Viikon valio: Pan’s Labyrinth -dvd
Kriitikoiden ylistämä Pan’s Labyrinth sai ensi-iltansa Suomessa jo vuoden 2006 loppupuolella, mutta vasta syksyn kynnyksellä tämä mestariteos saapui maahamme dvd-muodossa. Odotus kuitenkin palkitaan ruhtinaallisesti, sillä Espanjan sisällissotaan sijoittuva kaunis, mutta rujo satu tarjoilee tasoja ja tunteita, joista Blade 2:n ja Hellboyn kaltaisten toimintarymistelyjen ohjaajalta harva osasi odottaa.
Pan’s Labyrinth (El laberinto del fauno) noudattaa perinteistä Liisa Ihmemaassa -kaavaa, jossa tarinan sankaritar löytää sattumalta oman arkensa varjoissa piileskelevän satumaailman. Kuten vaikkapa Grimmin ja H. C. Andersenin satujen alkuperäisversioissa (siis niissä, joita Disney ei ole raiskannut), on Pan’s Labyrinthin satumaailma vähintäänkin yhtä groteski kuin sen sodan pelossa eletty arki. Puun alla olevassa tunnelissa lymyävä jättiläisrupikonna on toki ällö, mutta ei silti vedä vertoja raakalaismaiselle isäpuoliehdokkaalle, joka everstinä toimiessaan ei jätä väliin ainuttakaan tilaisuutta käyttää ylimitoitettua väkivaltaa heikompiinsa.
Elokuvan nimihenkilöä, Faunia, esittää Hellboy- ja Fantastic Four: Hopeasurffari- elokuvista tuttu Doug Jones. Itseasiassa Jonesilla on elokuvassa kaksi roolia; hän esittää myös Paleman -nimistä jättiläistä. Tämä lapsia syövä silmätön hirviö on viime vuosien kammottavimpia kummajaisia, vaikka saakin valkokankaan haltuun vain lyhyen kohtauksen ajaksi.
Pan’s Labyrinth julkaistaan Suomessa komeana kahden dvd:n pakettina. Kyseessä on korea kattaus, joka tarjoilee itse elokuvan ohella ihailtavan syvällisen katsauksen Panin taustoihin ja sen tekijöihin. Vaikka dokumentit ovatkin osittain perinteistä ”tekijät kehuvat toisiaan” -osastoa, onnistuvat ne välttämään jenkki-julkaisuista tutun ylisokerisen selkääntaputtelun.
Elokuvan taustavoimat kertovat rauhallisesti ja kiihkoilematta tekemistään ratkaisuista ja kohtaamistaan ongelmista. Etenkin ohjaaja De Torosta saa miellyttävän kuvan. Hieman Peter Jacksonia muistuttavan miehen asiantuntevaa selostusta myyttien ja satujen kaavoista kuuntelee ilolla.
Jos Pan’s Labyrith kolahtaa, kannattaa jo mainittujen Hellboyn ja Bladen sijaan hankkia kaunis kummituskertomus Devil’s Backbone, jonka Del Toro ohjasi ennen Hollywood-hittejään.
Pan’s Labyrinthin ekstrat:
– Guillermo Del Toron esipuheet
– Dokumentit: Myyttien voima (14 min), Fauni ja keijut (30 min), Väri ja muoto (4 min), Sadun kaikuja melodiassa (3 min)
– Mercedesin kehtolaulu
– Ohjaajan muistikirja (16 min)
– Kuvakäsikirjoitus- ja tehostevertailuja (48 min)
– Teaseri
Pan’s Labyrinthin juoni
Vuosi 1944. Raskaana oleva nainen ja kirjoja kainalossaan puristava tyttö kiitävät Espanjan vuorilla armeijan autokaravaanin kyydissä. Äidin on päästävä lapsen isän, yltiöagressiivisen everstin luo. Tyttö pakenee yhä syvemmälle fantasian labyrinttiin. Sadistisena riehuvan sissisodan kuolinkouristukset rinnastuvat Ofelian mielikuvitusmaailmaan. Vanhan myllyn uumenissa avautuu labyrintti. Sen outoa logiikkaa noudattava isäntä Pan ajaa Ofelian yhä merkillisimpiin tehtäviin ja kohtaamisiin.
Antiikin kreikkalaisten sorkkakoipi Pan – jolle roomalaiset antoivat nimen Fauni – edustaa luonnon kokonaisuutta. Se ei tee eroa hyvän ja pahan välillä. Sen intohimojen tyydyttämiseen sopivat yhtälailla nymfit ja jumalatteret, eikä Pan pane pahakseen edes satunnaista painia satyyrin kanssa. Del Toron maailmankuva on samanhenkinen. Surrealistinen on läsnä arjessa. Satumaisuus lumoaa herkästi. Heti perään seuraa sadistinen veriteko. Keijujen lento ei ole niin kepeää, kun hurme hulmahtaa siiville tuon tuosta. Del Toron ihmiset ovat inhimillisiä, uljaita ja uhrautuvaisia.
