Kamera
Xperia X:n takakuoren yläkulmaan on pakattu Sonyn kehittyneintä kameraosaamista, joka esiteltiin viime syksynä Xperia Z5 -mallin yhteydessä. 23 megapikselin (5520 x 4140) ja 1/2,3-tuumainen IMX300-kuvasensori on käytössä toistaiseksi ainoastaan Sonyn puhelimissa. Sen parina on laajakulmainen 24 mm kinovastaavalla polttovälillä ja f2.0-aukkosuhteella varustettu G Lens -objektiivi. Kamera hyödyntää hybriditarkennuksessaan vaiheentunnistusta (PDAF) sekä kontrastieroja. Hämäräolosuhteissa apuna on pulssi-LED-salama. Kamera kykenee taltioimaan myös 1080p-videokuvaa 60 FPS ruudunpäivitysnopeudella, mutta ei jostain syystä 4K-videota, joka alkaa olla nykypäivänä high-end-luokan perusominaisuuksia. Erityisen hassua 4K-kuvauksen puuttuminen on siltä osin, että niin järjestelmäpiiri kuin kamerasensorikin tukisivat sitä teknisesti.
Xperia X:n kamerasovellus on tuttua kauraa viime syksyltä, kun Sony esitteli sen Xperia Z5 -mallien yhteydessä. Käyttöliittymä on melko yksinkertainen ja suoraviivainen. Kuvausnäkymän vasemmasta kuvaustilan valinta, joka onnistuu myös ruutua pystysuunnassa pyyhkäisemällä. Tarjolla on neljä vaihtoehtoa – manuaalinen, paras automaattisäätö, video ja kamerasovellukset. Toisin kuin vanhemmissa Sonyn kamerasovellusversioissa, kuvaustilan valinta säilyy, vaikka kamera sammutetaan välissä.
Paras automaattisäätö -tilassa puhelin hoitaa lähes kaiken käyttäjän puolesta. Se aktivoi mm. automaattisesti eri kuvastilanteisiin sopivia kuvaustiloja. Manuaalitilan säädöt ovat valitettavasti varsin suppeat, sillä tarjolla on lähinnä valkotasapainon säätö, valotuksen kompensointi sekä mittauspisteen valinta (kasvot, monipiste, keskipiste, pistemittaus). Jostain syystä ISO-arvo sekä kameratilan valinta (SCN-näppäin suljinpainikkeen yläpuolella) toimivat jostain syystä vain alhaisemmalla 8 megapikselin tarkkuudella.
Tarkennukseen Sony tarjoaa pari erikoisominaisuutta, joista toinen on hymyn tunnistus ja toinen liikkuvan objektin seuranta, jolloin ruudulla liikkuvaksi arvioituja kohteita seuraa keltainen kokoaan ja muotoaan muuttava tarkennuslaatikko. Xperia XHDR-tilan valinta löytyy ainoastaan manuaalitilasta ja se on piilotettu hieman hankalasti asetusvalikkoon. Automaattitilassa kameran pitäisi osata käyttää HDR:ää automaattisesti tarpeen vaatiessa.
Kamerasovellukset-nimellä kulkevat lisäkuvaustilat sisältävät lähinnä kuvausefektejä ja käyttäjä voi myös ladata lisää kuvaustiloja Sonyn kaupasta. Maininnan arvoisena seikkana panoraamatila ei aiheuta suurempia hurraahuutoja, sillä kuvatut otokset ovat vain 1080 pikseliä korkeita, joten tarkkuus jää heikoksi.
Vuosi sitten Xperia Z3+ -mallin yhteydessä ilmenneistä ylikuumenemisongelmista muodostui suoranainen farssi, jolla oli oma vaikutuksensa Sonyn matkapuhelinpuolen päättyneen vuoden myyntilukemiin. Myös uudemman Xperia Z5 -mallin kanssa kameran yhteydessä ilmestyneet jäähdyttelyilmoitukset eivät olleet mahdottomuus ja sama värssy näyttäisi jatkuvan myös Xperia X:n tapauksessa. Kamera ilmoitti kertaalleen ylikuumenemisesta ja lopulta sammutti itsensä, kun puhelimeen asennettiin samanaikaisesti tavallisen kuvauksen aikana isoa läjää sovelluspäivityksiä.
Yllä on Xperia X:llä otettuja muokkaamattomia esimerkkikuvia käytännön tilanteista. Pikkukuvien alanurkassa on 250×200 pikselin rajaus täysikokoisesta kuvasta. Kuvat avautuvat alkuperäiseen kokoonsa klikkaamalla.
Xperia X:n kameran käynnistämiseen löytyy useita eri vaihtoehtoja. Ehkäpä loogisin ja paras on kameranäppäimen pitäminen hetken pohjassa, jolloin kamerasovellus aukeaa ruudulle, vaikka puhelin olisi sammutettuna. Muita vaihtoehtoja ovat lukitusnäkymän alanurkasta pyyhkäiseminen, virtanäppäimen tuplapainallus ja sovelluskuvakkeesta käynnistäminen. Kamerapainiketta pohjassa painamalla kameran saa halutessaan ohjelmoitua ottamaan heti käynnistyessään kuvan. Sonyn mukaan se tapahtuu 0,6 sekunnissa, joka pitää silmämääräisesti paikkaansa.
Xperia X:n kamerasovellus käynnistyy erittäin nopeasti ja se on välittömästi kuvausvalmis. Myös kuvan ottaminen käy nopeasti ja kamera on sekunnin sadasosien viiveellä valmis uuden kuvan ottamiseen. Tarkennus jätti itsestään hieman kaksijakoisen vaikutelman. Perustarkennus toimii nopeasti ja varsin luotettavasti ja sitä on helppo käyttää fyysisen kamerapainikkeen avulla. Oletuksena käytössä on kuitenkin ”objektin seuranta” -ominaisuus, joka tarkennuspistettä ruudulta koskettamalla valittaessa tuo esiin keltaisen aktiivisen tarkennuslaatikon, joka monissa staattisissa kuvaustilanteissa tuntuu lähinnä poukkoilevan ja muuttavan kokoaan epämääräisesti jättäen samalla epäselväksi onko kuva tarkentunut oikeaan paikkaan vai ei. Suosittelenkin objektin seurannan kytkemistä pois päältä, jos sille ei ole kuvaustilanteessa erityistä tarvetta.
Vaikka puhelimen näytöltäkään katsottuna Xperia X:llä otetut kuvat eivät ole silmille pomppaavan näyttäviä, niin ensi kertaa tietokoneelta selailtuna allekirjoittaneen valtasi pieni hämmennys. Kuvien yleisilme on monesti jostain syystä hieman utuinen ja kuvien värimaailma kärsii usein pienestä elottomuudesta. Suuren resoluution ansiosta kuviin tallentuu parhaimmillaan mukavasti yksityiskohtia, mutta käsittelyn myötä niistä enemmän tai vähemmän valuu hukkaan. Läheltä yksityiskohtia tarkastellessa on havaittavissa, että kuva on täynnä ikään kuin hienoa keinotekoisen näköistä kohinaa. Sonyllä on edelleen paljon parannettavaa kameroidensa ohjelmiston kanssa.
Hämärässä Sonyn kamerasovellus osaa analysoida kuvattavaa näkymää ja säätää mm. suljinaikaa sen mukaan, onko siinä havaittavissa liikkuvia kohteita. Alhaisimmillaan kamera sääsi suljinajan 1/8 sekuntiin, joka on vakaimettomalle kameralle melko pitkä aika. Tyypillisempi hämäräasetus oli kuitenkin 1/16 sekuntia, jolloin valoa pyrittiin saamaan kuvaan herkkyyttä nostamalla. Valitettavasti valon määrän heiketessä kuvien jälkikäsittely suttaa yksityiskohdat liian usein lähes tunnistamattomaksi mössöksi. Kuviin muodostui myös melko usein kellertävä värimaailma. Jälki on kokonaisuudessaan heikointa, jota tämän vuoden uutuuspuhelimissa on nähty.
Videokuvan laatu ei myöskään aiheuta riemunkiljahduksia, joskin se on pääosin hyvää perustasoa. 1080p 60 FPS -video tallentuu noin 30 Mbit/s bittivirralla sekä 156 kbit/s stereoäänellä. Elektronisen SteadyShot-vakautuksen käyttämistä kannattaa harkita, jos kuvauksen aikana on selvää tärinää tai heilahtelua.
