Mortal Kombat (PS3, Xbox 360)

31.05.2011 18:30 Eric Hartin

Tekijä: Netherrealm Studios
Julkaisija: Warner Bros.
Testattu: PlayStation 3, Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella, internetissä)
Pelin kotisivu:http://www.themortalkombat.com
Arvostelija: Eric Hartin

Mortal Kombat on taistelupelimaailman outolintu. Se on nimittäin jotakuinkin ainoa iso taistelupelisarja, joka on tehty lännessä. Se on myös ainoa lännessä tehty sarja, joka on sekä syntynyt pelihallien olemassaolon aikana sekä selvinnyt niiden kuolemasta.

Olkoonkin, että Mortal Kombatit ovat olleet pitkään hyvinkin kyseenalaista laatua, eikä sarja ole juuri päätä huimannut sitten 2D-aikojen. Niidenkin laatua voi moni kyseenalaistaa, mutta kaikki ovat yhtä mieltä ainakin yhdestä asiasta: 3D ja Mortal Kombat eivät sovi yhteen. Onneksi sen tietää myös Netherrealm Studios.

Uusin sarjan peli on monella tapaa paluu vanhoihin hyviin aikoihin. Se ei juurikaan sisällä 3D-aikojen typerimpiä hahmoja ja teos on pelattavuudeltaan puhdasta 2D:tä. Juonellisesti se on kirjaimellisesti paluu vanhoihin peleihin.

Tarina kertoo kolmen ensimmäisen pelin juonen uudelleen – pienin muutoksin. Ukkosjumala Raiden saa näet viestin tulevaisuudesta: edellisten pelien jatkumo on kusessa, joten ainoa ratkaisu on lähettää viesti menneisyyteen ja muuttaa menneisyyttä. Näin palaamme ensimmäisen pelin aikoihin, jolloin tulevaisuudesta lähetetyn viestin saanut Raiden päättää tehdä asiat toisin.

Hömppää koko rahan edestä

Vaikka juoneen onkin panostettu selkeästi enemmän kuin missään muussa genren pelissä, täytyy silti tunnustaa, että se on suhteellisen kehno. Tietoa pantataan mitä läpinäkyvimmillä tavoilla, jotta pakollinen yllättävä juonenkäänne saadaan aikaiseksi. Näin tapahtuu useita kertoja ja loppua kohden se alkaa lähinnä ärsyttämään.

Juonitilan varsinaiset matsit sisältävät myös ison kasan omia murheita. Taistelut ovat joko todella helppoja tai sitten kone huijaa niin armotta, ettei voittokaan tunnu kovin loisteliaalta. Esimerkiksi sarjan iso paha Shao Kahn ei tyydy vain lukemaan kaikkia pelaajan napinpainalluksia salamannopeasti, vaan hänen liikkeitä ei myöskään voi keskeyttää millään tavalla. Aivan kuin kehittäjät olisivat pelanneet murheenkryynipomoista tunnettuja SNK:n pelejä ja todenneet haluavan tehdä jotain vieläkin halpamaisempaa. Ei ihan onnistuttu, mutta paljoa ei jälkeen jääty.

Tämänkaltaisessa pelissä juoni on kuitenkin pidemmällä tähtäimellä suhteellisen yhdentekevä. Se on vain kuorrutusta ja tekosyy turpakäräjille. Tärkeintä on miten itse taistelu toimii. Mortal Kombatia kun on pitkään kritisoitu juuri siitä, että panostus pistetty kuorrutuksiin eikä varsinaiseen ydinpeliin. Uusin teos onkin tämän suhteen yllättävä poikkeus.

Paljon tuttua, paljon outoa

Uusin Mortal Kombat hakeutuu ohjaustavoiltaan Tekkenien suuntaan. Vanha järjestelmä on korvautunut kahden lyönnin ja kahden potkun järjestelmällä; suurimmat mekaaniset erot ovat erillisessä blokkinapissa sekä sivuväistön puutteessa. Kuten Tekkenissä, harvat hyökkäykset ketjuuntuvat itseensä. Suurimmalla osalla pystyt esimerkiksi keskeyttämään lyöntisarjan projektiiliin, mutta comboa tehdessä et voi tehdä sarjaa kevyitä hyökkäyksiä varmistaaksesi, että sarja oikeasti osuu.

Tämän luulisi tekevän pelistä turvallista tökkimistä ruudun toisesta päästä, mutta loppupeleissä näin ei ole. Tämä siksi, koska aivan jokaisesta torjutusta liikkeestä lähtee pieni määrä energiaa kävelemään. Paikallaan seisominen ei todellakaan kannata.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täysin rämäpäinen painostus kannattaa. Kummallakin pelaajalla on nimittäin käytössä erikoisliikepalkki, jota käytetään kolmeen asiaan. Täyttä superpalkkia voi joko käyttää kolmeen ekstratehostettuun versioon erikoisiskuista, yhteen combon keskeyttäjään tai yhteen röntgeniskuun. Viimeinen syö koko palkin kerralla, mutta parhaimmillaan vie kerralla 40% toisen energioista. Pahin rämäpää pääsee ykkösellä syömään röntgeniskua; osaava vastustaja rankaisee combolla, joka sattuu röntgeniä enemmän.

Pohjimmainen järjestelmä toimii hyvin, mutta erityyppisiä hahmoja soisi olevan enemmän. Iso osa hahmoista kun on pelimekaanisesti samoja. Suurimmalla osalla hahmoista on teleportti, kaikilla on jonkin sortin projektiili. Loppupeleissä tämä tarkoittaa sitä, että paria hassua hahmoa lukuun ottamatta kaikkien pelisuunnitelma on sama.

”You suck!”

Moni asia pelissä toimii hyvin, mutta nettikoodi ei. Ykkösominaisuutena mainostettu juttu on täysin ala-arvoinen jopa muihin taistelupeleihin nähden. Muistattehan Marvel vs Capcom 3:n nettikoodin, joka oli selkeästi askel Super Street Fighter 4:n vastaavasta taaksepäin? No, Mortal Kombat onnistuu vetämään vielä huonommaksi.

Vaikka Mortal Kombat peittoaa ominaisuuksiensa ja lisäsälien puolesta sukupolven muut taistelupelit, tärkeät asiat kusevat. Moninpelissä viive tuntuu selvästi jopa kotimaisten pelaajien kanssa kamppaillessa. Jos lähtee pelaamaan esimerkiksi brittejä tai, luoja soikoon, jenkkejä vastaan, menee homma täysin pelikelvottomaksi. Kun viive on niin paha, että alkupölinöiden jälkeen hahmot seisovat muutaman sekunnin paikallaan, on jotain pahasti pielessä.

Paradoksaalisesti uusin Mortal Kombat tarjoaa eniten yksinpelaavalle. Tarinamoodi, haastetorni ja kaikenlaiset hassuttelumoodit on suunniteltu pitkälti yksinpelaajien mieleisiksi. Varsinaisena moninpelinä peli ontuu oudoilla tavoilla. Silti kyseessä on yksi sisällöntäytteisimmistä tappelupeleistä vähään aikaan. Netherrealm Studios voisi ottaa pelitekniikassa oppia muista mätkintäpelien tekijöistä, mutta silkassa sisällön määrässä muilla on paljon opittavaa Mortal Kombatissa.