Arvostelu: Tom Cruisen American Made apinoi viihdyttävästi Martin Scorsesen rikoselokuvia

07.09.2017 19:47 | Aki Lehti | 1617

Oikein toimivan Edge of Tomorrow -scifileffan ohjaaja Doug Liman yhdistää jälleen voimansa Tom Cruisen kanssa, mutta lopputulos on kuin kevytkokisversio paremmista ryysyistä rikkauksiin ja takaisin pohjalle -rikoselokuvista.


Ensi-ilta: 8.9.2017/ Alkuperäisnimi: American Made/ Ohjaus: Doug Liman / Käsikirjoitus: Gary Spinelli / Pääosissa: Tom Cruise, Caleb Landry Jones, Jesse Plemons, Sarah Wright, Domhnall Gleeson / Pituus: 115 minuuttia / Ikäraja: K12


Tom Cruisen tämän kesän toinen elokuva ei ole lähelläkään mestariteosta, mutta se on silti joka tasolla parempi leffa kuin alkukesän kamala The Mummy. Jo näppärässä Edge of Tomorrow -scifissä Cruisea ohjannut ja myös vuoden 2002 Medusan verkko – The Bourne Identity -leffasta tutun Doug Limanin American Made ei ole muuta kuin oikein pätevää viihdettä, joka pöllii rehellisesti paremmiltaan.

Elokuva perustuu tai on ainakin saanut vaikutteita tositapahtumista. Cruise esittää huoletonta Barry Sealia, aurinkolasit coolina kasvoillaan ja suu tuttuun virnistyshymykramppiin juuttuneena monimutkaiseen rikosvyyhteen sekaantuvaa ja siitä nauttivaa lentäjää. Seal osaa työnsä matkustajakoneen lentäjänä paremmin kuin hyvin, mutta on tylsistynyt, vaikka tienaakin ihan mukavasti liksaa ja kotona odottaa kaunis Sarah Wrightin esittämä Lucy-vaimo.

Mies on innoissaan kuin pikkulapsi jouluaamuna CIA-agentti Schaferin (Domhnall Gleeson) lähestyessä häntä ja tarjotessa haastavampia hommia. Seal palkataan peitetehtäviin, työnään lentää ja ottaa valokuvia Keski- ja Väli-Amerikan eri maissa vaikuttavista kommunistikapinallisista. Mestarilentäjästä kiinnostuu myös Pablo Escobar (Mauricio Mejía), joka pakottaa hänet salakuljettamaan kokaiinia Yhdysvaltoihin.

CIA-agentti Schafer on tietysti tästä tietoinen, mutta antaa Sealin tehdä hommia Medellínin huumekartellin kanssa kaikessa rauhassa, mutta vain jos tämä suostuu kuljettamaan aseita kommunisteja vastaan taisteleville Nicaraguan contra-sisseille. Kunnon sekasotku on valmis, mutta Sealia se ei haittaa, sillä kylmäpäinen lentäjä saa kiksejä vaarallisista hämärähommista, samalla kun käteistä rahaa virtaa sisään ovista ja ikkunoista, kirjaimellisesti niin paljon, ettei sitä kaikkea saa pestyä tai edes mahdutettua hänen Arkansasin maaseudulta ostamaansa jättimäiseen taloon. Pikkukaupungin kyljessä sijaitsevan tönön lisäksi Seal ostaa valtavat määrät maata, tehden siitä itselleen yksityislentokentän, jonka alueelle perustetaan myös contra-sissien koulutustukikohta.

American Maden kaheli tarina on todella kiinnostava ja Cruisea katsoo mielellään tekemässä muutakin kuin pelastamassa maailmaa. Leffa lainaa jonkin verran Netflixin Narcos-sarjalta ja AMC:n Breaking Badilta, mutta päähenkilö Sealin motiivit huumerikoksiin ovat aivan erilaiset kuin vaikkapa Walter Whitella. Lentäjää ei kiinnosta mikään muu kuin elää ja toteuttaa amerikkalaista unelmaa, tehdä mahdollisimman paljon rahaa ja haalia maallista omaisuutta. Rakenteensa American Made lainaa melkeinpä suoraan Martin Scorsesen rikoselokuvista kuten Mafiaveljet, Casino tai Wolf of Wall Street, yrittäen olla vähän turhan näppärä kertojaäänineen, neljännen seinän rikkomisineen ja animaatioineen.

Scorsesen leffojen syvyyttä American Madesta ei kuitenkaan löydy, sen ollessa K12-ikärajalla varustettuna kuin kevytkokisversio mestarin elokuvista. Aseilla räiskitään ja nyrkit heiluvat, mutta väkivallan realistisia seuraamuksia ei näytetä. Muutaman kerran elokuva onnistuu naurattamaan ääneen, mutta aivan erilaisella huumorilla kuin esimerkiksi Leonardo DiCaprion Wolf of Wall Streetissä täysin överiksi viety sikailu.

Todella hilpeää katsottavaa on esimerkiksi kohtaus, jossa Seal pakenee rajavartion lentokoneita, rysäyttää täyteen huumeita lastatun pienkoneensa omakotitalolähiöön ja kiipeää vekottimesta ulos kokkelin peitossa, käsissään jumalattoman kokoinen laukku täynnä rahaa. Hän iskee touhua monttu auki tuijottavan pojan kouraan kasan seteleitä ja veivaa karkuun polvet suussa juniorin minikokoisella polkupyörällä.

Ohjaaja Liman ja kuvaaja César Charlone näyttävät monia upeita kuvia erityisesti lentokohtauksissa, mutta esittelevät Keski- ja Väli-Amerikan maat saman näköisinä kuin suunnilleen jokainen alueelle sijoittuva leffa viimeisen 20 vuoden aikana. Onkohan moderneihin elokuvakameroihin asennettu jokin filtteri, joka muuttaa kuvan automaattisesti ylivalotetun oranssiksi kun vekotin viedään Yhdysvaltain etelärajan toiselle puolelle?

Maailman limaisinta virnistelyhymyään taas vähän väliä esittelevä Cruise sopii oikein hyvin Sealin rooliin. Mieshän on kuin luotu esittämään näitä vastenmielisiä ällötyksiä, joissa samaan aikaan on jotain hurmaavaa. Hän tietää sen kyllä itsekin, selvästi nauttien moisen paskiaisen näyttelemisestä. Minkäänlaista haastetta roolista ei löydy, sillä vaikkei Cruise pelastakaan maailmaa, niin hän esittää jälleen periaatteessa itseään. Näyttelijä on joutunut näkemään vaivaa jälleen vain stuntteihin, joista muutama saattaa mennä katsojalta ohi, vaikka ainakin yksi niistä on miehen uran sekopäisimpiä.

Cruise lentää pienlentokonetta tietysti itse. Eräässä vieressä lentävästä toisesta koneesta kuvatussa kohtauksessa näyttelijä on lentokoneen sisällä yksin, hyläten sen ohjaimet ja juosten takaosaan paiskomaan huumepaketteja avonaisesta luukusta ulos. Hienoltahan tämäkin kahjous näyttää, vaikka ei ole lähelläkään niin komeaa katsottavaa kuin esimerkiksi edellisen Mission: Impossiblen nousevan jumbojetin kyljessä roikkuminen. Vaarallisempaa American Maden touhu on aivan taatusti, sillä moisessa tempussa ei taida olla turvavaljaista tai muista varokeinoista juuri apua, jos jokin menee pieleen. Ohjaaja Liman onkin kertonut olleensa kauhuissaan kuvauksissa, sillä jo matalalla lentäminen itsessään on riskialtista.

American Made on oikein viihdyttävä elokuva, mutta ei yllä mitenkään esikuviensa tasolle, vaikka kaikki menee lopun romahdusta myöten kuin Mafiaveljissä. Leffa tai sen päähenkilö ei koe lainkaan kunnon omatunnontuskia, katumusta, ei opi mitään vuosien vieriessä, eikä muutu tai kasva ihmisenä lainkaan. Elokuva tuntuu olevan sitä mieltä, että huumekartellipomojen harjoittama ääriväkivalta ja murhat ovat ihan yhtä hyväksyttäviä kuin kokaiinin kauppaaminen ja salakuljetus tai aseiden myynti contra-sisseille.

AMERICAN MADE

3/5

”American Made on alusta loppuun Tom Cruise -show, joka saa katsojan olemaan puolellaan myös esittäessään moraalitonta ja vain rahasta välittävää limanuljaskaa.”

Muropaketin uusimmat