävyttämä rikosjännäri, jossa englantilainen ylhäisödraama ja punk-henkinen dekadenssi lyövät kättä ovelan onnistuneesti.
Elokuvaa ei kuitenkaan voi suositella kuin suhteellisen aikuisille katsojille, jotka eivät vähästä hätkähdä.
Kuva: © Amazon Content Services LLC
Saltburn kertoo Barry Keoghanin esittämästä Oliverista, joka päästyään opiskelemaan Oxfordiin saa yllättävän ystävän. Köyhistä oloista kotoisin oleva, huonosti pukeutuva ja sosiaalisesti kömpelö nuorukainen päätyy kuin kohtalon johdattelemana karismaattisen ja suositun Felixin (Jacob Elordi) siipien suojaan. Lopulta aristokraattisen suvun vesa kutsuu ujon ystävänsä viettämään kesää kotilinnaansa, palvelijoita myöten Downton Abbeyta muistuttavaan Saltburniin.
Saltburnissa Oliver kohtaa Felixin perheen, joka tuntuu olevan täysin kujalla todellisesta maailmasta. Rosamund Piken esittämä äiti ei voi sietää mitään “rumaa”, Richard E. Grantin esittämä isä on vain nimellinen perheen pää, ja Alison Oliverin esittämä sisko etsii tylsään elämäänsä sisältöä. Laajennettuun perheeseen kuuluvat myös Archie Madekwen esittämä serkku sekä äidin ystävä “poor dear Pamela” (Carey Mulligan), jonka vierailu on isäntäväen mielestä venähtänyt jo liiankin pitkäksi.
Goottimysteeriin kuuluvat tietenkin salaisuudet, joita Fennell availee matkan varrella pikkuhiljaa ripotellen. Loppuratkaisu ei ehkä ole kovin yllättävä, mutta elokuvan viimeiset hetket saavat silti kaikessa absurdiudessaan lähes nauramaan ääneen.
Kuva: © Amazon Content Services LLC
Upean visuaalinen yhteiskuntasatiiri
Saltburn sijoittuu 2000-luvun alkupuolelle, missä Fennell ottaa modernin tarinakehyksen voimin käsittelyynsä englantilaisen luokkayhteiskunnan. Käsikirjoituksessa tartutaan aiheen kannalta perinteiseen asetelmaan, missä tavallinen köyhä pääsee maistamaan, millaista on elää kuin rikkain prosentti.
Asetelmaltaan Saltburn muistuttaakin Evelyn Waugh’n klassikkoa Mennyt maailma (Brideshead Revisited). Jotta tämä samankaltaisuus ei tuntuisi katsojasta liian päälleliimatulta, elokuvassa Waugh’n mainitaan pitäneen Saltburnia inspiraation lähteenään.
Satiiri ei ole etenkään elokuvan alkupuolella kovinkaan hienovaraista, vaan itsetietoisen lakonista ja siksi niin kutkuttavaa. Tätä maustavat vielä käsikirjoituksen ovelat outoudet karikatyyrisine henkilöhahmoineen. Saltburn ei kuitenkaan onnistu lunastamaan lupaustaan aivan loppuun asti, sillä hätäisen oloisesti kasaan vedetty lopetus jättää katsojan kaipaamaan alun lupaamaa täyttymystä, jotain hieman enemmän.
Tapahtumat sijoittuvat pääasiallisesti Saltburnin linnaan, mikä antaa goottihenkiselle elokuvalle hulppeat, mutta modernia ja antiikkista yhteen sovittelevat puitteet. Visuaalisesti elokuva on upea ja kuvaaja Linus Sandgren tekee jälleen ensiluokkaista työtä. Hän tavoittaa kauniisti elokuvan häiriinnyttävän tunnelman, valon ja varjon leikin, mikä luo kohtauksiin sopivaa unenomaisuutta (tai painajaismaisuutta).
Mukana ovat englantilaiseen linnaan sijoittuvan mysteerin kuvalliset kliseet, mutta ne eivät tunnu häiritsevän päälleliimatuilta. Tällä kertaa ne vain kuuluvat asiaan. Koska käsikirjoituskaan ei ole kovin hienovarainen.
Kuva: © Amazon Content Services LLC
Näyttelijäkaarti tekee ensiluokkaista työtä
Pääosaa Saltburnissa esittävä Keoghan on läpimurtoelokuvastaan The Killing of Sacred Deer lähtien kunnostautunut outojen roolien vakiokasvona, eikä Saltburn tee tähän poikkeusta. Omalaatuisen näköinen Keoghan oli Oscar-ehdolla miessivuosasta 2023 Banshees of Inisherin. Hän luo Oliveristaan heti ensi hetkestä lähtien epäluotettavalta kertojalta tuntuvan hahmon, johon näyttelijä heittäytyy joka solullaan.
Lisäksi hän menee vielä kolmekymppisenäkin yllättävän uskottavasti juuri kotoa opiskelemaan muuttaneena nuorena.
Toista tarinan kannalta keskeistä roolia esittävä, australialaissyntyinen Elordi on elokuvarintamalla nouseva tähti (hän myös näyttelee Elvistä ensi keväänä julkaistavassa Priscilla-elokuvassa) ja täydellinen valinta nuorukaiseksi, jolla on elämässään kaikki: rahaa, valtaa, ulkonäköä ja ystäviä. Felixin ja Oliverin keskinäistä epäsuhtaa joka suhteessa korostetaan vielä näyttelijöiden valtavalla pituuserolla: Keoghan on noin päätä lyhyempi kuin Elordi.
Piken hahmolle on kirjoitettu elokuvan humoristisimmat vuorosanat ja hän on roolissa ilmiömäisen hyvä. Lakonisen toteavasti vakavalla naamalla lauotut lausahdukset ovat mustaa huumoria parhaimmillaan ja ne alleviivaavat sitä, kuinka pihalla nämä rikkaat ovat maailman menosta.
Saltburn on yhtä aikaa visuaalisesti hyytävän kaunis ja lähes ällöttävän kummallinen. Tarinallisesti luokkayhteiskuntaa satiirisen linssin läpi tarkasteleva rikosmysteeri jää kuitenkin kaipaamaan napakampaa lopetusta. Tästä huolimatta Saltburn tarjoaa dekadenttia viihdettä, jonka muutamat kohtaukset ja lausahdukset jäävät varmasti elämään vielä pitkään elokuvan jälkeen.
Ja kuten hieman ylempänä mainitsin, Saltburnia ei voi suositella kovin nuorille katsojille. Elokuva on paikoin todella häiriinnyttävä ja siinä nähdään kohtauksia, jotka saattavat herkimmistä katsojista tuntua epämiellyttäviltä.
SALTBURN
”Barry Keoghanin tähdittämä Saltburn on ovela ja häiriinnyttävän outo goottimysteeri Oscar-voittaja Emerald Fennelliltä.”
