Taxidermia (***)

Taxidermia eli eläinten täyttäminen on monellakin tapaa kuvaava nimi tälle unkarilaiselle elokuvalle. Siinä nimittäin tungetaan asioita kaikkiin mahdollisiin eläimiin, kaikista eniten ihmisiin: seksiä, ruokaa, sahanpurua. Jos joku saa tuotua teattereihin tänä vuonna yhtään fyysisemmän elokuvan, olen ihmeissäni.

Unkarilaisen Lajos Parti Nagyn novelleihin perustuva Taxidermia on György Pálfin toinen pitkä ohjaustyö. Siitä näkyy, että Pálfi on tinkimätön ammattilainen ja visionääri, joka hallitsee ainakin kameran ja sen eteen aseteltavat elementit. En nimittäin ole aivan varma, onko palasista saatu kasaan mestariteosta, mutta melkoisen pamauksen kuitenkin.

Kolme sukupolvea kattava tarina alkaa sumuisina sotavuosina, kun Csaba Czenen esittämä huulihalkioinen mosuri Vendel Morosgoványi toimii ylempiarvoisten juoksupoikana. Hän himoitsee kiellettyä hedelmää, jote oudon ristisiitoksen seurauksena sekä sikoihin että emäntään sekaantunut mies siittää saparohäntäisen pojan. Välillä miehen aatokset karkaavat tulisina siemensyöksyinä taivaalle ja uneksiipa hän Pienestä tulitikkutytöstäkin. (Ja koska kuvittelen, että Pálfia hihityttää ajatus katsojien järkyttämisestä, mainittakoon että tähän mennessä on nähty myös miehen siitin. Ainakin kahteen kertaan.)

Keskimmäisessä osassa seurataan nyt saparottoman ja melkoisen lihavan Kálmán Balatony (Gergely Trócsányi) uraa kilpasyöjänä. Tähän mennessä Pálfi on jo osoittanut hallitsevansa kuvakerronnan näyttävällä tavalla. Kun liian pieniin painitrikoisiin verhoutuneet atleetit kerääntyvät rinkiin oksentamaan, kiertää kamera hitaasti naamasta toiseen välittämättä siitä, tuleeko suusta puhetta vai oksennusta. Efekti on sekä kammottava että huvittava, sillä kameran liike tuntuu vääjäämättömältä ja kuitenkin oksentaminen on niin montypythoniaanista, ettei se oikein kuvotakaan.

Viimeisessä episodissa tavataan lopulta elokuvan nimihenkilö, mestaritäyttäjä Lajos Balatony (Marc Bischoff). Hän ruokkii takahuoneessa lihavia kissoja sekä muuatta muuta möhkälämäistä eläintä. Taidoistaan huolimatta Lajos on ihan yhtä kaukana muusta ihmiskunnasta kuin isänsä ja esi-isänsä, eikä suunta näytä nousevalta.

Taxidermian synnyttämät tuntemukset ovat ristiriitaisia. Toisaalta se on ehdottoman varmalla kädellä ohjattu elokuva, jonka shokit eivät ole itsetarkoituksellisia muuten kuin siinä mielessä, että Pálfi ei koskaan tyydy vihjailemaan, jos voi kertoa asian suoraan. Jaksottainen rakenne puolestaan johtaa pakostakin siihen, että elokuvan punainen lanka on enemmän temaattinen kuin tarinallinen. Mutta mikä se väite on? Sitä on hankala sanoa.

Lue Kaistalta myös ohjaajan haastattelu.

Taxidermia
(Unkari 2006)
K18

Ohjaus György Pálfi
Käsikirjoitus György Pálfi ja Zsófia Ruttkay

Kesto 91 minuuttia.