Perhonen lasikuvussa (****)

Aluksi mies avaa silmänsä. Epäterävä katse harhailee ympäri huonetta. Hän näkee sumeita hahmoja, joiden puheesta ei saa selvää. Mies on Jean-Dominique Bauby, Ranskan Ellen entinen päätoimittaja. Perhonen lasikuvissa kertoo hänen tarinansa.

Julian Schnabelin ohjaama elokuva perustuu 1990-luvulla halvaantuneen Baubyn elämäkertaan, jonka tämä saneli kehonsa ainoalla toimivalla osalla eli räpyttämällä silmäänsä. Ennen onnettomuuttaan Bauby oli kuin ranskalaisen miehen karikatyyri, itsekäs naisiinmenevä hedonisti. Jouduttuaan kehonsa vangiksi – siitä nimen laskikupu, alkukielellä sukelluspuku – hän ajautuu klassiseen surun kehään.

On järkytystä: ”Tohtori, ettekö kuule minua?” hän huutaa sisäisessä monologissaaan. On epäuskoa, vihaa ja masentumista: ”Haluan kuolla”, Bauby sanelee puheterapeutilleen. Lopulta seuraa oman kohtalon hyväksyminen, päätös kirjoittaa kirja siitä, mitä hänelle on tapahtunut.

Perhonen lasikuvussa on tavattoman kaunis ja surullinen elokuva. Sen ensimmäinen viisitoistaminuuttinen on kuvattu tiukasti Baubyn silmin. Tapa tuo mieleen Orson Wellesin suunnitelmat Pimeyden sydämen filmaamisesta, jotka hän joutui hylkäämään toteuttamiskelvottomina. Mutta niinpä vain ohjaaja Schnabel ja elokuvaaja Janusz Kaminski ovat onnistuneet tehtävässään. Jos klise sallitaan, katsoja tuntee todella olevansa Baubyn nahoissa. Kohtaus, jossa toimimaton silmä ommellaan kiinni on vähintään yhtä kammottava kuin Andalusialaisessa koirassa nähty silmämunan halkaisu.

Alun hourekuvien jälkeen kerronta irtaantuu Baubystä sitä mukaa kun hän alkaa muistella mennyttä elämäänsä ja virkistää mielikuvitustaan. Takaumakohtaukset näyttävät lyhyesti, millainen hän oli ennen sairaskohtausta. Katkeransuloisin on lyhyt tapaaminen Max von Sydowin näyttelemän isän kanssa, jolta Jean-Dominique haluaa aikuisena miehenäkin hyväksyntää, mutta ei osaa oikein ilmaista itseään.

Katkeransuloiseen tarinaan on saatu hyvin mahdutettua Baubyn kauniit ja vähemmän kauniit puolet, jotka Mathieu Amalric havainnollistaa niin näytellessään tervettä Baubyä sekä – hämmästyttävän hienosti – myös vain yhtä silmää liikuttamaan kykenevää halvauspotilasta.

Silmiinpistävän kaunis elokuvaus olisi melkein missä tahansa muussa yhteydessä sietämättömän itsetarkoituksellista. Nyt vinot kuvakulmat, vaihtelevat nopeudet ja optiset vääristymät tukevat kaikki Baubyn tarinaa, sen huippukohtia ja aallonpohjia.

Mutta kuten sanottua, Perhonen lasikuvussa on kovin, kovin surullinen elokuva. Yhdessä vaiheessa Jean-Domiquen kertojanääni toteaa, että ihmeisiin ei kannata uskoa, koska niistä saa vain turhaa toivoa. Kun Baubyn isä soittaa pojalleen sairaalaan eikä puhumisesta tule mitään, von Sydow’n yksinäisyydestä ja välimatkasta kumpuava kipu tuntuu kammottavan aidolta.

Lopuksi silmä sulkeutuu.

Perhonen lasikuvussa
(Ranska / Yhdysvallat 2007)
K7

Ohjaaja Julian Schnabel
Käsikirjoittaja Ronald Harwood

Pääosissa Mathieu Amalric, Emmanuelle Seigner, Marie-Josée Croze, Anne Consigny, Patrick Chesnais, Niels Arestrup, Olatz Lopez Garmendia, Max von Sydow

Kesto 107 minuuttia