The Mist – Usva (**)

09.05.2008 07:30 | Olli Sulopuisto

The MistFrank Darabontin käsikirjoittama ja ohjaama The Mist – Usva perustuu Stephen Kingin kirjaan. Niinpä jo ennen kuin tarina alkaa, voi olla melko varma siitä, että vastaan tulee noin viisi jännää kohtausta, viisi veristä kohtausta, yksi vähän nolo seksikohtaus ja uskovaisia. Eikä veikkaus mene ihan kauhean pieleen.

The Mist yrittää olla sekä psykologista kauhua ja splatter- ja hirviökauhua. Psykologista kauhua on se, että suljettuun tilaan on ahdettu ihmisiä, joiden toimintaa kriisitilanteessa seurataan. Auttavatko he toisiaan vai kääntyvätkö he toisiaan vastaan?

Se on mäiskekauhua, koska suljetun tilan ulkopuolella vallitsee pahuus. Jos sinne eksyy, takaisin tulee vain torso. Hirviöt on hirviöitä, mutta myös ihmiset ovat hirviöitä toisilleen. Homo homini lupus ja niin edespäin.

Vaan miksi ihmiset ovat kasaantuneet yhteen paikkaan? Koska olemme pikkukaupungissa, jonne rankan myrskyn jälkeen on levinnyt pahaenteinen usva. David Drayton (Thomas Jane) lähtee poikansa kanssa kauppaan hakemaan tarvikkeita myrskyvahinkojen korjaamista varten. Siellä majailevat myös hullu uskovainen rouva Carmody (Marcia Gay Harden) ja newyorkilainen kovapintainen juristi Brent Norton (Andre Braughter).

Itse asiassa elokuvaa voisi pitää lukiotason filosofian oppituntina, jossa esitellään kolme oppijärjestelmää, usko, järki ja empiria. Niistä jokaista edustaa yksi päähenkilöistä. Siis tiivistettynä:

  • jos näen, että usvassa on lonkero, uskon näkemääni
  • jos päättelen, että usvassa ei voi olla hirviöitä, uskon järkeäni
  • jos uskon, että Jumala rankaisee meitä usvassa olevilla hirviöillä, uskon uskoani

Onko tuo sitten kauhean kiinnostavaa? Niinpä. Kyse ei ole siitä, ettei ihmisten psyyken kollektiivinen hajoaminen voisi olla kiinnostava runko kauhuelokuvalle. Syytän tästä Stephen Kingiä, vaikka kyse voi olla toki Darabontin sovituksesta.

The Mist

Eniten hermoille käyvät juuri päähenkilöt, koska heidän taakakseen jää kertoa katsojalle, mitä on tapahtunut ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Sivuhenkilöt pääsevät pälkähästä yksinkertaisesti siksi, että he eivät puhu yhtä paljon. Ei ole suuri lohtu se. Kun tätä kaikkea kestää yli kaksi tuntia, eivät jännittävätkään kohtaamisen usvan kanssa jaksa pitää pulssia yllä.

Erityisesti minua hiertää rouva Carmody. On vielä hankalampi sanoa, onko syy Kingin, Darabontin, näyttelijän vai kenties heidän kaikkien yhdessä. Joka tapauksessa Carmody on ylinäytelty ja yksioikoinen hahmo, joka ei ole minkään sortin vastavoima, vaan pelkkä hullu. Hän on huonoa mainosta jopa yhdysvaltalaisille fundamentalisteille.

Elokuvassa käytetään paljon steadicam-otoksia. Huojuen tapahtumia seuraavat kuvat tuntuvat vähemmän elokuvallisilta ja enemmän läsnäolevilta kuin mitä muodollisempi kuvakerronta tekisi. Ainakin alkupuolella elokuvan leikkaustahti on myös maltillinen, mikä antaa tilaa näyttelijöille. Tempo kyllä kiihtyy sitä mukaa kun painutaan syvemmälle kauheuteen.

The Mistillä on mielenkiintoinen, ällöttävä ja sadistinen loppu. En kuvittele, että elokuvissa vallitsee vielä 1930-lukulainen Hayesin koodi, jossa rikollisen pitää saada aina palkkansa. Tietenkin elokuvantekijä saa päättää, mitä tarinallaan tekee. En osaa sanoa, mietityttääkö enemmän elokuvantekijän suhde katsojaan vai hahmoihinsa. Joka tapauksessa loppu on hurja.

2/5

PlusMiinusNolla

– liian pitkä
– ihan liian pökkelöt hahmot, jotta heistä jaksaisi kiinnostua
+/- raju loppu

The Mist – Usva
(Yhdysvallat 2007)
K15

Ohjaus ja käsikirjoitus Frank Darabont
Pääosissa Thomas Jane, Marcia Gay Harden, Laurie Holden, Andre Braugher

Kesto 128 minuuttia