Alien-päivä 3/10: Alien-pelien värikäs historia vuodesta 1982 tähän päivään
Tänään, 26. huhtikuuta, vietetään kansainvälistä Alien-päivää. Sen kunniaksi Dome.fi julkaisee koko päivän aikana erikoisartikkeleita vuonna 1979 päivänvalonsa nähneen avaruushirviön kunniaksi.
Alien-päivän ajankohdaksi on valikoitunut 26. huhtikuuta Aliens-elokuvan planeetta LV-426:n mukaan (vrt. Yhdysvalloissa käytössä oleva kalenterimerkintä “4/26”). 20th Century Foxin masinoimaa juhlapäivää vietetään USA:ssa elokuvanäytösten lisäksi muun muassa julkaisemalla erilaista Alien-sisältöä sosiaalisissa medioissa sekä uusien Alien-tuotteiden lanseerauksilla.
Dome.fi:n Alien-päivän juttukimarassa kolmantena on vuorossa katsaus Alien-pelien värikkääseen historiaan.
Lue myös muut Alien-päivän 2016 jutut.
Voita Alien-blu-ray-kokoelma Alien-päivän kilpailussa.
Alien. Valkokankaan historian legendaarisin, ikimuistettavin hirviö on esiintynyt myös kymmenissä videopeleissä. Niiden laatu on vaihdellut, mutta onneksi Alien muistetaan parhaimmin onnistuneista esiintymisistään. Dome.fi sukeltaa Alien-päivän kunniaksi hirveän hirviömme videopelihistoriaan ja esittelee muutamia hienoimmista ja hirveimmistä Alien-peleistä kolmen vuosikymmenen ajalta.
1. Alien
Alustat: Atari 2600
Vuosi: 1982
Alienin ensiesiintyminen videopeleissä ulottuu kunnioitettavan kauas, 34 vuoden päähän. Videopelien keksimisestä ei ollut kulunut vielä montaakaan vuotta, eivätkä kotikonsolit ja -mikrot olleet vielä kovinkaan yleisiä. Mutta Fox-elokuvayhtiö oli jo huomannut, että peleissä riittää potentiaalia. Niinpä firma suuntasi lisenssiaidalle ja meni yli siltä kohtaa, missä rima oli pudonnut toisesta päästään maahan ja toinenkin pysyi paikoillaan vain ruostuneella, löysällä rautanaulalla.
Sillä Fox Video Games teki Alienistaan Pac-Manin.
Peli-ideoiden kopiointi oli toki tuohon aikaan toki arkipäivää, sillä ensimmäisiä tekijänoikeuksia / ideoita käsitteleviä oikeudenkäyntejä ei oltu vielä käyty. Silti, uskomattoman leffapedon viskaaminen Pac-Man-sokkeloon osoitti hämmästyttävää luiskaotsaisuutta.
Sokkelo oli kuvaavinaan avaruusalusta, jonka käytävillä pelaajan ihmishahmo juoksee syömässä pillereitä, eli siis tuhoamassa alienin munia. Aluksen käytävillä vilistää myös kolme alienia, joita pitäisi väistellä. Alieninmunien tuhoamisen, siis pillerien ahminnan, jälkeen siirrytään minipeliin, jolla kipitetään ruudun poikki satunnaisesti vilistäviä alieneita väistellen. Tämäkin osio pöllittiin suoraan toisesta aikansa suositusta videopelistä. Ja sitten siirrytään seuraavaan avaruusalukseen, joka sekin on täynnä alieninmunia. Eikö tämä painajainen lopu koskaan?
Alienin ensimmäistä videopeliesiintymistä ei juhlita klassikkona, eikä sitä pelata retroillanvietoissa. Mutta oli peli miten törkeä Pac-Man-kopio tahansa, niin on se silti osa pelaamisen historiaa. Alien oli yksi ensimmäisistä lisenssi- ja leffapeleistä ikinä, eikä edes niin huono kuin E.T. Ja onhan se tietyllä tapaa legendaarinenkin peli, sillä Alien oli parempi Pac-Man kuin Atarin tekemä virallinen Pac-Man-lisenssipeli, niin omituiselta kuin se kuulostaakin. Fox näet antoi tiimilleen aikaa hyvän pelin tekemiseen, toisin kuin Atari.
Kauhua tai pelkoa Alien ei kuitenkaan herättänyt. Lupaavasta kansikuvasta huolimatta alienitkin näyttivät lähinnä käveleviltä haarukoilta.
2. Aliens: The Computer Game
Alustat: Commodore 64, Commodore 16, Amstrad CPC & ZX Spectrum
Vuosi: 1987
Aliens: The Computer Game -nimellä on julkaistu useampikin peli, välillä samalle laitteellekin, joten nyt tarkkana: tässä käsitellään Software Studiosin tekemää, Electric Dreamsin julkaisemaa kasibittisseikkailua, jossa on mukana myös aimo annos strategista ulottuvuutta.
Naamaperspektiivistä kuvatussa pelissä kauko-ohjataan kuutta eri hahmoa, jotka etsivät alieneiden valtaamasta tukikohdasta näiden kuningatarta. Matka on tietenkin haastava. Yhtä hahmoa ohjatessasi muut nököttivät paikallaan, toisin kuin xenomorpit. Jos joku hahmo oli jätetty suojattomaan paikkaan, saattoi hän päätyä alienin lounaaksi. Kyllä siinä itku purskahtaa, kun huomaat pirstoneesi elokuvien kaanonin, kun Ripley-parasta onkin tehty lastenruokaa.
Lisäksi ammuskelu ja melun aiheuttaminen houkutti petoja, joten merkittävä osa seikkailua olikin hyvin taktista miettimistä – mitä teet, kenellä, milloin, missä ja kuinka.
Eihän kasibittinen toimintaseikkailu järin hienolta enää nykyään näytä, mutta aikaisekseen se oli taitavasti rakennettu, tunnelmallinen ja ennen kaikkea varsin avoin scifi-toiminta, jota pystyi pelaamaan kiitettävän vapaasti. Läpipeluuseen ei ollut yhtä ainoaa kulkureittiä, avaruusverta tarjoiltiin avokätisesti ja tekijät uskaltautuivat tekemään jotain omaperäistä, tavanomaisen tasohyppelyräiskinnän sijaan.
Etenkin Commodore 64 -versio onkin jäänyt historiaan yhtenä sukupolvensa parhaista ja omaperäisimmistä lisenssipeleistä, joka tavoitti oivallisesti Aliens-elokuvan tunnelman ja toiminnan. Moiseen ei ole moni pystynyt myöhemminkään.
3. Alien 3
Alustat: SNES, Amiga, Commodore 64, Sega Master Systen, NES, Mega Dive & Game Gear
Vuosi: 1992-1994
Brittiläinen Probe Entertainment jäi pelaamisen historiaan muun muassa komeilla peleillään ja sadistisella työpaikkakulttuurillaan, jota käsitellään värikkäästi jopa Matkailua pelialalla -sarjakuvassa. Toisinaan firma kuitenkin iski kultakimpaleeseen, ja Alien 3 -leffaan pohjautuva Alien 3 -peli on yksi parhaimmista klassisen aikakauden sivulta kuvatuista alienismeista.
Probe teki itse asiassa useita Alien 3 -pelejä, joilla on tuntuviakin eroja. Commodore 64 -versiosta on paha puhua rinnakkain Amigan, NESin, Mega Driven tai Game Gearin kanssa. Mutta yksi on ylitse muiden, nimittäin SNES-Alien vuodelta 1993.
Sivusta kuvattu räiskintä oli visuaalisesti huikeaa ja tunnelmallista tykitystä, vaikka tälläkään kertaa pelaaja ei päässyt ohjaamaan itse petoa. Tarjolla oli kattava liuta kunnon aseita ja jopa värikäs tehtäväjärjestelmä, jossa pelaaja pystyi itse päättämään mitä haluaa tehdä ja milloin. Avoimuus oli kova sana tuolloinkin.
Voinee jopa sanoa, että SNES-Alien 3 oli suhteellisesti parempi peli kuin elokuva, sillä ainakaan pelissä ei jumitettu aloillaan odottamassa milloin iso paha susi oikein tuleekaan tekemään sinusta selvää.
4. Alien vs Predator / Aliens versus Predator
Alustat: Jaguar & PC
Vuosi: 1994 & 1999
Mitä jos… Mitä jos tehtäisiin räiskintäpeli, jossa voi olla myös xenomorppi? Peli, jossa samaan tarinaversumiin viskattaisiin myös Arnold Schwarzeneggerin toimintaklassikosta tutut Predatorit? Tästä ideasta on tehty montakin peliä, mutta kaksi tärkeintä saapui hyvin erilaisina versioina, eri aikaan, eri alustoille – mutta silti ne jakavat saman äärimmäisen parhauden dna:n.
Brittiläisen Rebellionin Alien vs Predator julkaistiin tuhoontuomitulle Atari Jaguar -konsolille vuonna 1994. Tiukka konsoliräiskintä tarjosi hyvän moninpelin lisäksi monipuolista pelattavuutta ja useita erilaisia hahmoja, joiden nahkoihin astumalla pystyi kahakoimaan niin ihmissotilaana, predatorina tai alienina. Jaguar-peli oli kuitenkin harvojen herkkua ja se olisi jäänyt pelihistorialliseksi unohdetuksi kuriositeetiksi, ellei Rebellion olisi palannut aiheeseen ja sorvannut konsolipelistään PC-version.
Ja niin 1999 tehtiin pelaamisen historiaa.
Aliens versus Predator näet teki homman oikein. Se oli huikea räiskintäpeli, jossa oli kolme täysin erilaista puolta. Ihminen, predator ja xenomorppi olivat täydellisen erilaisia hahmoja kyvyiltään, aseiltaan ja tavoitteiltaan – ja tietenkin pelityyliltään. Jokaiselle oli oma tarina, jonka myötä tapahtumiin eläydyttiin eri tavoin.
Ja niin avaruuden tunneleihin saattoi syöksyä heikkona ihmisenä, jolla oli kuitenkin hyvä aseistus ja liiketunnistin. Tai väkivahvana predatorina, josta scifitekniikka ja näkymättömyys tekivät niin upean. Mutta oi, sinä saatoit olla myös alien. Ei aseita, vain kynsiä, hampaita ja hirmuinen häntä. Hän oli niin vikkeläkin ja kieppui ihan yhtä lailla lattialla kuin seinillä ja katossakin. Se tunne, kun pudottaudut katosta varomattoman ihmisen päälle ja revit pään irti!
Pelistä olisi tullut klassikko näilläkin eväillä, mutta AvP:n ja AvP 2:n paikat historiankirjoissa viimeisteltiin moninpelillä, jota tahkottiin niin lähiverkossa kuin netinkin yli. Kaikilla eri hahmoilla pääse samoihin nettivääntöihin, ja niiden erilaisuus näyttää yhä tänään pitkää nenää nykypäivän nettiräiskinnöille, joiden hahmoluokat ovat enemmän tai vähemmän hiilikopioita toisistaan, vain hieman erilaisilla stateilla ja aseilla varustettuna.
Rebellionin AvP/AvP 2 nousevatki molemmat kärkisijoille kaikkien aikojen merkittävimmistä Alien-peleistä puhuttaessa, peleistä joilla on paikka videopelivalhallan suurella sankarien seinällä. Ja vaikka AvP-sarja on saanut myöhemminkin ihan hyviä, jopa loistavia jatko-osia, nämä kaksi PC-peliä mullistivat käsityksiämme lisenssipeleistä, Alien-peleistä ja moninpeleistä.
5. Aliens Online
Alustat: PC
Vuosi: 1998
Jenkkiläinen Mythic Entertainment muistetaan nykyään parhaimmin Dark Age of Camelot- ja Warhammer Online –morpeistaan, mutta Mythicin ja aikansa nettipelijätti Kesmain pelihistoriasta löytyy myös yksi kaikkien aikojen omaperäisimmistä verkkopeleistä. Aliens Online pohjautui Aliens-elokuvaan ja rakensi rankan toimintaleffan pohjalle erikoisen, mieliinpainuvan ja rehellisen epäreilun nettiräiskinnän.
Aliens Online julkaistiin kaupallisen internetin leviämisen suuressa alkuryntäyksessä, juuri ennen dot com -boomia. Peli marssi rohkeasti koskaan käymättömille nettipelien korpimaille, ja kokeili asioita, joita moni ei uskaltaisi tänään tehdä. Asioita kuten epäsymmetriset joukkueet, täysin erilaiset ase- ja kykypuut ja tahallisen epätasapainoiset matsit. Huomatkaa myös, että nettiräiskinnän yksittäisiin matseihin mahtui 20-30 pelaajaa per puoli. Purkaa sitä, nykyräiskeet!
Onlinen isoin juju oli tietenkin se, että toinen tiimi oli alieneja, toinen ihmisiä. Kuulostaako Aliens versus Predatorilta? No, vähän. Mutta rotuja on vain kaksi, joskin kullekin löytyy neljä hahmoluokkaa. Ja peli on tietty suunniteltu alun alkaenkin nimenomaan online-moninpeliksi.
Ja niin sota jatkuu: avaruusmerijalkaväki luottaa aseisiinsa ja teknologiaan, alienit hiiviskelyyn, kattoa pitkin ryömimiseen ja tietenkin murskaaviin lähitaistelutaitoihin.
Ja että alien-nettisota olikin jännää. Teknisestä näkökulmasta nettiräiskintä toimi jo liki 20 vuotta sitten oikein hyvin, ja alienina katossa ryömiminen oli jännittävää. Ihmisyys oli välillä vähemmän jännää, sillä pelin tasapainotus suosi pitkään xenomorppeja. Sitten peliä viilattiin toiseen ääripäähän niin, että toiminta oli jo lähes naurettavaa, kun ihmispelaajat houkuttelivat alienit luokseen ja räjäyttivät sitten ainostaan alieneja vahingoittavan miinan jaloissaan. Justiinsa. Ei ihan näin.
Silti, monessako pelissä olet voinut kipittää ympäriinsä facehuggerina tai alien-kuningattarena?
Aliens Onlinessa elämä olikin jännää, joskin usein lyhytaikaista. Mutta niin oli peli itsekin, sillä peli ehti olla linjoilla vain pari vuotta ennen kuin Electronic Arts osti Kesmain peleineen ja nahkoineen, ja pisti sitten suurimman osan firman nettipeleistä kiinni. Myös Aliensin.
Harmin paikka, sillä peli oli rohkea loikka räiskintä- ja nettipelien maailmassa, eikä se ehtinyt saavuttaa missään vaiheessa täyttä potentiaaliaan.
Lue artikkeli: Kesmain kuolema
6. Aliens: Colonial Marines
Alustat: PC, PlayStation 3 & Xbox 360
Vuosi: 2013
Vuosikymmenten mittaan on tehty myös monta huonoa Alien/Aliens-peliä. Mutta yksikään ei ole karahtanut niin komeasti karille kuin Gearbox Softwaren Aliens: Colonial Marines.
Mikä meni pieleen? No ihan kaikki. IHAN KAIKKI.
Niin pahoin, että pelin takia nostettiin jopa joukkokanne, jonka mukaan sitä mainostettiin suorastaan rikollisen vääristelevästi ja harhaanjohtavasti. Etukäteen nähdyt trailerit ja kuvat kun näyttivät aivan eri pelistä temmatuilta.
Colonial Marinesin epäonnistumiseen johtanutta tapahtumaketjua ei ole kerrottu vieläkään kunnolla julkisuudessa, mutta tiettävästi Sega palkkasi pelintekoon Gearbox Softwaren. Gearbox kuitenkin farmasi projektin edelleen TimeGate-studiolle, jonka lisäksi mukana oli väitteiden mukaan muutama muukin tiimi. Enemmän ja vähemmän kuuden vuoden ajan hinkattu sekametelisoppa onkin tekijöidensä näköinen: yhtenäinen lanka puuttuu, tuotantoarvot heittelevät, design on mitä sattuu ja kokonaisuus lähinnä ärsyttää.
Esimerkiksi Aliensiin ytimellisesti liittyvä kauhuelementti puuttuu kokonaan, ja Marines taantuu nopeasti suoraviivaiseksi räiskintäpeliksi, joka muistuttaa enemmänkin Starship Troopersia, ilman sen hyvää meininkiä.
Avaruusmerijalkaväen pelastusretki kompastui myös teknisiin ongelmiin, visuaaliseen ankeuteen ja xenomorppien tyhmyyteen. Sillä Aliens-henkeä ei löydy edes alieneista itsestään, jotka eivät käyttäydy lainkaan kuten maineikkaat esikuvansa. Viimeistellään ponneton kokonaisuus ankeilla hahmoilla ja surkealla juonella, niin meillä onkin käsissämme kaikkien aikojen suurin ja kallein Alien-floppi.
Lue arvostelu: Aliens: Colonial Marines (PC, PS3, Xbox 360)
7. Alien: Isolation
Alustat: PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360 & Xbox One
Vuosi: 2014
Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, sanotaan. Mutta naapuri kuulee sen sitäkin paremmin, kun pelaat Alien: Isolationia. Brittiläisen Creative Assembly -studion luomus on näet joidenkin mielestä kaikkien aikojan paras Alien-peli.
Alien: Isolation on fanien rakkaudentyö. Se rakennettiin sillaksi ihka ensimmäisen Alien-elokuvan ja Aliensin väliin, kertomaan omaa, uutta tarinaansa Ripleyn ja Nostromo-avaruusaluksen katoamisesta. Koska lähdemateriaali pohjautui Alieniin, rakennettiin pelistä visuaalisesti mahdollisimman uskollinen alkuperäiselokuvalle – ja samalla sen teemaksi muodostui kauhu. Aito, kunnon kauhu.
Yksi Alien. Hirvittävä, vaarallinen, eläimellisyydessään kammottavan älykäs Alien, jota ei tökitä harjanvarrella kumoon. Lähes tuhoutumaton saalistaja, jonka näkeminen tarkoittaa usein kuolemaa.
Isolation loi Alienin tunnelman täydellisesti. Se oli jäätävän pelottava, tiivistunnelmainen hiippailu, jossa ei juoksennella pyssyt tanassa vaan piilotellaan, kytätään ja etsitään oikeaa hetkeä Pedon ohittamiseksi. Silloin harvoin kun sitä edes näkee. Tällä kertaa tunnelmaa näet rakennetaan kauhuelokuvien parhaimpien perinteiden keinoilla: pelko on hyytävintä silloin, kun et edes näe Petoa.
Värit, valot, pimeys, äänet, yksinäisyys. Outo metallin narahdus. Kuuluiko ilmastointiputkessa käpälien ääni? Liikkuiko hämärässä nurkassa jokin? Onko tuo vain valon ja varjon leikkiä, vai ojentuuko tuolla oikeasti Pedon häntä?
Isolation on parhaimmillaan uskomattoman hyytävä, jännittävä ja jopa pelottava. Ja Peto itse on viiltävän hyvä. Se on älykäs tappokone, joka reagoi pelaajan ääniin ja virheisiin, armotta.
Ei Isolation aivan täydellinen peli ole, mutta: se on ehkä paitsi kaikkien aikojen paras Alien-peli, myös yksi tämän vuosituhannen parhaimmista kauhupeleistä.
Lue arvostelu: Alien: Isolation (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
