Tekniset ja ulkoiset ominaisuudet & Kamera

Tekniset ja ulkoiset ominaisuudet

Saimme oman One M8 -testikappaleemme mukaan suoraan Lontoosta, joten se ei ollut pakattuna myyntipakkaukseen, vaan valkoiseen bulkkirasiaan, jonka sisältö ei vastaa kaikilta osin myyntiversiota. Testikappaleemme mukana toimitettiin micro-USB-kaapeli, verkkovirtalaturi sekä punaisilla silikonisovitteilla varustetut tulppamalliset kuulokkeet.

Pikaisella ensivilkaisulla uusi One M8 muistuttaa hämäävän paljon edeltäjäänsä, mutta hetken tarkastelun jälkeen selviä eroja alkaa löytyä. Muotoja on pyöristetty kauttaaltaan ja metallin määrää on lisätty. Siinä missä edeltäjämallin kuorista noin 70 % oli metallia, on One M8:n rakenteessa määrä nostettu 90 %:iin. Vaikka HTC ei mainosta asiaa kovinkaan näkyvästi, on One M8:n rakenne varustettu IPx3-tason suojauksella vesisuihkuja vastaan (60 asteen kulmassa, 10 l/min, 80-100 kN/m2 paineella, <5 min).

Pyöreämmällä muotoilulla on pyritty luonnollisempaan ja miellyttävämpään käsituntumaan. Laitteen kyljissä on luovuttu muovista ja pidon parantamiseksi pinta on jyväpuhallettu karheammaksi. Yhdestä kappaleesta työstetty alumiinirakenne tuntuu kädessä erittäin laadukkaalta ja tukevalta ja viimeistely on vielä pykälän edeltäjämallia korkeampitasoista. Muotoilun ja materiaalien osalta kyseessä on lähes nappisuoritus ja One M8 onkin allekirjoittaneen mielestä markkinoiden tyylikkäin Android-puhelin.

HTC One M8:n ulkomitoiksi ilmoitetaan 146,4 x 70,6 x 9,35 mm ja painoksi 160 grammaa. M8 on siis kasvanut jonkin verran edeltäjään nähden ja on varsin pitkänmallinen puhelin, mutta kokonaisuudessaan sijoittuu viiden tuuman kokoluokassa ylempään keskijoukkoon. Valmistajan ilmoittama paksuus on puhelimen keskeltä, joten kaarevan reunoille kapenevan muotoilun ansiosta reunoilla paksuus on noin viiden millimetrin luokkaa. 160 gramman paino on tämän kokoluokan laitteelle paljohkosti, mutta se ei tunnu kuitenkaan häiritsevältä kädessä. One M8:n julkaisuväri on tummanharmaa Gunmetal Grey, jonka lisäksi saataville tulee kullanvärinen Amber Gold sekä hopea-valkoinen Silver White.

Onen sisältä löytyy tuoretta rautaa, sillä järjestelmäpiiriksi on valittu Snapdragon 801 -järjestelmäpiiri (MSM8974AB), joka koostuu neljästä 2,3 GHz Krait 400 -prosessoriytimestä ja 578 MHz kellotaajuudella toimivasta Adreno 330 GPU:sta. LPDDR3-RAM-muistia löytyy kaksi gigatavua ja se toimii 933 MHz:n kellotaajuudella. Sisäistä NAND-tallennustilaa puhelimesta löytyy 16 gigatavua, jonka kaveriksi HTC on vihdoin onnistunut lisäämään micro-SD-muistikorttipaikan (128 Gt max). Lisäksi käyttäjälle on tarjolla 65 gigatavua pilvitallennustilaa Google Drivestä. LTE-mobiiliyhteys kuuluu kategoriaan neljä, eli se kykenee parhaimmillaan 150 MBit/s latausnopeuteen ja 50 Mbit/s lähetysnopeuteen. Kaikki kolme Suomessa käytössä olevaa 4G-taajuusaluetta ovat tuettuina.

Edeltäjämallissa HTC oli päätynyt erikoiseen kahden navigointinäppäimen ratkaisuun, josta se saikin paljon kritiikkiä. One M8:ssa navigointipainikkeet ovat muuttuneet virtuaalisiksi, eli ne sijaitsevat nyt näytön alareunassa. Lisäksi niitä on jälleen kolme kappaletta (paluu, koti ja avoimet sovellukset), joten ne mukailevat Androidin vakioratkaisua. Harmi vain, ettei HTC tarjoa käyttäjälle mahdollisuutta kustomoida painikkeiden järjestystä LG:n tapaan.

Näytön alapuolelle jää noin 20 mm korkea kaistale, josta noin puolet on mustan näyttölasin peitossa ja alin osa on alumiinia imitoivaa muovia. Näyttölasin alareunassa on ainoastaan HTC:n logo, mutta valmistajan mukaan sen alle jäävä tila on merkittävä antennien ja BoomSound-kaiuttimien kannalta. BoomSound-kaiuttimet sijaitsevat edeltäjämallin tapaan etupaneelin ylä- ja alareunassa tiheästi rei’itettyjen ritilöiden takana. Kaiuttimet edustavat edelleen älypuhelimien huippua – niiden äänenvoimakkuutta on kasvatettu ja bassotoisto sekä erottelu ovat menneet hieman eteenpäin. Laitteen sisällä kaiuttimien yhteydessä on käytetty älypuhelimien mittapuulla suurikokoisia kaikukotelointeja äänen laadun parantamiseksi.

Näytön yläpuolelle on jätetty noin 16 mm korkea kaistale, joka koostuu kapeasta viirusta näyttölasia sekä alumiinipintaa imitoivasta muovipaneelista. Tarjolla on toisen BoomSound-kaiuttimen, kuulokkeen sekä merkkivalo-LED:in taakseen piilottava ritilä, etäisyys- ja valoisuussensorit sekä viiden megapikselin etukamera. Etukameran tarkkuus on parantunut merkittävästi ja se perustuu taustalta valotettuun Samsungin S5K5E2-sensoriin, jonka koko on 1/5 tuumaa ja pikselikoko 1,12 mikrometriä. Etukameran f-arvo on valovoimainen 2.0. Etukameralla voi taltioida täyden tarkkuuden valokuvia tai 1080p-tarkkuuden videokuvaa.

One M8:n näyttöpaneeli on kasvanut kooltaan 0,3 tuumaa ja sen läpimitta on nyt tasan viisi tuumaa. Näyttö perustuu edelleen Super LCD3 -tekniikkaan ja tarkkuus on pysynyt 1080×1920 pikselissä (441 PPI). Näytön suojana on Gorilla Glass 3 -lasi ja näytön pitkille reunoille on jätetty noin neljän millimetrin kaistale, joka on suunnilleen samaa luokkaa edeltäjämallin kanssa. Näyttölasi on hieman metallirungosta kohollaan ja sen reunoilla kiertää kapea muovikaistale. Nokian ja Samsungin tapaan näyttö ei valitettavasti tue käyttämistä hanskat kädessä.

Kuvanlaadultaan näyttö on edeltäjämallin tapaan tarjonnan parhaimmasta päästä. 1080p-tarkkuus on viiden tuuman alalle vähintäänkin riittävä ja tarjoaa huipputarkan sekä terävän kuvan. Värit toistuvat luonnollisesti ja kirkkaasti, mutta Nokiasta ja Samsungista tutut kuvan säätömahdollisuudet olisi silti ollut mukava nähdä myös M8:ssa. Tummimpien sävyjen toisto ei ole aivan S-AMOLED-näyttöjen tasoa, mutta senkään suhteen ei silti ole valittamista. Katselukulmat ovat hyvät, kuten HTC:n huippumalleissa on totuttu viime vuosina näkemään. Myös kirkkaus ja kontrasti ovat hyvällä tasolla ja kuva näkyy selkeästi myös ulkona auringonpaisteessa.

HTC on tehnyt erittäin hienoa työtä One M8:n metallirungon kanssa ja erityisesti kyljet sekä takakuoren reunat ansaitsevat lähempää tarkastelua. Takakuoren ja kylkien välisen kulman pyöristys on erittäin onnistunut ja samassa pisteessä myös pinnan viimeistely vaihtuu harjatusta puhaltamalla karhennettuun. Metallirakenne jatkuu nyt saumattomasti etupuolelle näyttölasin reunoille asti. Korttipaikat on sijoitettu laitteen kylkien yläosaan – micro-SD oikealle ja nano-SIM-vasemmalle. Molemmat käyttävät metallista asennuskelkkaa, jonka irrottamiseen tarvitaan ohutta teräväkärkistä työkalua.

One M8:n takakuori aiheuttaa ihailua erityisesti Gunmetal Gray -värissä, eivätkä kuvat tee sille oikeutta. Alumiinipinta on harjattu vaakasuunnassa ja lopuksi vielä viimeistelty puolikiiltäväksi. HTC:n mukaan oikeanlaisen pinnan aikaansaamiseksi yritys testasi satoja eri viimeistelyvaihtoehtoja ja lopputulos on ainakin allekirjoittaneen mielestä tyylikkäin, mitä älypuhelinmarkkinoilla on nähty. Kahdessa muussa saatavilla olevassa värivaihtoehdossa pinta on puhallettu karheaksi edellisen One-mallin tapaan.

Takakuoressa näkyvät tummanharmaat viirut ovat muovia ja niiden tarkoituksena on mahdollistaa laitteen antennien toiminta. Valmistusvaiheessa muovi on pursotettu alumiinirunkoon työstettyihin uriin ja sen jälkeen se on koneistettu samaan tasoon alumiinin kanssa, joten materiaalien välissä ei ole havaittavissa saumaa. Takakuori on muotoiltu miellyttävän kaarevaksi käyttömukavuutta ajatellen. Rakenne ohenee myös hieman pituussuunnassa päätyjä kohden. Takakuoren keskellä komeilee musta HTC:n logo. Tuntumaltaan miellyttävä äänenvoimakkuuden säätöpainike on sijoitettu puhelimen oikeaan kylkeen.

Koska One M8:n rakenne on umpinainen unibody, ei käyttäjä pääse myöskään käsiksi akkuun. Litium-polymeeriakun kapasiteetiksi ilmoitetaan 2600 mAh, joka valmistajan ilmoituksen mukaan riittää jopa 20 tunnin puheaikaan tai 496 tunnin valmiusaikaan 3G-verkossa. Laite tukee myös Quick Charge 2.0 -pikalatausta, joka mahdollistaa jopa neljän ampeerin latausvirran käytön. Valitettavasti langaton latausmahdollisuus ei ole One M8:ssa tuettuna.

Kamera

One M8:n takakuoren yläosasta löytyy poikkeuksellisesti kaksi kameraa, joita HTC kutsuu Duo-kamera-nimellä. Alempi ”pääkamera” on tutulla paikallaan ja sen apuna käytettävä lisäkamera on sijoitettu aivan yläreunaan. Kyseessä ei ole HTC:n ensimmäinen kerta, sillä kahden kameran ratkaisu löytyi myös EVO 3D -mallista vuonna 2010. Tällä kertaa tekniikkaa ei kuitenkaan hyödynnetä 3D-kuviin, vaan kuvan syvyystietojen taltioimiseen.

Kameroista alempi perustuu samaan viime vuoden Onessa käytettyyn Omnivisionin OV4688-kuvasensoriin, joka on kooltaan 1/3 tuumaa (pikselikoko 2 um). Se kantaa edelleen UltraPixel-markkinointinimeä, joka viittaa pikseleiden suureen kokoon ja kykyyn kerätä kilpailijoihin nähden jopa 300 % enemmän valoa. 16:9-kuvasuhteella valmistetun kuvakennon tarkkuus on vain neljä megapikseliä (2688×1520) ja onkin pieni pettymys, ettei HTC ole päätynyt kehittämään itse pääkameran tekniikkaa yhtään eteenpäin. Kamerasensorin parina on f2.0 optiikka, jonka kinovastaava polttoväli on 28 mm. Valitettavasti optinen kuvanvakain on jätetty pois, koska sen toiminta kaksoiskameraratkaisussa oli HTC:n mukaan mahdoton toteuttaa. Itse olisin kuitenkin mieluusti nähnyt mahdollisuuden lukita kuvanvakain pois käytöstä kahta kameraa hyödynnettäessä, sillä niiden käyttö ei ole läheskään kaikissa tilanteissa tarpeellista.

Ylempää kameraa hyödynnetään ainoastaan kuvan syvyystietojen tallentamiseen, eikä sen taltioima kuva tule missään vaiheessa käyttäjän nähtäville. Se perustuu Omnivisionin OV2722 -sensoriin, jota käytetään myös viime vuoden Onen etukamerana. Sen kennokoko on 1/5,8 tuumaa ja pikselikoko 1,4 mikrometriä.

Kameran apuna on HTC:n oma ImageChip 2 -kuvaprosessori sekä Snapdragon 801 -piirin sisältämä kuvaprosessori. Niiden avulla One M8 pystyy HTC:n mukaan optisen kuvanvakaimen tasoiseen ohjelmalliseen kuvanvakautukseen sekä huippunopeaan tarkennustapahtumaan. Lisäksi kamera ottaa aina laukaisinta painettaessa sarjan kuvia, josta puhelin valitsee salamannopeasti terävimmän vaihtoehdon. Pääkameran vasemmalta puolelta löytyy kahden ledin SmartFlash-salama, joka käyttää kahta erisävyistä valoa. Sen tarkoituksena on tuottaa luonnollisempi lopputulos salamaa käytettäessä. 1080p-videokuvaa kamera pystyy taltioimaan 60 FPS kuvanpäivitysnopeudella, mutta UHD-tarkkuus ei ole tuettuna.

HTC on pistänyt One M8:n kamerasovelluksen kokonaan uusiksi niin toimintalogiikan kuin ulkoasunkin osalta. Perusnäkymässä oikeasta reunasta on poistettu erillinen videokuvausnäppäin sekä suodatinpainike ja alanurkkaan on lisätty kuvaustilapainike, jota painamalla avautuu uusi kuvaustilan valintanäkymä. Kuvaustiloja on kuusi (Kamera, Video, Zoe-kamera, Omakuva, Kaksoiskuvaus ja Pan 360) ja ne esitellään ruudulla selkeinä suurikokoisina ympyröinä. Peruskuvaustilassa lisäasetuksia pääsee säätämään näkymän vasemmasta alanurkasta avautuvasta valikosta. Tarjolla on mm. kymmenkunta erilaista kuvausasetusta (mm. automaatti, manuaali, HDR, panoraama), herkkyys-, valkotasapaino- ja valotussäädöt, parisenkymmentä kuvasuodatinta sekä lisäasetusvalikko. Kokonaisuus on selkeämpi ja helppokäyttöisempi kuin edeltäjänsä, mutta silti pientä parantamisen varaa löytyy kuvaustilojen jaottelussa.

Täysin uusi ominaisuus on kuvausasetusten manuaalisäätömahdollisuus, joka tarjoaa hieman Lumia-puhelimia muistuttavan säätönäkymän. Manuaalitilassa käyttäjä voi säätää pystysuuntaisten palkkien avulla valkotasapainoa, valotuksen kompensointia, ISO-arvoa, suljinaikaa (4 – 1/8000 s) sekä tarkennusetäisyyttä. Säädöt ovat helppokäyttöiset ja tuovat mukavan lisän valokuvauksesta kiinnostuneille käyttäjille.

One M8:n kameran merkittävin erikoisominaisuus on etäisyystietojen taltioiminen lisäkameran avulla. Kahden toisistaan erillisen kameran käyttäminen mahdollistaa stereoskooppisen näön jäljittelemisen ja kuvassa esiintyvien kohteiden sekä etäisyyksien tunnistamisen. HTC:n mukaan syvyystiedot integroidaan JPG-kuvan EXIF-tietoihin ja ne lisäävät kuvatiedoston koko vain noin 200 kilotavua. Kamera taltioi syvyystiedot aina automaattisesti, kunhan kuvauskohde ei ole liian lähellä kameraa (lähikuvaus). Tällöin kuvaussovellus ilmoittaa Duo Cameran olevan poissa käytöstä.

Käyttäjä pääsee hyödyntämään taltioituja syvyystietoja ainakin toistaiseksi vain puhelimen galleriasovelluksen muokkaustoimintojen kautta. Syvyystietoja hyödyntäviä toimintoja ovat UFocus, Kohteen korostus, Vuodenajat ja Dimension Plus. Kohteen korostuksessa esimerkiksi taustan saa kuvitettua esimerkiksi sarjakuvamaisella värityksellä tai mustavalkoisella ”luonnosefektillä”. Vuodenajat-tehoste puolestaan lisää kuvaan halutun vuodenajan mukaisia lisäefektejä, kuten syksyisiä lehtiä tai lumihiutaleita. Molemmat edellämainitut tehosteet voi käytännössä laskea ”testaa ja unohda” laarin ominaisuuksiksi. Dimension Plus mahdollistaa kuvauskohteen katselun hieman eri kulmista puhelinta kääntelemällä. Idea on hauska, mutta efekti toimii harvoissa kuvissa edes kohtalaisesti ja lopullinen siitä saatava hyöty on vähäinen.

Ennakkoon mielenkiintoisin ja selkeimmin etäisyystietojen mittausta hyödyntävä ominaisuus on UFocus, joka mahdollistaa kuvan tarkennuspisteen valinnan sekä voimakkaan syvyysterävyysefektin muodostamisen jälkikäteen. Mm. Nokia on esitellyt puhelimiinsa jo aiemmin hieman saman tyyppisen ratkaisun, mutta odotukset UFocuksen suhteen olivat luonnollisesti huomattavasti korkeammalla kahden kameran ratkaisun johdosta. UFocus löytyy muiden efektien tapaan kuvagallerian muokkausvalikon tehosteiden alta. Tarkennuspiste valitaan yksinkertaisesti näytöllä haluttua kuvan kohtaa koskettamalla.

Otimme esimerkiksi kaksi hieman erityyppistä kuvaa, joiden avulla UFocusin toiminta käy hyvin selville. Ensimmäisessä kuvassa (aukeaa täyteen kokoonsa klikkaamalla) etualalla on kaksi olutlasia ja kauempana takana ravintolapöytiä sekä tuoleja. Vasemmanpuoleinen kuva on alkuperäinen lähtökohta, johon ei ole käytetty UFocus-efektiä. Keskimmäisessä kuvassa UFocus-tarkennus on valittu olutlasiin, jolloin tausta on sumentunut. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa tarkennuspiste on valittu taustalta, jolloin etuala on sumentunut. Tässä kyseisessä erimerkkikuvassa UFocus on parhaimmillaan ja jälki näyttää ensisilmäyksellä hyvältä. Lähemmässä tutkiskelussa yksityiskohdissa on kuitenkin havaittavissa virheitä. Esimerkiksi keskimmäisessä kuvassa taaimmaisen lasin yläreuna on joutunut sumennusefektin uhriksi, mutta lasien takana oikealla näkyvä tuolin selkänoja on jäänyt teräväksi.

Toisessa UFocus-esimerkkikuvassa (aukeaa täyteen kokoonsa klikkaamalla) on vilkas kaupunkinäkymä Lontoosta ja se on hyvä esimerkki siitä, kuinka karkeasti UFocus välillä muokkaa kuvia. Kuvassa tarkennuspiste on valittu UFocusin avulla keskellä sijaitsevan talon kulmaan, joka onkin pysynyt mukavan terävänä. Sen jälkeen suunnilleen kaikki muu onkin mennyt UFocusilta pieleen, kuten kuvaa katsomalla voi nopeasti havaita. Keinotekoisen sumennuksen rajat ovat monissa kohdin täysin järjettömiä ja samalla etäisyydellä sijaitsevat kohteet ovat toisella puolella kuvaa sumeita ja toisella teräviä. Lopputulos on käyttökelvoton ja toiminto tekee vastaavaa jälkeä hämmentävän usein.

Pähkinänkuoressa One M8:n Duo Camera -ominaisuus sekä UFocus-jälkitarkennus jättivät allekirjoittaneen hölmistyneen hämmentyneeksi. Tarkennus/sumennusefekti tehdään ohjelmistollisesti ja paikoin harvinaisen tökerösti. Toiminto ei selvästikään osaa tehdä sumennusta aseteittain, vaan työkalupakista löytyy ainostaan on-off-tyyppinen käsittely. Useimmiten kuvissa esiintyy jyrkkiä rajoja sumennuksen ja terävän kohdan välillä. Lisäksi toiminto käyttää pohjanaan selvästikin vain yhtä kuvaa, sillä tarkennuspisteiden terävyys määrittyy alkuperäisen kuvan ja siihen kuvaustilanteessa tehdyn tarkennuksen mukaan. Vika ei selvästikään ole pelkässä ohjelmistopohjaisessa efektissä, vaan myös etäisyyden tunnistuksella tuntuu olevan ongelmia koko kuvausalueen määrittämisessä. Tämän seurauksena osa samalla etäisyydellä olevista kohteista on sumentuneita ja osa ei. Onkin vaikeaa ymmärtää, että One M8:n ainoa merkittävä kamerauudistus on tässä ja sen vuoksi esimerkiksi pääkameran kenno on pysynyt täysin samana ja optinen kuvanvakain on jätetty kokonaan pois. Surkea tosiasia on, että esimerkiksi Nokian täysin ohjelmistopohjainen Refocus tekee keskimäärin parempaa jälkeä, kuin HTC:n kahta kameraa hyödyntävä UFocus.

Yllä on muokkaamattomia esimerkkikuvia käytännön tilanteista. Kuvat avautuvat alkuperäiseen kokoonsa klikkaamalla.

One M8:n kameran käynnistys onnistuu varsin nopeasti ja tarvittaessa myös näppärästi suoraan lukitustilasta äänenvoimakkuuspainiketta painamalla. Halutessaan käyttäjä voi myös määrittää äänenvoimakkuuspainikkeet toimimaan laukaisimena tai zoomausnäppäiminä kamerasovelluksen ollessa auki. Kamera tarkentaa erittäin ripeästi ja valmistajan ilmoittama 0,3 sekuntia ei ole ainakaan hyvissä olosuhteissa kovinkaan kaukaa haettu. Myös kuvan ottaminen tapahtuu tarvittaessa välittömästi tarkennuksen jälkeen ja kamera on heti valmis uuden kuvan ottamiseen. Sarjakuvaus onnistuu tarvittaessa 12 FPS:n nopeudella sataan kuvaan asti. HDR-kuvien käsittely vaatii puhelimelta noin sekunnin, jolloin ruudulla näkyy ”käsitellään” teksti. Hämäräolosuhteissa tarkennuksen lukittumisessa kestää luonnollisesti hieman pidempään.

Hyvässä valaistuksessa One M8:lla saa taltioitua kohtalaisen hyviä kuvia, joista on kuitenkin havaittavissa nopeasti omat puutteensa. One M7:n kuvia vaivannutta kontrastin puutetta ja värien haaleutta ei kuitenkaan ole onneksi havaittavissa ja ajoittain kuvien värimaailma onkin jopa hieman ylisaturoitunut. Dynamiikan kanssa One M8 ei ole parhaimmillaan, sillä taivas palaa kuvista helposti täysin puhki. HDR-kuvaustila ei ole edelleenkään HTC:n vahvuuksia, sillä se tuottaa hieman luonnottoman lopputuloksen ja haalentaa varjokohtia liikaa jättäen taivaan silti palaneeksi. Piirtojälki on kohtalaisen terävää, mutta kuvien jälkirajausmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset, sillä alhainen pikselimäärä ei kestä juurikaan yksityiskohtien lähempää tarkastelua.

Heikommissa valaistusolosuhteissa One M8 onnistuu edeltäjänsä tapaan taltioimaan mukavasti valoa, joka on tosin ei tule yllätyksenä suurista pikseleistä johtuen. Värit taltioituvat varsin hyvin ja valkotasapainon kanssa ei ole ongelmia. Kohina pysyy hyvin kurissa ja jos sitä esiintyy, on se värejä mukailevaa ja hienojakoista. Jos valaistusolosuhteet ovat edes kohtuulliset, kannattaa maksimi-ISO-arvoa rajoittaa asetuksista, jotta kuviin ei ilmesty liikaa kohinaa. Kohina itsessään ei ole suurin ongelma, vaan kyse on ohjelmallisesta kohinanvaimennuksesta joka pehmentää yksityiskohtia selvästi herkkyyden kasvaessa. Tämä vaikuttaa negatiivisesti kuvan terävyyteen ja yksityiskohtiin. Heikossa valaistuksessa kirkkaissa valonlähteissä esiintyy helposti linssiheijastusta, joka tulee hyvin esille toiseksi viimeisessä esimerkkikuvassa.

One M8 taltioi videokuvaa 1080p-tarkkuudella 30 ja 60 FPS päivitysnopeuksilla. Useampi kilpailija pystyy jo 4K-tarkkuuteen, johon neljän megapikselin kenno ei kuitenkaan M8:ssa kykene. Repertuaarista löytyy kuitenkin HDR-videokuvaus, hidastettu videokuvaus sekä kaksoistallennus, joka hyödyntää sekä etu- että takakameraa. Kuvauksen aikana käytössä on jatkuva automaattitarkennus, mutta käyttäjällä on myös mahdollisuus valita tarkennuspiste manuaalisesti. 1080p-videokuvan laatu on hyvällä tasolla, joskin kirkkaassa valaistuksessa kuva saattaa hieman ylivalottua. Kuvaajan liikkuessa optista vakautusta jää kaipaamaan, sillä kuva tärähtelee huomattavasti enemmän, kuin vakaajalla varustetussa edeltäjämallissa.