UUSIMMAT

Vuoden 2015 yllättävin peli: Life is Strange

22.01.2016 14:30 | Jukka O. Kauppinen

Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2015 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Vuoden 2015 yllättävin peli oli lukijoiden äänestämänä Life is Strange, tuo tarina teinitytöstä, joka yrittää elää ihan tavallista teinin elämää.

Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Voittajan ja muiden hyvin pärjänneiden lisäksi olemme listanneet perusteltuja ja kategoriaan soveltuvia ehdokkaita, vaikka ne eivät yltäneetkään äänimäärällisesti.

 

Pelikuvaukset ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta.

lifeisstrange_ep5_season1_arv_0kansiLife is Strange on parhaimmillaan, kun se pistää pelaajan keskelle arkisia tilanteita. Sellaisia, joihin osaamme suhtautua omien moraalikäsitystemme ja persoonallisuuksiemme pohjalta ja joissa joudumme nyt aika erikoiseen välikäteen. Hauskasti kun tekee jonkin valinnan, peli kertoo, että valinta tuli nyt tehtyä. Usein Max myös arvuuttelee, että tulikohan nyt tehtyä oikein vai olisiko äskeisessä tilanteessa sittenkin pitänyt — esimerkin mainitakseni — mennä auttamaan kaveria tämän vihaisen isäpuolen edessä.

Life is Strangen tarina toimii, koska se saa pelaajan oikeasti välittämään hahmoistaan ja näiden kohtaloista, ja pistää sitten tekemään kipeitä valintoja – joskus pienempiä, toisinaan pyörryttävän suuria – näiden elämien suhteen. Se ei pelkää lyödä vyön alle ja kun niin tapahtuu, se sattuu oikeasti. Oli Life is Strange sitten mitä tahansa muuta, se on yksi aikuisimmista ja kypsimmistä interaktiivisista tarinoista, joita olen kokenut.

 Lue juttu: Life is Strange Season 1 (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Lue juttu: Life is Strange Episode 4: Dark Room (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Lue juttu: Life is Strange Episode 3: Chaos Theory (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Lue juttu: Life is Strange Episode 2: Out of Time (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

 

Äänestäjien kommentteja:

 

Huikea tarina Butterfly Effect-twisteillä elämästäni teinityttönä.

Henri N.

 

En todellakaan odottanu tästä mitään näin mielenkiintoista

Aapo L.

 

Yllättävä timantti joka vain parani episodien ilmestyessä.

Ozzmoo

 

Todella tunnelmallinen, erilainen, ainakin tämän listan ykkönen.

Juha V.

 

Loppusuoralle ylsivät myös mm.: Assassin’s Creed Syndicate, Rainbow Six Siege, Rocket League, Undertale, Soma, Destiny: The Taken King ja Rise of the Tomb Raider.

 

Lukijoiden valikoituja perusteluja ehdotuksilleen:

 

Assassin’s Creed Syndicate – ei lagia tai pätkimistä niin kuin edellisessä AC:ssä. Pelikokemus oli paljon odotettua mukavampi, sekä peli pysyi hyvin tasapainossa koko pelaamisen ajan. – Ripper

Assassin’s Creed Syndicate – vuosien enemmän tai vähemmän onnistuneiden harharetkeilyiden jälkeen pelisarja palasi onnistuneesti niihin tekijöihin, jotka tekivät Ezio-trilogiasta hyvän: historiallinen suurkaupunki ja assassiinien ja temppeliritareiden vuosisatainen taistelu Edenin artifakteista. Toki jo Unityssa oli näitä elementtejä, mutta itselleni siitä jäi puuttumaan jotain. Peli ei vain tuntunut siltä miltä piti, enkä nyt puhu teknisestä tasosta. Muutenkin Unity-fiaskon jälkeen odotukset olivat varsin matalat, jolloin peli yllätti myös teknisellä tasollaan ja viimeistellyllä pelisuunnittelulla. – Rantarosmo

Rainbow Six Siege – pelkkä moninpeli. Markkinoitiin tiimi taktiikka pelinä ja se nyt ei vain randomeilta onnistu. Pelin ”juttu” ovat hajoavat maastot, jotka tunnetusti ovat pelkkä gimmick. Olisiko tämä taas yksi tusinasta modernista sotilasräiskeestä. Kiinnostuskäyräni oli nollasta pakkaseen. Mutta Ubisoft ei pettänyt, ja peli onnistui yllättämään niin, että se nousi positiivisen paremmalle puolelle. RS6 vie jopa vikoineen. – -ST-

Rainbow Six Siege – uudistaa FPS-genreä enemmän kuin mikään vastaava peli moneen vuosikymmeneen. Simppeli ja kaunis, pykälän RPS, mutta tarpeeksi syvä ettei tuohon voi aina luottaa. Tuo paljon uutta jo pelkästään sillä, että homma ei ole ainoastaan refleksipeliä vaan vaatii lennokasta taktista silmää ja kommunikaatiota. Todellinen contender myös eSports puolelle ja oikeastaan koko homma on kiinni siitä, ettei Ubisoft ryssi koko hommaa täysin. – Reko U.

Rocket League – miten hauskaa voi olla rakettiautoilla pelattava jättijalkapallo ilman turhia sääntöjä? Räjähtävän hauskaa! Rentoa ja nopeaa moninpelattavaa hauskanpitoa, jonka pariin palaa joka viikko useamman kerran muutamaksi matsiksi. Ei tätä 24/7 pelaisi, mutta mitä järkeä sellaisessa muutenkaan on..? – Jukka Hiltunen

Rocket League – en ollut kuullut tästä pelistä ennakkoon mitään, eikä kyllä ollut juuri kukaan muukaan. Julkaisun jälkeen se alkoi kuitenkin saamaan paljon mainintoja, ja törmäsin siihen useasti pelisivustoja selatessa. Ensisilmäyksellä Rocket League ei vaikuttanut mitenkään ihmeelliseltä ja sivuutin sen jonkinlaisena pienen kultin pelinä. Muutaman päivän mediatoitotuksen jälkeen päätin itsekin koittaa tuota indieihmettä. Olihan se vapaasti ladattavissa pleikan plussalaisille. Pelatessa se sitten kolahti. Ja kovaa. Sitä tunnetta, mikä tämän helmen parissa tulee, ei vaan saa selville pelkästään videoita katselemalla. Noh, senhän jälkeen Liiga on tullut käynnistettyä lukemattomia kertoja, hankittu myös Steamiin ja pelattu vielä vähän lisää. Ja jatkuu vieläkin. – Henri Häkkinen

Rocket League – yksinkertainen, mutta täysin yllättävän koukuttava ”jalkapallo”-peli! – Tuomas

Rocket League – indiepeli, jota ei hypetetty lähes lainkaan, ja jota on nyt myyty uskomattomat määrät – Oskari

Soma – kauhupeliä, eli seuraavaa pettymystä ja rahan tuhlausta etsiessäni ruudulle rakentuikin huikaiseva pari iltaa kestänyt sci-fi kokemus. Se sai mielenkiintoisia ajatuksia aikaan ihmisyydestä ja olemisesta samalla kun hyytävä kauhu teki pelaamisesta jopa hetkittäin sietämätöntä. Loistavaa. – Lauri L.

Rise of the Tomb Raider – Ihan mieletön visuaalinen kokemus, musiikki on myös huikeaa. Ei ole tähän mennessä tullut vastaan yhtä mukaansa tempaavaa ”elokuvaa” jonka voi itse kokea ja elää läpi. Ehdottomasti näyttävin peli mitä on Xboxille tehty tänä vuonna, tai no, ikinä. – Iina the Magnet

Destiny: The Taken King – Destinyn surkean ”Season 1” DLC-kimaran (Dark Below, House of Wolves) jälkeen en odottanut Taken Kingiltä paljoa. Mutta sieltähän tuli aivan uusi Quest-järjestelmä, siedettävä tarina, parempi Ghost, level capin nosto, uusia subclasseja, paljon overhauleja, Armsday asetilauksineen ja kaikkea muuta. Destinystä tuli…ihan ok peli? What a time to be alive. – Samuli H.

 

Lisää aiheesta

2014 yllättävin peli: Middle-Earth: Shadow of Mordor

2013 yllättävin peli: Tomb Raider

2012 yllättävin peli: The Walking Dead

2011 yllättävin peli: Elder Scrolls V: Skyrim

2010 yllättävin peli: Minecraft

 

Muistathan myös äänestää vuoden 2015 parasta peliä: Äänestä: Valitse vuoden 2015 parhaat pelit

Keskustelu

Niin kovin ilahduttavaa, että Life of Strange voitti. Että moinen kummajainen voi pärjätä massaäksönpläjäyksiä vastaan. Dialogin, hahmojen, ääninäyttelyn, ja aikamekaniikan ansiosta vaikuttavin näkemäni peli pitkään, pitkään aikaan.

Olisi tosin ansainnut paremman lopetuksen, viimeisen episodinpuolikkaan mahalasku söi aika paljon aiemmin kerätystä kunnioituksesta. Oli kuin käsikirjoittajat olisivat luoneet tarinaa episodien mukana, ja lopussa huomanneet maalanneensa itsensä nurkkaan ilman kunniallista ulospääsyä.

Heittämällä myöskin vuoden 2015 paras peli, joka hetki täyttä timanttia tätä pelatessa. Uudelleenpeluuarvoakin on kun tekee päinvastoin kuin aiemmin jne, sekä suht monta kuvaa jäi ottamatta gamerscoren muodossa. Eiköhän tule taas joku päivä vetäistyä kertarykäisynä X360:lla.

Muropaketin uusimmat