FC Venus
Kyllästyneet naiset haastavat miehensä jalkapallo-oteluun vapauttaakseen suhteensa futiksen otteesta. Naiset siis ilmaisevat rakkauttaan pakottamalla miehet luopumaan intohimostaan. Ristiriitainen lähtökohta olisi sivuseikka, jos komedia olisi hauska. Harmillisesti FC Venukselle on joka käänteessä annettava anteeksi yhtä sun toista. Se on ihan pikkukiva leffa, jos ottaa huomioon, että elokuva on kotimainen, sen tarkoitus on vain vähän hauskuuttaa ja tekijäkaartissa on mukana useita ensikertalaisia. FC Venuksesta tykkääminen on palvelus sen tekijöille, he kuitenkin yrittivät ja kaikkee.
Peruslähtökohta on periaatteessa hedelmällinen. Maailma on pullollaan futiselokuvia, ja sukupuolten sodan siirtäminen ruohokentälle voisi hyvinkin olla hedelmällinen lähtökohta. Sääli, ettei tällä kertaa olla onnistuttu. Luonnosmaisuus on FC Venuksen leimaavin piirre. Suurimmassa osassa kohtauksista on selvästi ollut idea, mutta se ei ole siirtynyt filmille. Kohtauksissa on workshoppaamisen hanki ja näyttää siltä kuin juuri näyttelijöiden alkaessa lämmetä ohjaaja viheltänyt pelin poikki. Elokuvasta puuttuu oivallus – ja ilkeys.
Niinpä vitsit ovat ne ilmeisimmät ja henkilögalleria muodostuu kaikkein ennalta-arvattavimmista stereotyypeistä (tyhjäpäinen prinsessa, kiintiöhomo, ilkeä manageri) ja persoonattomista vaihtopenkkiläisistä. Se on erityisen ikävää, sillä FC Venuksen ytimessä on rakkaustarina ja romanttisten komedioiden hauskuus on aina suorassa suhteessa sivuhenkilöiden huvittavuuteen.
Elokuvan ainoa selkeä valopilkku on vedonlyönnin keksivää Annaa näyttelevä Minna Haapkylä. Tavallaan FC Venus päättää hänen Tuhoisa Parisuhde -trilogiansa. Anna on kuin salonkikelpoiseksi kesytetty versio hänen henkilöhahmoistaan elokuvissa Kuutamolla ja Lapsia ja aikuisia. Haapkylän taltuttamiseen ei onneksi apupyöriä kaipaava muu elokuva riittänyt.
Teksti : Jaakko Stenros / Nöjesguiden
FC Venus
Suomi 2005. Ohjaus Joona Tena, käsikirjoitus Outi Keskevaari ja Katri Manninen, pääosissa Minna Haapkylä, Petteri Summanen, Laura Malmivaara, Lotta Lehtikari, Taneli Mäkelä. K11, 113 min.
