UUSIMMAT

Fifty Shades of Grey – Seksiakti juustoraastimenkin kanssa on kivempaa

11.02.2015 11:00 | Aki Lehti

Fifty Shades of GreyEnsi-ilta: 13.2.2015
Alkuperäisnimi: Fifty Shades of Grey
Ohjaus: Sam Taylor-Johnson
Käsikirjoitus: Kelly Marcel E. L. Jamesin kirjan Fifty Shades – Sidottu pohjalta
Pääosissa: Jamie Dornan & Dakota Johnson
Pituus: 125 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Viedä rahat keski-ikäisiltä naisilta, jotka unelmoivat omasta rikkaasta nuorisolaisesta, joka läiskisi heitä vyöllä perseelle.
Arvostelija: Aki Lehti
Kuvitus: Tatu Junni

0,5/5

Fifty Shades of Greyn piti olla rankka, hurjaa sadomasokismia sisältävä elokuva-adaptaatio. Lopputulos on kuolettavan tylsä kahden tunnin mittainen katsojan kidutus, jonka seksikohtauksissa ei ole mitään hurjaa.

Elokuvan maahantuoja kertoo:

”Fifty Shades of Grey on kiihkeästi odotettu elokuvasovitus maailmanlaajuiseksi ilmiöksi nousseesta menestyskirjasta. Fifty Shades -trilogia on käännetty 51 kielelle ympäri maailmaa ja sitä on myyty yli 100 miljoonaa kappaletta painettuina niteinä ja e-kirjoina – ja yli 215.000 kappaletta pelkästään Suomessa. Nämä huimat luvut tekevät siitä yhden kaikkien aikojen parhaiten menestyneistä ja nopeimmin myyneistä kirjasarjoista koskaan.”

Minä en ole lukenut Fifty Shades of Grey -kirjoja. En tiedä niistä muuta kuin mistä ne kertovat ja niiden tekstin olevan kuulemma kammottavan huonoa.

”No ethän sinä sitten voi elokuvaakaan arvioida”, tokaisee nyt joku.

En. En kai voikaan. Onneksi Fifty Shades of Grey ei olekaan elokuva, vaan jonkin sortin testi.

Fifty Shades of Grey

Pääosassa pitäisi olla sadomasokistista seksiä, mutta tämän tekeleen avulla tutkitaan ilmeisesti vain miljoonien ja miljoonien katsojien masokistisia taipumuksia. Ei tätä vapaaehtoisesti pysty katsomaan alusta loppuun kuin henkisestä kidutuksesta nauttiva tai todella oudolla huumorintajulla varustettu yksilö.

Onneksi kuulun jälkimmäiseen kategoriaan.

Leffan pressinäytöksessä maahantuoja jakaa toimittajille kirjan pokkaripainoksia, joiden kantta koristaa elokuvan juliste. Avaan opuksen satunnaisesta kohdasta.

”Sinä. Olet. Käsittämättömän. Suloinen”, hän mutisee työntöjen välillä. ”Haluan. Sinua. Aivan. Hirvittävästi.”

Oooookei.

Luonnehdinnat tekstin kömpelyydestä taitavat pitää paikkansa. Avaan toisen aukeaman.

”Ana. Mikä on?”
”Muistin vain yhtäkkiä yhden jutun jonka Christian sanoi.”
”Sinä näytät erilaiselta”, Kate sanoo lempeästi.
”Minusta tuntuu erilaiselta”, minä tunnustan. ”Minuun koskee.”
”Koskeeko?”

”Vähäsen.”. Punastun taas.

”Minuunkin sattuu. Miehet ovat raakalaisia”, hän sanoo esittäen kauhistunutta. Purskahdamme molemmat nauruun.

Minäkin purskahdan nauruun. Pliis, anna elokuvan olla yhtä kömpelö! Tässähän on ainekset kunnon kalkkunaan.

Fifty Shades of Grey

Reipas neljäkymmentä minuuttia on kulunut. Jamie Dornan ja Dakota Johnson puhuvat, puhuvat ja puhuvat. Jaarittelu on kömpelöä, mutta ei niin huonoa että se naurattaisi. Seksistä tai sadomasokismista ei puhuta suoraan.

Johnson on ihan passeli näyttelijä, Dornan täysi puupökkelö. Johnson on nuori kirjallisuudenopiskelija Anastasia Steele. Jamie Dornan yritysjohtaja ja miljonääri Christian Grey.

Jaarittelu jatkuu.

Vihdoinkin päästään itse asiaan. Grey kertoo pitävänsä tuskan aiheuttamisesta. Steele paljastuu neitsyeksi. Grey tekee poikkeuksen ja suostuu olemaan kerrankin hellä. Steele ei ole enää neitsyt.

Taustalla soi geneerinen pop-kappale. En enää muista mikä. Elokuvassa kuullaan monta geneeristä pop-kappaletta. Haahuilumusiikkia, samanlaista kuin Greyn anatomian joka jaksossa.

Fifty Shades of Grey kestää kaksi tuntia ja viisi minuuttia. Ennakkoon sen on mainostettu olevan pelkkää panemista, käsirautoja ja kidutusta. Malesiassa leffa on kielletty pornona.

Fifty Shades of Grey

Seksikohtaukset kestävät yhteensä ehkä vähän alle vartin. Niissä näytetään tissit, paljaita pyllyjä ja vähän häpykarvoitusta. Kohderyhmä on kai keski-ikäiset naiset. Silti ruudulla vilahtavat useammin rinnat kuin miehen paljas perse. Peniksestä on turha haaveilla.

Kirjoitinko juuri tuon lauseeen?

Kirjoitin.

Haaveilen peniksestä.

Kikulia ei näytetä kertaakaan kunnolla. On se nyt perkele. Kulli kuviin ja äkkiä!

Jaarittelu jatkuu, mutta nyt sen aiheena on lähinnä S&M. Dialogi on puistattavan huonoa. Greylla on ollut onneton lapsuus. Siksi hän on erilainen.

Erilainen seksi sekä kiehtoo että kuvottaa Anastasiaa.

Syvällistä.

Fifty Shades of Grey

Öisin Grey istuu flyygelinsä ääressä ja soittaa surullisia kappaleita. Anastasia toteaa ääneen: ”Kaikki mitä soitat on niin surullista.”.

Huokaisen. Haukottelen. Naurahdan.

Valkokankaalla läpsytellään pakaroita.

Hurjaa.

Huokaisen. Naurahdan ääneen. Nauran ihan kunnolla.

Keskustelu on jokaisen toimivan parisuhteen perusta.

– Ei, en suostu anaalifistaukseen, sanoo Anastasia.

No nyt! Homma alkaa toimia. Oikea väsymyksen tila on saavutettu. Viimeisen puolituntisen nauran ääneen. Edessäni istuva naistoimittaja kääntyy katsomaan taakseen. Virnistelen kuin idiootti ja osoitan valkokangasta. Kollega näyttää kiukkuiselta.

Puhetta, puhetta, länkytilää ja seksikohtaus, joka ei ole edes pehmopornoa. Ei lähellekään.

Sama toistuu ja toistuu.

Lähikuva, lähikuva ja lähikuva. Danny Elfmanin musiikki soi ja soi.

Fifty Shades of Grey

Anastasia on miettinyt yli tunnin suostuako kaikkiin Greyn vaatimuksiin. Miksi Grey ei voi olla tavallinen! Anastasia haluaa oikeille treffeille!

Mitään ei tapahdu. Ei kukaan oikeasti puhu tuolla tavalla. Olo alkaa olla hysteerinen. Voi herraisä mitä paskaa tämä on. Ilmeisen uskollinen adaptaatio kirjasta – ilman hurjimpia seksiakteja?

Valkokankaalla Steele menee hissiin. Ovet sulkeutuvat. Elokuva loppuu. 125 minuuttia on kulunut.

Takanani vakiopaikallaan istuva, erään suuren päivälehden toimittajakonkari huokaisee ja naurahtaa.

Tarina jää täysin kesken. Tarkistan myöhemmin miten kirja päättyy. Kyllä, samalla tavalla.

Elokuvalle on tiedossa kaksi jatko-osaa.

En ymmärrä tästä ilmiöstä yhtikäs mitään. Kai tämä on parasta kohderyhmälleen, kirjojen faneille. Ennakkolippuja ainakin on myyty järjetön määrä, Suomessa Finnkinon mukaan jo noin 20 000.

Ilmeisesti tätä mennään katsomaan porukalla vitsillä. Ei kai moista tuubaa kukaan tosissaan fanita, eihän?

Fifty Shades of Grey

Jos fanittaa, niin annan teille vinkin: netistä löytyy parempaa samaa aihetta käsittelevää materiaalia ihan ilmaiseksi. Eikä sitä katsoessa tarvitse kuunnella loputonta jaarittelua.

Tai ehkä jaarittelu onkin se joka ihmisiä tässä kiehtoo. En edelleenkään tiedä. Olen melkein keski-ikäinen mies, en ihan kohderyhmää.

Fifty Shades of Grey on keski-ikäisten naisten Twilight. Sillä erolla, että Twilightit ovat parempia.

Arviot saa julkaista vasta nyt, kaksi päivää ennen maailmanlaajuista ensi-iltaa. Moinen mahtikäsky tarkoittaa yleensä sitä, että studio tietää tekeleensä olevan täyttä soopaa ja pelkää negatiivisia arvioita.

Mitä pelättävää näissä on? Eihän tästä kukaan täysjärkinen jaksa edes kirjoittaa vakavaa arvioita ellei ole pakko.

Miljoonat kärpäset odottavat jo innolla perjantaita.

PlusMiinusNolla

+ Ilmeisen uskollinen adaptaatio
+ Kiintoisa ihmiskoe
– Missä se kaikki ennakkoon mainostettu raju seksi on?
0 Kalkkuna-asteikolla elokuva toimii kohtalaisesti: 2,5/5

Keskustelu

Mikä arvostelu? Eihän tässä mitään elokuvaa arvosteltu vaan sitä että siinä ei ollut pornoa. Itse vitun elokuvasta ei kerrottu edes perseen vertaa ja hyvä niin.

Vaihteeksi Domessa hyvä arvostelu. Jos leffa tulee Netflixiin jossain vaiheessa niin onhan se pakko katsoa tämän arvostelun perusteella

Arvasin siis oikein. Jopa omissa kotivideoissani on kinkympää toimintaa kuin tuossa kalkkunassa.

Gagarinin kommentti oli ehkä 10 kertaa hauskempaa luettavaa kuin arvostelu, joka sekin oli tosin aika hulvaton.

Jumaleishön kai se pitää tämä pökäle katsoa jossain vaiheessa, en kyllä kuitenkaan halua maksaa tästä ”kokemuksesta” joten ainakaan leffaan en tämän takia vaivaudu.

Kuolin nauruun lukiessani arvostelua, näitä lisää! Iso plussa kirjoittajalle

Mulla muuten tuli tuosta kikulin puutteesta mieleen, että minkä takia sitä jortikkaa ei voi sinne valkokankaalle suoraan iskeä? Aina puhutaan siitä kuinka miehillä on täysin vääristyneet mielikuvat ”oikeista” naisista, kun katsovat isoja tissejä ja trimmattuja pimppoja pornoelokuvissa, mutta kovin harvoin puhutaan siitä, kuinka pornoelokuvat vääristää myös kuvan miehistä kokonaan. Se on mennyt siihen pisteeseen, ettei joillain naisilla ole mitään hajua esim normaalin peniksen koosta. Varsinkin amerikkalaisessa yhteiskunnassa, jossa ei ole samanlaista nakuilu ja saunakulttuuria kuin meillä, niin ei miehet edes välttämättä näe toisiaan alasti.

Muistan kun Bronson-leffa oli hetken aikaa kaikkien huulilla ja siinä näyttelijä Tom Hardy riehui tuulettaen kovin normaalin kokoista jormaansa ja ihmettelyä netissä riitti. Oli ihan ihmeellistä lukea kommentteja, että ei joku aavistanut ettei se peruskulli ole joku 15 senttinen makkara levossa ja moni mieskin totesi, että no vittu eihän tuo mun nakki ehkä sitten olekaan mikään erityisen pieni.

Varsinkin kun nykyään pornon katselu yleistyy naisten keskuudessa, niin miksei tätä asiaa nosteta enemmän tapetille. Porno vääristää samalla tavalla idean siitä miltä mies näyttää, kun on jotain steroideilla treenattuja kroppia ja mitä lie nesteillä pumpattuja puolimetrisiä ja reiden paksuisia jortikkoja. Siinä missä leffassa näyttelijän on helppo treenata itsensä kovaan kuntoon, niin se jortikka ei mihinkään kasva. Ehkä se peniksen vilkkuminen valkokankaalla auttaisi ihmisiä suhtautumaan siihenkin asiaan realistisemmin, kun vaikka joku naisten suosikki George Clooney tai Channing Tatum vilauttaisi vähän (olettaen että äijien työkalut nyt ei ole mitään hirveitä jermuja).

No, se kulleroisista. Ei mulla muuta.

Tulee mieleen American Psycho. Kirja oli oikeasti hyvä ja tarina sekä tapahtumat hurjia, eikä siitä tietenkään uskallettu tehdä uskollista filmiadaptaatiota, varmaankin siksi, että tavoiteltiin suuryleisöä, kun kirjalle uskollinen versio olisi arvatenkin myynyt vähemmän (tosin, se olisi ollut klassikko ja myisi vieläkin). Noh, Hollywoodin leffamogulit eivät ole varsinaisia neroja muussa kuin rahantekemisessä.

Tässäkin tapauksessa, vaikka kirja onkin huvittavan huono, kirjalle uskollinen versio olisi ollut rajumpi, parempi – ja myynyt huonommin. Siinä se, koko logiikka leffan takana. Fantasioita naisille jotka eivät uskalla kokea tällaisia oikeasti – tai haluaisivat, mutta kun sinne kotisohvan ääreen ei tyhjästä ilmesty isomunaista miljonääriä ehdottamaan tuhmaa seksiä ja muutenkin jännittävää elämää.

Oudolla tavalla tämä arvostelu tekee elokuvasta melkein katsomisen arvoisen…

Kohut harvoin vastaavat todellisuutta.

On muuten skeida kirja, todellakin huonompi kuin Twilight. Mikä aiheuttaa itse asiassa valitettavan merkityksen häviämisen väitteelle ”Still better love story than Twilight”.

Onneksi leffa löytyy about vuoden sisällä Filmtownin ale-laatikosta. Voisi jonkin juomapelin tuon ympärille järjestää.

Miks plussana ei ole, että onnistuu olemaan huonompi, kuin twilight. Saavutus sekin

Miks plussana ei ole, että onnistuu olemaan huonompi, kuin twilight. Saavutus sekin

Teillä oli joskus sivuilla pohdintaa: tehdäkö peliarvosteluja tarjotuilla promokuvilla vai omilla kuvilla.
Näköjään omat kuvat toimivat myös elokuvissa niin kuin ne toimi peleissäkin.

Antaisin tälle arvostelulle noin kaksi miljoonaa tähteä, aivan mahtava :D

Muropaketin uusimmat