UUSIMMAT

Blackguards 2 (PC)

22.01.2015 16:54 Pekka Leinonen

Tekijä: Daedalic Entertainment
Julkaisija: Daedalic Entertainment
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, 2 Ghz tuplaydinprosessori, 4 Gt muistia, 12 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 30 euroa (Steam http://store.steampowered.com/app/314830/)
Pelin kotisivu: http://www.daedalic.de/en/game/Blackguards_2
Arvostelija: Pekka Leinonen

 

Saksanmaalta kajahtaa jälleen ja joissa virtaa veri. Valitettavasti kyseessä ei ole Aatun paluu, mutta jotain melkein yhtä hauskaa, nimittäin Blackguards 2.

Ensimmäisen osan julkaisusta on kulunut vasta vuosi, mutta eiväthän nämä kellomaakareiden naapurivaltion pojat jaksa aloillaan istua. On itse asiassa hyvinkin hämmentävää huomata, että istuin samassa paikassa melko tarkkaan vuosi sitten kiroamassa ääneen ja turhautuessa epäreilun arvontapelin ääressä, jonka nopat olivat hiotut. Vapisevin käsin ja kirves pöytään nojaten käynnistin Blackguards kakkosen, valmiina mihin vain. Juonenkäänne: tämähän on sama hyvä peli.

Hiotumpaa, rehellisempää, hauskempaa

Suosittelen tutustumaan ensimmäisen osan arvostelun, koska silkkaa laiskuuttani en jaksa tässä referoida asioita suoraan, vaan kirjoitan mieluummin muutoksesta ja perusta on kovin pitkälle sama.

Eli käykääs nyt lukemassa ensin tämä arvostelu, ennen kuin jatkatte: Blackguards (PC).

Keskustelupalstoilla on noiduttu ilmeisesti tarpeeksi ykkösosan RNG-henkeä, sillä pelintekijät ovat päättäneet muuttaa sääntöjä niin, että sillä 50 % todennäköisyydellä on jopa mahdollista osua, eikä 95% osumatodennäköisyydellä enää lyö neljää kertaa putkeen tyhjää ilmaa. Lisäksi peli ei ole välttämättä heti menetetty, ellei onnistukaan saamaan aloitusvuoroa.

Hahmonkehitys on nyt huomattavasti selkeämpää, sillä turhia taitopisteitä on karsittu ja peli tarjoaa tarpeeksi selkeän kuvauksen siitä, mihin hahmon ominaisuuksiin esimerkiksi ruumiinhallinnan kohottaminen vaikuttaa. Tämä myös merkitsee sitä, että varusteet ovat tärkeämmässä roolissa hahmon pelattavuutta mietittäessä. Eli sille taikurille ei kannata pukea rautapanssaria, koska manan palautuminen tyssää ilman kalliita päivityksiä, ja kuka hullu niitä keppiä heiluttavia tähtikuvioituja kartiohattuja käyttäviä veikkoja edes eturiviin laittaa?

Ei tärkein, mutta suurin uudistus on koko pelin näkökulman muuttuminen. Siinä missä ennen taistelussa oli yleensä mukana neljä pääsankaria, nyt useimmissa koitoksissa on mukana myös palkkasotureita, joita riittää miekka, keihäs tai -jousimiehistä aina salamurhaajaan ja taikuriin. Tämä vapauttaa pelaajaan tekemään sankareistaan moniosaajia, eli kun tekee jousinaisen tai velhon ja pitää linjastaan kiinni, niin hyvä siitä tulee. Huonompana puolena joukkorähinässä on se, että useimmat kentät, jossa palkkasoturit ovat mukana, ovat avoimia ympäristöjä, joihin kannattaa useimmiten ängätä pelkkiä pitkän kantaman taistelijoita.

Pahin yksittäinen huono puoli on se, että ruudulla olevien hahmojen määrän lisääntyminen nostaa otteluiden kestoa merkittävästi, koska jokainen hahmo on käytävä läpi, vaikka sillä ei ole muuta tekemistä kuin jäpittää nurkassa. Yhdessä taistelussa saattaa parhaillaan mennä lähemmäs tunti. Tivolin loppupuolella jännitystä lisää kuin Jokeri lottoarvonnan jälkeen se, että kaatuuko peli nyt tällä kertaa tähän… ei kaadu, ei kaadu… Kaatu se PERKELE!  Mitään tallentelua taistelun aikanahan ei tietenkään tunneta.

Vastapainoksi suurille peliareenoille ovat tehtävät, joihin osallistuu vain tuttu sankarjoukkomme. Nämä taistelut vaativat taktikointia, prioriteettien uudelleenasettelua ja muutamaa try againia. Koskaan ei voi tietää heti ensimmäisellä kierroksella, miten kenttä toimii, vaikka kaikki interaktioon suostuvat kohteet hehkuvatkin punaisena nappia painamalla.

Väittäisin että erityisesti loppua kohden hahmot ovat epätasapainossa velhojen eduksi. Puhalsin viimeiset viisi taistelua läpi spämmäämällä samaa loitsua muutaman kierroksen ajan. Sama toimi isommissakin palautuspullon jälkeen. Loitsut myös osuvat joka kerta, paitsi jos peli bugaa. Muutamaan otteeseen lähitaistelijat eivät ehtineet edes saada kontaktia viholliseen. Sotureiden piinaa ei helpota yhtään se, että erityisiskujen käyttäminen syö nyt kestävyyttä, joka hupeneekin hyvin nopeaan.

Ei mutta, nythän minä pitkästytän teidät hengiltä

Joten pohditaan tovi tarinaa. Ensimmäistä Blackguardsiahan mainostetaan synkkänä verta ja suolenpätkiä vellovana taipaleena, mutta osoittautui sittenkin sunnuntaikävelyksi museoon hieman pilvisenä päivänä. Jatko-osan mainospuheet ovat tietenkin, että enemmän sitä mustaa! Eivätkä edes valehtele. Nyt sunnuntaikävelyllä sataa myös vettä.

Pikku-prinsessa on heitetty tyrmään syistä tuntemattomista ja hänellä on tasan kaksi vaihtoehtoa: kuolla tai tulla hulluksi. Neljän vuoden lusimisen aikana hän saa ystäväkseen hämähäkin. Herra Hämis taitaa olla suhteen dominoiva osapuoli, sillä vähitellen sankarittaremme alkaa muuttua myrkytyksen seurauksena pystybaarin karaokekuningattereksi.

Jotta juoni ei jäisi näin yksinkertaiseksi, protagonisti onnistuu pakenemaan ja saa liittolaiseksi kasvoja ensimmäisestä osasta (hyvä veto, ei tarvinnut miettiä näyttelijävalintoja tai maalata uusia potretteja) sekä sen pienen armeijan. Sitten kostamaan koko valtiovallalle! Kaupunki kaupungilta metallin ja veren kautta käy tie! Sissiarmeijalla on leirejä, joihin voi tuoda kuulusteltavia valloitetuilta mannuilta. Mikäli onnistuu kieroilemaan hopeisella kielellään piru-paran pään ympäri, saa usein seuraavaa etappia varten hyödyllistä apua, kuten vaikka salareitin kylän sydämeen tai joku myrkyttää vihollisen arkkimaagin. Kuulustelun jälkeen pohditaan mihin suuntaan se keisarin peukku kääntyy. Säännöllisin väliajoin hallitsija yrittää ottaa valloitettuja kohteita takaisin, mutta melko puolivillaiseksi nekin yritykset jäävät.

Muitakin valintoja tulee vastaan tämän tästä. Teurastetaanko pelkurit vai annetaanko olla, olemmeko armollisia vai kovettuivatko sydämemme vankityrmän kylmällä marmorilla maatessa?

Valinnoilla on jopa vaikutusta loppuun, koska viimeisenä päivänä koko maailma halusi pääni vadille, mutta kukaan ei uskaltanut laittaa tikkua ristiin asian suhteen.

Elikkä tuota, tarina on ulottuvampi kuin ensimmäisessä osassa.

Edes Yhtenä iltana

Olipa yllättävän mieluisa kokemus. Blackguardsi on edelleen Blackguardsi, mutta joka ainoalta osa-alueelta paremmin toteutettu ja harkittu kokonaisuus. Kestoa riittää pariksikymmeneksi tunniksi. Mainiosti toteutettu jatko-osa sanon minä. Kutkuttavasti lähtöhintakin on ensimmäistä osaa huokeampi, eikä peli edellytä tietämystä siitä.

 

Blackguards (PC)

Blackguards on roolipelinä viihdyttävä. Vaikka sitä mainostetaan ainutlaatuisen synkkänä pelikokemuksena, niin matkaaminen on silti odotettua valoisampaa ja kevytkenkäisempää. Tarina on paikoitellen kiinnostava, paikoitellen haukotuttava, mutta sitä kuljetetaan eteenpäin hyvää vauhtia – ei siis valittamista tässä suhteessa.

 

Lisää aiheesta

Costume Quest 2 (iOS, Linux, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Dragon Age: Inquisition (PC, PS4, Xbox One)

Fantasy Life (3DS)

King’s Bounty: Dark Side (Mac, PC)

Lifeless Planet (Mac, PC)

The Witcher: Adventure Game (Mac, PC)

Valkyria Chronicles (PC)