Vuoden 2013 aliarvostetuin peli: Beyond: Two Souls

16.01.2014 17:15 | Jukka O. Kauppinen

Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2013 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Vuoden aliarvostetuimmaksi peliksi lukijat valitsivat ylivoimaisella äänienemmistöllä Quantic Dreamin seikkailun Beyond: Two Souls..

Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Voittajan ja muiden hyvin pärjänneiden lisäksi olemme listanneet perusteltuja ja kategoriaan soveltuvia ehdokkaita, vaikka ne eivät yltäneetkään äänimäärällisesti.

Pelikuvaukset ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta.

 

Vuoden 2013 aliarvostetuin peli: Beyond: Two Souls

  1. Beyond: Two Souls
  2. Metro: Last Light
  3. Tasaäänillä Deadpool , Europa Universalis IV, Papers, Please ja Shadow Warrior

 

Ranskalainen Quantic Dream tunnetaan upeista seikkailupeleistään. Fahrenheit, Heavy Rain tai Beyond: Two Souls eivät välttämättä istu hittilistojen ykkösinä, mutta pelit myyvät kuitenkin ajan kanssa kohtuullisen hyvin – ja tarjoavat ennen kaikkea upeita, tunnelmallisia ja mieleen jääviä seikkailukokemuksia. Samalla ne ovat kuitenkin pelejä, joiden on välillä vaikea löytää yleisöään – tai nousta esille niiden helppojen, megahypepelien alta.

 

Lukijoiden perusteluja Beyondille:
  • ”Pelin tarina on parhaita ikinä kuuulemiani, laski mukaan minkä viihdemuodon tahansa. Grafiikka on loistavaa. Jodien kyvyt ja paranormaali teema ovat aivan mahtavia ja jo pitkään toivomiani. Jodie ja hänen olentoystävänsä Aiden ovat lähes täydellisiä pelihahmoja. Muutama kohta pelistä pisti jopa itkemään. Pelissä on paljon valintoja ja loppuja jopa 24 erilaista, joka on aivan mahtavaa.” –Karri
  • ”Mielestäni Beyond: Two Souls oli aivan upea kokemus. Peli sai kuitenkin aivan kamalia arvosteluita, ja tiedän miksi. Kyseinen teos on liian elokuvamainen arvosteltavaksi pelikriitikoiden toimesta ja tietysti päinvastoin. Peli asettuu täydellisesti tähän välikköön, jolloin se ei valitettavasti ole helppo arvosteltava. Jos sen suhteen on avoin, on kyseessä on ainutlaatuinen peli.” –Atte
Metron perusteluja:
  • FPS-pelien taistelu on kaksintaistelua Battlefieldin ja Call of Dutyn välillä. Sen varjossa taistelee omalla tiellä Metro, joka ihastuttaa kauniilla grafiikalla ja karulla miljööllä. Idän ihmeelle soisi lisää kunniaa toimivasta fps-pelistä. –Mikko
  • Teknisesti upea (ellei jopa vuoden upein) ja hyvin rullaava fps-peli, jossa upean räiskinnän ohella on ripaus survival horror-meininkiä, hiippailua ja kauniita ruosteisia maisemia. Kyllä Itä-Euroopastakin löytyy todellisia helmiä ja tämä on yksi niistä. Valitettavasti jäi ehkä turhan vähälle huomiolle ja pelinteon yhteydessä tapahtuneet ikävät tapaukset huomioon ottaen se on sääli. Onneksi sentään peli oli rautaa ja se näkyi ihan hyvin myös arvosteluissakin. Jopa DLC:t oli yllättävän tasokkaita (vaikkakin lyhyitä) nykypelien rävellyksiin verrattuna. -Jakerizz

Muista myös: Äänestä: Valitse vuoden 2013 parhaat pelit

 

1. Beyond: Two Souls (PS3)

Lue juttu: Beyond: Two Souls (PS3) 

David Cagen edellinen peli oli persoonallinen ja mielestäni aika jättionnistuminen. Synkkä ja aikuiseen makuun tehty Heavy Rain käsitteli vaikeita ja harvoin puhuttuja asioita, kuten lapsen menetystä ja vanhemmuuden paineita yllättävänkin lahjakkaasti ja kiehtovasti. Tykkäsin kovasti ja kehuin peliä myös Domessa.

Beyond jatkaa suunnilleen siitä, mihin Heavy Rain lopetti, sillä kyseessä on taas samanlainen interaktiivinen elokuva. Mutta siinä missä Heavy Rain oli pääosin hidastempoinen ja maanläheinen pohdinta vaikeista asioista, Beyond haluaa olla Stephen Kingin käsikirjoittamaa tieteistoimintaa. Eikä David Cage taida olla ihan Stephen King, sillä jos Beyondista täytyisi nostaa yksi ongelma muiden yläpuolelle, syyttävä sormi osoittaisi todennäköisesti käsikirjoitusta.

Kyseessä on tarina tytöstä, mutta ei mistään tavallisesta tytöstä. Nuori Jodie kun on syntymästään asti kuljettanut mukanaan näkymätöntä ystäväänsä, Aidenia. Mystisellä valonsäteellä Jodieen kiinnitetty Aiden on näkymätön ystävä, suojelija ja miltei pala Jodien sielua. Kuten moisesta väistämättä seuraa, tytön elämä ei ole ollut herkkua, vaan jo nuorena selittämättömät ilmiöt veivät sairaaloiden kautta armeijan salaiseen tutkimuslaitokseen, jossa hänen yliluonnollisia kykyjään yritettiin hyödyntää.

 

2. Metro: Last Light (PC, PS3, Xbox 360)

Lue juttu: Metro: Last Light (PC, PS3, Xbox 360) 

Venäläisen Dmitri Gluhovksin kirjoihin pohjautuva Metro 2033 oli todella synkkä peli. Ydinsota on pistänyt suuren osan Venäjästä päreiksi ja eloonjääneet piileskelevät metrotunneleissa. Sinne on sodan jälkeisinä vuosina kehkeytynyt uusi sivilisaatio, jonka keskipisteinä toimivat entiset metroasemat. Niiden välissä on enemmän tai vähemmän vaarallista ja villiä tunnelia, jonne vain uhkarohkeat tai epätoivoiset uskaltautuvat.

Mutta niihin tunneleihin se pelaajan matka tietenkin vei. Artyom-nuorukaisella kun oli tehtävänä pelastaa koko maailma. Useiden vaiheiden jälkeen näyttikin siltä kuin matka olisi ollut vaarojen ja vaivojen arvoinen, sillä ihmiskuntaa uhanneet mystiset Dark One –mutantit saatiin pysäytettyä nukettamalla niiden kotialueet. Ironian lakien mukaisesti juuri ennen ohjusten iskemää Artyom toki tajusi, että ehkä Dark Onet eivät olleetkaan oikeasti vaarallisia, mutta siinä vaiheessa se oli jo myöhäistä.

Ja tästä alkaakin sitten jatko-osa. Sankaritekojensa jälkeen Artyom on saanut kutsun ranger-erikoisjoukkoihin, jotka puolueettomana tahona huolehtivat siitä, että metroasemia asuttavien natsien, kommunistien ja muiden hiipparien touhut eivät vaaranna muiden olemassaoloa. Mies on potenut kovia tunnontuskia tuhottuaan mahdollisesti hyvää tarkoittaneen sivilisaation, mutta hetkinen…

 

Aliarvostetettujen pelien listalle ehdotettiin vähemmillä äänimäärillä myös teoksia Shadow Warrior, Battlefield 4, Deadpool, Gran Turismo 6, Total War: Rome II, Warframe, Papers, Please ja Europa Universalis IV.

 

Lukijoiden perusteluja eri teoksille:

Ni No Kuni: Parhaimpia pelejä pitkään aikaan. Yhdistelee loistavasti vanhan liiton Final Fantasy-magiikkaa upealla avoimella maailmalla höystettynä unohtamatta tietenkään Pokemoneilta lainattua Gotta catch ’em all-meininkiä. Toi mieleen nostalgisesti vanhan ajan pelaamisen uudella, modernilla otteella päivitettynä. Loistava tekele, kertakaikkiaan. Tekoälystä ainoa nillittämisen aihe, toivottavasti tätä aspektia parannetaan jatko-osassa! ;) –Henri

Deadly Premonition: Directors Cut: Ainoa mistä peli kärsii on grafiikat ja kontrollit, sekä paskat toimintakohtaukset. Mutaa tarina on aivan loistava, musiikit tajunnanräjäyttäviä, hahmokavaldi monipuolinen, sivutehtävä lista päättymätön. -The_XIII

Rayman Legends: Paras tasohyppely tänä vuonna ja kukaan ei tunnu ostavan sitä. Ehkä jotkut pitävät sitä vähän liian lapsellisena, mutta itsellä jäi mm. NHL 14 ja GTA V syrjään sen vuoksi. – Jonzuu

Chivalry: Deadliest Warrior: Erinomainen peli, joka ei ole mielestäni saanut ansaitsemaansa huomiota ja kunniaa. -Jesse

The Swapper: Pienen Suomalaisen pelistudion kyhäämä puzzle-tasoloikka-fiilistely oli ehdottomasti vuoden kauniimpia kokemuksia niin taiteellisesti kuin pelillisestikin. Käsintehtyjä, uskomattoman näköisiä maisemia jäi katsomaan huomaamattakin monta, monta kertaa kauniin ambient-musiikin soidessa taustalla. Puzzlet olivat kekseliäitä ja sopivan haastavia tarinan jäädessä taka-alalle, vaikka varsin kiinnostava Theseus-avaruusaluksen mysteeri olikin. Varsinkin resurssit huomioon ottaen; vuoden paras peli 2013. -Rutkula

Call Of Duty Ghosts: Monien mielestä väsynyt pelisarja onnistuu kumminkin vielä kerran lyömään alakoukun ja kaatamaan vastustajat. Itse olen pelannut sarjaa 4 osasta alkaen ja menetin mielenkiintoni MW3 paikkeilla, jota jaksoin pelata alle kuukauden. Päälle vuoden paussin jälkeen sarjan uusin tulokas tuntuu yllättävän hyvältä. Kentät ovat juuri sopivan kokoisia ja korkeuserojen kautta omaa pelityyliä on joutunut kehittämään. Uusi varusteiden hankkimistapa on nerokas ja hyvällä pelaamisella saa nopeasti haluamansa aseet ja varusteet. Huomaan että olen koukuttunut peliin lähes samalla innolla kuin Black Ops 1, jota hankasin puolivuotta joka päivä. Yllättävän hyvä peli! – King Corpse

Proteus: Huolimatta monista hyvistä arvioista, itse pelaajat usein haukkuvat peliä enemmänkin tekotaiteelliseksi paskaksi ja palaavat COD:insa äärelle. Ilmeisesti juonen puuttuminen on liian kova pala ja saa kovemmatkin karjut palaamaan häntä koipiensa välissä äidin tykö kun eivät tiedä mitä tehdä seuraavaksi. -_RADiCal

Total War: Rome II: Vaikka julkaisu meni miten meni eikä peli vieläkään ole ihan priimakunnossa, on se silti hiton hyvä strategiapeli ja itsellä ainakin pelatuin vuoden 2013 julkaisu! – Rantarosmo

Shadow Warrior: Erittäin old school -henkinen ensimmäisen persoonan räiskintä-/miekkamättöpeli. Vaikka tarinankerronta ja muut ”arvostetut” ominaisuudet nykypäivän peleissä ovat huonoja tai itsekriittisiä, loistaa peli itse pelimekaniikallaan. Kovin palkitseva, kohtuu tarkasti mallinnettu vihollisten silpominen yhdistettynä lähes Dark Messiah -tasoiseen miekkailuun teki tästä yhden lempipeleistäni vuodelta 2013. -Janskis

Gone Home: Tällainen harmaita aivosoluja aktivoiva tarinavetoinen seikkailupeli on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Liian monelta näyttää menevän ohi, että pelin tarkoitus on juurikin olla hyvin arkinen ja käsitellä arkisia asioita. Yksi kauneimmista lesborakkaus-tarinoista! – Juho

Papers, Please: Tuo vanhahtavan yksinkertaisen ulkonäön, mutta samaanaikaan modernin ja moniulotteisen pelimekaniikan messias. Lucas Pope on saanut hienosti sisäistettyä peliin neuvostohenkisen rajavartijan arjen. – Tommi

Warframe: Beta-statuksestaan kärsivä ja useille arvostelijoille (IGN..) liian monimutkainen peli mutta varsin viihdyttävää mikäli ilmainen avaruusninjaammuskelu kelpaa. Valmiimpi peli betassa kuin monet isot AAA-pelit julkaisuvaiheessa. -flaicher

Arma III: Sai paljon negatiivista ryöpytystä sisällön puutteesta, koska yksinpelikampanja ja osa sisällöstä julkaistaan myöhemmin vaiheissa. Olisiko ollut parempi jos koko pelin julkaisu olisi siirretty vuoden 2014 puolella? Toinen vaihtoehto olisi ollut julkaista kampanja kiirellä hutaistuna ja bugisena. – Keijo

Sonic Lost World: Useat arvostelijat haukkuivat peliä keskiverroksi TAI jopa huonommaksi, vaikka peli on pelattavuudeltaan ja kontrolleiltaan lähes Mario-tasoa. Lisäksi Sonicin hitauden haukkuminen on täysin aiheetonta. Nopeuden vähentäminen vain mahdollisti parempaa tasohyppely-fiilistä. Yksi parhaista 3d-soniceista. Jorma

Rise Of The Triad: aivan hillittömän hauska ja nopeatempoinen räiskintä vanhan koulukunnan malliin. Siksi onkin sääli että monet haukkuivat pelin sen teknisisten ongelmien vuoksi vaikka naurettavasti iso osa kohdisti kritiikkinsä siihen että pelissä ei ollut quick savea eikä suurin osa achievementeistä toiminut (eikä myönnettävästi toimi vieläkään). Toivottavasti peli saadaan ajan kanssa korjattua sellaiseen kuntoon että hienohelmoillekkin kelpaa, moninpeli on nimittäin hervottaman hauskaa ja pelaajayhteisö mukana pelin tukemisessa aivan täysillä, varsinkin nyt kun peliin voi tehdä itse lisäsisältöä. -Anssi

God of War: Ascension: joutunut pahemman kerran niin arvostelijoiden kuin fanienkin moukaroinnin kohteeksi: kaikki tuntuvat valittavan siitä, että ”pelisarja toistaa itseään”. Mielestäni perusteluksi tämän pelin kohdalla ei kuitenkaan riitä se, että kaikki on jo nähty. Olihan Ascensionissa sellainen pikku uudistus kuin MONIPELI kaikkine pelimuotoineen sekä mahdollisuus valita pelattava jumala ja varustus! Yksinpeliä puolestaan on uudistettu muun muassa kentistä löytyvillä aseilla ja aivan ennennäkemättömillä vihollisilla. Vaikka God of War: Ascension on jo sarjan kuudes peli, ei arvostelussa pitäisi vedota aiempiin osiin. Ascension on kuitenkin vasta toinen alun perin PS3:lle tehty God of War, joten se jaksaa viihdyttää jo pelkällä grafiikkaloistollaan. Itse pidän Ascensionin ainoana heikkoutena laimeaa tarinaa, joka jää väkisinkin kakkoseksi sarjan kliimaksin eli God of War kolmosen rinnalla. Tämän enempää esiosan juoni ei kuitenkaan olisi voinut eskaloitua. -Nahkiaanen

Deadpool: loistaa kuulijasta riippuen huumorilla mutta ennenkaikkea neljännen seinän rikkomisella mikä ei ole jäänyt tällä tavalla mieleen muista peleistä. Tämäkin teos jäi muiden varjoon. Tarjoaa kuitenkin yksinkertaisen pelimekaniiikan ohella pähkähullua toimintaa sekoboltsilla toiminta sankarilla. -Ville

Game Stock Car 2013: Erittäin hyvä autosimulaatio joka on saanut todella vähän näkyvyyttä. puristaa vanhentuneesta gmotor-pelimoottorista kaiken irti ja saa aikaan loistavan force feedbackin, tekoälyn ja ajofysiikan. Pelissä on mukavasti autoja joihin kuuluu Brasilian V8 stock car sarja, F1 autoja kolmelta eri vuosikymmeneltä, kartingia jne. ainoat miinukset löytyvät graffikan puolelta mutta ajaessa se ei häiritse kun kisa imaisee mukaansa. Paras autosimulaatio offline pelaamiseen tällä hetkellä. – Racing sims FTW

 

Lisää aiheesta

Domen toimituksen valinnat 2013, osa 1: Huolestuttavin trendi, pahin PR-katastrofi, suurin pettymys…

Domen toimituksen valinnat 2013, osa 2: Paras pahis, innostavin Kickstarter, iloisin yllätys…

Vuoden pelit 2013: vuoden kolmanneksi paras peli

Vuoden pelit 2013: toiseksi paras peli

Vuoden pelit 2013: vuoden paras peli

 

Keskustelu

BTS aliarvostettu? Mitä helvettiä? :D

Sitähän hypetettiin paljon jo ennen ilmestymistä ja on hehkutettu joka tuutista kuin viimeistä päivää sen jälkeen. Ei se kyllä ole ”aliarvostettu” millään mittapuulla.

@6 Pelaajalehden sivuilla sitä vihataan, kun taas Gamereactoilla tuli kahdeksanneksi parhaaksi peliksi tänä vuonna lukija äänestyksessä. :)

Vaikuttanee julkaisu vain PS3:lle?
Muutenkin vähän erikoinen peli ja sitten vain yhdelle konsolille.

Voittajasta on helppo olla samaa mieltä. Kovan hypen jälkeen peli sai keskinkertaiset arvostelut ja peli hävisi kartalta aika nopeasti, mutta pelaajat tuntuvat kuitenkin pääasiassa pitävän pelistä sen mitä kommentteja lukee.

Ei todellakaan sovi perusmurottajalle joten sikäli yllättävää, että juuri Beyond: Two Souls voitti tämän äänestyksen.

@2
Kuinkahan pitkään sitten jaksoit edeltäjää, jos kerran Last Light oli parempi, mutta sitäkin pelasit vain tunnin? Kolme varttia? Puoli tuntia?

@2: Ensimmäiset pari tuntia ovat Last Lightin heikointa antia, joten kannattaisi ehkä jatkaa hieman pidemmälle ennen tuomitsemista. Itselleni ainakin kyseinen peli upposi paremmin kuin esimerkiksi Bioshock Infinite, joka oli mielestäni ”lievästi” ylihypetetty kaikkine puuduttavine areenaräiskintöineen. Metrossa oli vain parempi, paljon Bioshockin Columbiaa tiiviimpi tunnelma.

The Swapper jäi myös yllättävän vähälle huomiolle pelin laadun huomioiden. Sille olisi suonut paljon kuuluvamman vastaanoton, kriitikot taisivat kuitenkin vielä julkaisun yhteydessä antaa ylistäviä arvioita.

Beyond: Two souls aliarvostetuin, mitä hittoa? Sitähän hypetti joka putka ja kyseessä ei ole edes peli, vaan lähinnä QTE-elokuva…

Vaikka Metro LL oli parempi kuin edeltäjänsä oli se meikäläisen mielestä silti melkoisen uskomatonta kuraa.

Jaksoin tunnin.

Tuo Metro LL on oikeasti aika mainio peli. Se ei ehkä vakuuta alkumetreillä, mutta pelin edetessä siitä tulee paljon mielenkiintoisempi.

Muropaketin uusimmat