Koti-ikävä
Kun tehdään elokuvaa niinkin itsestäänselvästä sosiaalisesta ongelmasta kuin nuorison mielenterveysongelmista ollaan elokuvataiteellisessa miinakentässä. Toisella puolella vaani televisiosta tuttu sosiaalipornoistunut näkökulma jossa huumeet ja huorat tulevat idästä ja Suomen nuorisolla on hätä. Kuten myös saarnaamisen vaara – ”eikö rahaa ja hoitopaikkoja jumalauta löydy ja tajuatteko te kuinka vakavasta ongelmasta on kysymys, mitä”?
Koti-ikävän tekijät ovat kuitenkin löytäneet turvallisen reitin miinakentän läpi uskomalla pienen kertomuksen voimaan. 17-vuotias Sami joutuu psykiatriseen sairaalaan käsi paketissa ja pää sekaisin. Umpimielisen pojan ongelmavyyhtiä yrittävät avata sekä laitoksen miespuolinen hoitaja että nuoret kohtalontoverit. Ja ongelmien takaa löytyy se koti ja symbioottisinsestinen suhde yksinhuoltajaäitiin. Myös aikaraja painaa päälle, laitoksen nuoret asukkaat kun saavat 18-vuotislahjaksi joko passituksen yläkerran suljetulle aikuisten osastolle tai kotiin.
Elokuvassa on hienoja oivalluksia, koskettavia hetkiä ja hyviä näyttelijäsuorituksia. Näyttelijöistä erityisesti nuori Julius Lavonen ja tähän asti lähinnä televisiovisailuista tuttu Janne Virtanen hoitavat hommansa ansiokkaasti. Virtasen habitus ja roolisuoritus hyväsydämisenä hoitajana osuvat nappiin ja yltävät jopa liikuttaviksi kohtauksessa, jossa hoitajan omat tunteet nousevat pintaan. Myös elokuvan loppuratkaisu on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio. On viehättävää, että kyynisen ratkaisemattomuuden sijaan tarjotaan suoraan ja vertauskuvallisesti tyydyttävä lopetus.
Mutta on elokuvassa ongelmansa. Rakeisella ja väripestyllä kuvaustyylillä on ehkä ollut tarkoitus hakea Dogma-tyylistä välittömyyttä, mutta se on myös varsin lähellä sitä ajankohtaisohjelmien dramatisoitua inserttikuvamaailmaa jossa esiintyy ihmisiä pelkkinä varjokuvina ja ääni muunnettuna. Se on ristiriidassa elokuvan sisällön kanssa. Ja se äidin tekojen korsi, joka katkaisee Sami-nimiseltä kamelilta psyykkeen selän, tuntuu tarinallisesti ylilyönniltä suhteessa elokuvan yleiseen kerronnalliseen sävyyn.
Teksti: Henrik Laine / Nöjesguiden
Koti-ikävä
Suomi 2005. Ohjaus Petri Kotwica, Pääosissa Julius Lavonen, Tarja Heinula, Janne Virtanen ja Hannu Hurme.
