Olemus, ominaisuudet ja telakka

28.08.2021 19:00 | Ilari Hauhia

Olemus, ominaisuudet ja telakka

Ulkoisesti Motorola Moto g100 muistuttaa suuresti saman valmistajan aiempaa Moto G 5G -mallia. Molemmissa puhelimissa nelikulmainen kameramoduuli on asetettu takapuolen vasempaan ylänurkkaan ja etupuolelta löytyy kaksi näyttöreikää etukameroita varten.

6,7-tuumaisen näytön myötä puhelin on varsin suurikokoinen, mutta 21:9-kuvasuhteen ansiosta laite ei silti tunnu kädessä turhan massiiviselta. Etupuolella puhelimen yläreunan vasemmassa nurkassa erottuvat kaksi näyttöreikää etukameroita varten.

Kun puhelimen ottaa esiin ensimmäistä kertaa myyntipakkauksesta, on sen päälle puettu jo valmiiksi läpinäkyvä silikoninen suojakuori. Suojakuoren alla puhelimen sinisenä hohtava takapuoli ja kehys on valmistettu muovista, jonka tuntuma on kuitenkin hyvä. Kun puhelinta pyörittelee käsissä, sininen väri muuttuu kulmasta riippuen välillä purppuraksi. Ilman suojakuorta puhelin on hieman liukas, joten sen pitää mielellään päällä.

Puhelimen sormenjälkitunnistin on asetettu laitteen oikealle reunalle sormenjälkitunnistimen yhteyteen. Itse en ole sivulle asetettujen sormenjälkitunnistimien suurin ystävä, sillä koen niihin yltämisen hieman haastavaksi, mutta muuten sormenjälkitunnistin hoitaa hommansa hyvin. Äänenvoimakkuutta säätävät napit löytyvät virtanäppäimen yläpuolelta ja laitteen toiselta sivulta löytyy Google Assistant -virtuaaliapurin käynnistävä näppäin.

Moto g100:n 6,7-tuumainen 2520 x 1080 pikselin tarkkuudella toimiva LCD-näyttö toimii 90 hertsin virkistystaajuudella ja se tuntuu 60 hertsin näyttöä sulavammalta. Näytön laatu on muutenkin hyvä, joskaan sen kontrasti ei odotetusti ole yhtä hyvä kuin AMOLED-paneeleissa. Esimerkiksi Samsung Galaxy A52 5G tarjoaa samassa hintaluokassa jo 120 hertsin virkistystaajuudella toimivan AMOLED-näytön.

Näytön väritoistoa voi säätää kolmen vaihtoehtoisen portaan väliltä, jotka ovat maltilliseen ja luonnonmukaiseen väritoistoon tähtäävä ”luonnollinen”-taso, väritoistoa hieman tehostava ”tehostettu” sekä värit silmällä katsoen jo liiankin saturoiduksi vaihtava ”kylläinen”. Omaan silmään luonnollinen asetus vaikutti parhaalta vaihtoehdolta.

Moto g100:n alareunasta löytyvät USB-C-latausliitin, jo harvinaiseksi käynyt 3,5 millimetrin audioliitäntä sekä puhelimen ainoa kaiutin. Kaiuttimen äänenvoimakkuus jää hieman alhaiseksi, mutta muuten sen äänenlaatu on kohtalainen. Yksittäisen kaiuttimen peittää kuitenkin helposti vahingossa kädellä. Puhelin tukee kaksois-SIMiä, joskin toinen SIM-paikka on jaettu microSD-muistikortin kanssa.

Motorolan aiemmista puhelimista tuttuun tapaan Moto g100:ssa on käytössä puhdas Android 11 -käyttöjärjestelmä höystettynä valmistajan omilla My UX -lisukkeilla. Kokonaisuus toimii sulavasti ja My UX -lisäysten myötä esimerkiksi virtuaaliapurin painikkeen tuplanäpäytykselle voi määrittää käynnistyvän sovelluksen. Käyttöjärjestelmän versiopäivityksiä on luvassa vain yksi, eli Android 12.

Testihetkellä elokuussa suojauspäivitys oli tasolla 1. maaliskuuta, joten Androidin tietoturvapäivityksissä Moto g100 on jäänyt jo nyt jälkeen. Tietoturvapäivityksiä on kuitenkin luvattu yhteensä kahdeksi vuodeksi.

Värinäpalaute on puhelimessa hyvällä tasolla ja värinän huomasi selvästi myös suojakuoren ollessa käytössä.

Moto g100:n mukana tuleva Ready for -telakka mahdollistaa puhelimen kytkemisen ulkoiseen näyttöön, jolloin puhelinta voi käyttää työpöydällä. Telakka ei ole langaton, vaan sen alareunassa oleva USB-C-liitin kiinnittyy puhelimen latausreikään. Kun telakkayhteyden avaa, voi käyttäjä valita, haluaako hän käyttää työpöytänäkymää, soittaa videopuheluita, pelata vai katsella videoita.

Jokainen valinta avaa oman näkymänsä. Työpöytätila muistuttaa tavallista PC:n käyttöä, televisio-tilassa etualalle nostetaan puhelimen suoratoistopalvelut, kun taas pelitilassa etusivulle ilmestyy puhelimeen asennettuja pelejä.

Videopuhelutilassa puhelimen kameraa voi puolestaan käyttää videopuheluihin ja toista osapuolta voi seurata isommalta näytöltä. Videopuhelutilassa puhelimen etukamera pyrkii tunnistamaan puheluun osallistuvat henkilöt ja pitämään heidät kuvan keskellä säätämällä kameran zoomia.

Telakassa ei ole liittimiä hiirelle, näppäimistölle tai muille oheislaitteille, joten telakan kaveriksi kannattaa hankkia Bluetoothia tukevat langattomat hiiri ja näppäimistö. Toisena vaihtoehtona ruutua voi kontrolloida puhelimen näytöltä, mikä ei ole kovin ergonomista tai kätevää.

Ready for -telakka vaikuttaa kiinnostavalta idealta, mutta nykyisellään sille on hieman vaikea keksiä ainakaan päivittäistä käyttöä. USB-liitäntöjen puutteen vuoksi telakasta ei ole helpoksi pöytätietokoneen korvaajaksi edes kevyttä käyttöä varten. Mobiilipelien pelaaminen isolta näytöltä ei ole ainakaan itselleni kovin tarpeellinen ominaisuus ja myös se vaatii käytännössä peliohjaimen yhdistämistä puhelimeen.

Videostriimaukseen telakka voisi sopia, mutta ainakin omalla kohdallani YouTube, Netflix ja muut löytyvät myös suoraan älytelevisiosta ja pelikonsolista, joten puhelimen käyttäminen siihen tarkoitukseen tuntuu hieman vaivalloiselta. En myöskään puhu niin paljoa videopuheluita, että telakalle tulisi sitä kautta hyötykäyttöä.

Nyt Ready for -telakka kuuluu puhelimen myyntipakkaukseen, tarvitsipa sitä tai ei. Käy väkisin mielessä, että mikäli telakka olisi valittavissa oleva lisävaruste, voisi itse puhelimen hintaa kenties laskea vielä piirun verran alaspäin.

Sisältö

  1. Johdanto
  2. Olemus, ominaisuudet ja telakka
  3. Kamera ja suorituskyky
  4. Yhteenveto