Lord Of War

Kuinka Nicolas Cage, joka on ollut niin loistava elokuvissa Kuuhullut ja Face/Off, on saanut näin ikävän maineen? Miksi hänestä tulee aina ensin mieleen Kiss Of Death ja Con Air? Aika harva toimintakollega pystyisi kantamaan elokuvan kuin Cage Lord Of Warin nimiosassa. Hän esiintyy elokuvan jokaisessa kohtauksessa, eikä se ota päähän.

Kun lapsi saa heti ensimmäisessä kohtauksessa kuulan kalloonsa, elokuva ei taatusti paljoa naurata. Silti Lord Of Waria on kuvailtu satiiriksi. Tietyllä tasolla Cagen kansainvälisen asekauppiashahmon voi tulkita pilkaksi länsivaltojen välinpitämättömyydelle. Valkokankaalla tarina on yksioikoisempi.

Little Odessan jengisotien melskeessä varttuva Yuri Orlov huomaa, että aseille on aina ostajia ja lähtee bisnekseen nistipikkuveljensä kanssa. Itäblokin hajoaminen tarjoaa upseerisukulaisen avulla pääsyn oikeiden sotien globaaleille varustusmarkkinoille.

Orlov haluaisi olla mies vailla henkilöllisyyttä ja hänellä on kahdeksan passia. Käsikirjoituksen tyylikäs yksityiskohta paljastaa, että jo perheen edellinen sukupolvi joutui rakentamaan identiteettinsä uusiksi paetakseen Neuvostoliitosta.

Lord Of Warin opetukseksi voisi kutsua vaikka tapaa, jolla Orlov epäonnistuu: koska hän on haamukapitalismin henkilöitymä, hän luo ihmissuhteita muihin henkilöihin. Siteet veljeen, vaimoon, lapseen, kyttään ja diktaattoriin antavat ymmärtää, että mies taitaa sittenkin olla sisimmässään aika tavallinen patu.

Vaikka elokuva on selkeästi aseiden ja asekaupan vastainen, se ei juuri moralisoi. Dialogiin ujutetaan paljon opettavaista tietoa aiheesta, eivätkä tilastot aina tule luontevasti hahmojen suista. Juonen tasolla leffa ei silti spräädäile uhrien tunteilla tai kauppiaan potentiaalisella ahdistuksella. Kyllähän katsoja tajuaa, että tässä on kyseessä iso ja kamala asia, jota olisi mukavampi olla ajattelematta – ja joka on kasvanut mammuttimaiseksi ongelmaksi juuri siitä syystä.

Andrew Niccolin aikaisemmatkin käsikirjoitukset ovat käsitelleet suuria aiheita helposti sulavassa muodossa: maahanmuuttolakeja Terminalissa, mediaa Truman Show’ssa. Lord Of Warin valossa hänen aiemmista leffoistaan omin lienee sittenkin pienimuotoinen geenimanipulaatioklassikko Gattaca. Niccol ei lähde syyllistämään, vaan tekee laajoista kysymyksistä vaivihkaa katsojalle henkilökohtaisia.

Teksti: Johanna Koljonen / Nöjesguiden