Sano että rakastat mua

Jokaisen teinin ja heidän vanhempansa pitäisi nähdä elokuva Sano että rakastat mua, vaikka se järkyttää, shokeeraa ja saa voimaan pahoin. Nuoren teinitytön raiskaus ei ole helppo pala purtavaksi, mutta sitäkin tärkeämpi aihe nostaa pöydälle. Ruotsalaisen Daniel Fridellin ohjaama vähäeleinen draama tiivistää kauhistuttavan hyvin, mikä nykynuorten maailmassa on pielessä. Yhteiskunnan pornoistuminen ei ole kaunista katseltavaa.

Fatou on teinityttö, joka kaipaa hyväksyntää. Hän kilpailee niin tyttöjen kuin poikien huomiosta keinolla millä hyvänsä. Eräänä iltana Fatou ja hänen bestiksensä eksyvät samanikäisten poikien seuraan, joiden käytös ylittää ensin hyvän maun ja myöhemmin lain rajat. 

Sano että rakastat mua antaa nykyajan mediakuvastolle kyytiä. Se kuvaa karheasti nykynuorten taistelua kulttuurissa, jossa naisen ja miehen malli tulee musiikkivideoista ja internetin kuvagallerioista. Tytöt keikuttavat pyllyä kilpaa ja median machokoulun käyneet pojat tuijottavat lihapaloja opitun kiimaisina. Kommunikointi tapahtuu tekstiviestien ja kuvagallerioiden kommenttien kautta. Kumpikin sukupuoli jäljittelee kuviteltuja naisen ja miehen rooleja.

Vahva ruotsalaisdraama on koskettavimmillaan, kun se kuvaa Fatoun kamppailua tunteiden sekamelskassa raiskauden jälkeen. Elokuva tarkastelee hienosti, kuinka oikean ja väärän raja hämärtyy. Häpeä ja syyllisyys kalvaa Fatoua, joka on valmis ennemmin unohtamaan tapahtuman kuin menettämään asemansa ikäistensä keskuudessa. Luokkatovereiden reaktiot alleviivaavat rajan häilyvyyttä.

Sano että rakastat mua kiteyttää loistavasti asennevamman, jota niin media kuin ihmiset itsekin nykyään ruokkivat ja ylläpitävät. Elokuva korostaa nuorten tyttöjen uhriasemaa. Vaikka teinitytöllä olisi päällä minihame ja rintoja korostava toppi, se ei silti tarkoita, että tyttö haluaa tulla raiskatuksi. Vaikka tyttö olisi koulussa leimautunut “huoraksi”, se ei yhä edelleenkään tarkoita sitä, että tyttöä saa käyttää hyväksi. Huorittelu kertoo pikemminkin vallankäytöstä. Niin myös elokuvassa Sano että rakastat mua.

Fatoun raiskaavat teinipojat näyttäytyvät elokuvassa lähinnä hirviöinä, jotka eivät ymmärrä tekojensa vääryyttä. Fatoun näkökulmasta kerrotussa tarinassa on ymmärrettävää, ettei poikien käytöstä yritetä liiemmin selittää. Sano että rakastat mua tekee rivien välistä selväksi, että myös pojat elävät samassa pornoistuneessa maailmassa, jolla on vaikutuksensa heihin.

Vuonna 2004 ilmestynyt ruotsalaisdraama Hip Hei Hutsu käsitteli samaa aihepiiriä hieman kevyemmällä otteella. Sano että sä rakastat mua ei sievistele tai piilottele, vaan näyttää kaiken niin hyvässä kuin pahassakin. Elokuva on varmasti sekä nuorelle että aikuiskatsojallekin vavahduttava kokemus, joka herättää paljon kysymyksiä ja keskustelua. Ruotsissa elokuvaa on alettu jo näyttää kouluissa. Opetusvideomaisuus paistaa siitä läpi, mutta se ei ole tässä tapauksessa huono asia.

Aluksi hieman köykäiseltä vaikuttava dialogi ja pelkistetty kuvakerronta kääntyy lopulta elokuvan hyväksi. Haddy Jallowin antautuminen Fatoun rooliin on huikeaa katseltavaa ja muutenkin näyttelijäkaarti tekee uskottavaa jälkeä. Todellinen asetelma vahvistaa jo valmiiksi hurjia panoksia, jotka väkisinkin laittavat ajattelemaan, kuinka monta raiskausta ja seksuaalista häirintätapausta mahtaa jäädä vuosittain ilmoittamatta. Tytön häpeän tunteen kuvaaminen särkee sydämen.

Sano että rakastat mua (Säg att du äskar mig). Ruotsi 2006. Ohjaus: Daniel Fridell. Näyttelijät: Haddy Jallow, Diza Dahlström Franzén, Stephane Mounkassa, Mohammed Said, Erik Engström. 95 min. K 15.