Kuukausi Macbook Airin ja Mac OS X:n käyttäjänä

Macbook Air saapui Muropaketin testipenkkiin marras-joulukuun vaihteessa ja testausta jatkettiin joulun yli, joten kokonaisuudessaan kannettavaa testattiin neljä viikkoa. Tarkoituksena oli ottaa selvää, miten Mac OS X -ummikko pärjää kannettavan kanssa ja mitä ajatuksia käyttö herättää kuukauden mittaisen testaussession aikana. Olen omistanut Applen tuotteista iPhone 3GS:n vuoden 2009 marraskuusta ja lisäksi Mac OS X -kokemusta on karttunut muutamalla tunnilla yli neljä vuotta sitten Asus A6JA & Apple MacBook Pro -artikkelin testausten yhteydessä. Windows-puolelta käyttö yltää Windows 3.1 -aikakauteen ja lisäksi Linux on tullut tutuksi kannettavissa ja kotipalvelimissa viimeisen vuosikymmenen aikana.

Ensimmäinen asia, mitä monet tekevät uudella kannettavallaan, on sen saattaminen internet-yhteyden päähän. Mac OS X:ssä toteutus on jotakuinkin samanlainen kuin esimerkiksi Windows 7:ssä ja ruudun ylälaidasta löytyy kuvake, jota klikkaamalla aukeaa valikko. Valikossa on listattu kantoetäisyydellä olevat WLAN-pisteet ja niihin yhdistäminen tapahtuu klikkaamalla haluttua WLAN-pistettä ja antamalla mahdollinen avain.

Internet-yhteyden muodostamisen jälkeen toimivuus testattiin Safari-selaimella, jolla eteen pamahti ongelmitta Muropaketin etusivu. Kannettavaan oli myös asennettu valmiiksi Adoben Flash Player -plugin, joten ylhäällä ja oikeassa reunassa olevat flash-mainokset näkyivät ilman lisäasennuksia. Windows-käyttöjärjestelmiin tottuneelta kesti hetken ymmärtää, miten Mac OS X:llä eri ohjelmien valikot asettuvat ylös Menu Bariin. Menu Barissa näkyy kaikissa tapauksissa reunimmaisena Applen omenalogo ja sen vieressä auki olevan ohjelman nimi. Näiden jälkeen käyttäjän valittavissa ovat ohjelman tarjoamat valikot – kuvan Safari-selaimen tapauksessa Arkisto, Muokkaus jne.

Alkuhaparointi jatkui pyrkimällä suurentaa Safari koko ikkunan suuruiseksi, mutta tässä ei onnistuttu ja pieni googlaus selvensi, ettei se ilmeisesti Safarilla onnistukaan ilman suurempia säätämisiä. Ohjelman suurentaminen vasemmassa yläkulmassa olevasta vihreästä pallosta suurentaa ikkunan ainoastaan sen levyiseksi, miten auki oleva sivu on suunniteltu. Näin tutuiksi tulivat myös ikkunan hallinnan kolme palloa, joista punainen sulkee ikkunan, keltainen pudottaa sen alas piiloon ja vihreä suurentaa tai pienentää ikkunan.

Työpöydän yleisilme on hyvin pitkälle samanlainen kuin Windows 7:ssä, jonka tapauksessa suuntaa on haettu varsinkin Mac OS X:n Dockista, jossa näkyvät alapalkkiin asetetut pikakuvakkeet ja muut auki olevat ohjelmat, kansiot ja tiedostot sekä roskakori. Ylhäällä olevan Menu Barin oikeasta laidasta löytyy aiemmin mainitun WLAN-kuvakkeen ohella myös muita tietoja, jotka on Windows 7:n tapauksessa sijoitettu alas. Muropaketin testiin saapuneesta kannettavasta löytyi vakiona kuvakkeet Time Machine -varmuuskopioinnille, Bluetoothille, äänenvoimakkuudelle, akun tilalle, päivälle, kellonajalle sekä Spotlight-haulle.

Windowsin tiedostoviidakko ja Mac OS X:n kategorisoitu järjestelmä eroavat toisistaan merkittävästi, mutta tiedostojen selaaminen itsessään on molemmissa käyttöjärjestelmissä hyvin samanlaista. Esimerkkitapauksessa on auki APPLE-käyttäjän tiedostot, josta löytyy kansio työpöydän tiedostoista ja edelleen alikansiot. Esimerkiksi Paikat-kategorian alta löytyy Ohjelmat-valikko, jonka alle on sijoitettu kuvakkeina kaikki tietokoneeseen asennetut ohjelmat.

Järjestelmäasetukset vastaa ominaisuuksien valossa Windowsien Ohjauspaneelia ja ulkoasultaan se on aivan kuten Ubuntu-Linuxien vastaavaa valikko. Asetukset on jaoteltu eri kategorioihin ja niihin sijoitetuista kuvakkeista aukeavat uudet ikkunat säätömahdollisuuksilla. Käyttäjä voi muuttaa muun muassa Dockin, näytönsäästäjän, ulkoasun, energiansäästäjän, näppäimistön, ohjauslevyn, äänien, verkon, käyttäjien sekä päivämäärän ja ajan asetuksia.

Järjestelmäasetuksista löytyy Jako-valikko, josta käyttäjä voi klikata eri jakomahdollisuuksia päälle tai pois päältä. Valittavana on esimerkiksi näytön, tulostimen, etähallinnan ja kuvan tapauksessa oleva tiedostojen jakaminen. Tiedostoja voi jakaa AFP:llä, FTP:llä ja SMB:llä, joista keskimmäisen tapauksessa tiedostoihin pääsee helposti käsiksi tapauskohtaisesti myös ulkoverkosta ja jälkimmäisellä Mac-tietokoneen tiedostot voi saattaa jakoon Windows-verkkoon. FTP-palvelimen tarjoaminen käyttöjärjestelmän vakio-ominaisuutena on ristiriitaista, sillä käytettävä FTP on suojaamaton tiedonsiirtomenetelmä, joten se kannattaa kytkeä käyttöön ainoastaan, kun sitä tarvitsee. Toisaalta se takaa helpon tavan jakaa tiedostoja monille erilaisille laitteille.

Käyttöjärjetelmän ja ohjelmien päivittäminen käy helposti ja hyvin samaan tapaan kuin Linuxeissa. Päivitysten tarkistuksen voi ajoittaa tapahtumaan päivittäin, viikoittain tai kuukausittain, ja niiden asentaminen onnistuu parilla klikkauksella.

Mieltäni lämmitti käyttöjärjestelmän mukana toimitettava pääteohjelma, jolla sai vaivattu luotua SSH-yhteyden ja pääsi irkkaamaan irssi-ohjelmalla.

Trackpadin asetuksia pystyy muuttamaan suhteellisen vapaasti ja kuten jo edellisellä sivulla totesimme, trackpadin varsinainen painaminen tuottaa rasittavan klikkausäänen. Siitä syystä asetuksista säädettiin klikkaamisen tapahtuvan napsauttamalla, jolloin pelkkä trackpadin hipaisu riittää. Asetuksista voi myös säätää sekä poistaa tai ottaa käyttöön kahden, kolmen ja neljän sormen monikosketuseleitä.

Kun käyttöjärjestelmän ominaisuuksia ja valmiiksi asennettuja ohjelmia oli ihmetelty tarpeeksi, vastaan tuli väistämättä vaatimus asentaa omia ohjelmia. Ensimmäisenä ohjelmana Airiin asennettiin Adoben Photoshop CS5 -kuvankäsittelyohjelma ja asennustiedoston lataamisen jälkeen asennus käynnistyi klikkaamalla asennustiedostoa. Ohjelmien asentaminen Mac OS X:ään on erittäin helppoa ja monessa tapauksessa, varsinkin pienempien ohjelmien, riittää, kun käyttäjä lataa asennustiedoston ja avaa sen, minkä jälkeen eteen avautuu ikkuna, josta ohjelma raahataan ohjelmakansioon. Windowseihin verrattuna käyttäjän ei siis tarvitse miettiä, mihin ohjelmistopolkuun ohjelma asennetaan.

Ohjelmat saa näkyviin esimerkiksi alhaalla olevasta kansiosta, joka vastaa pääpiirteissään Windowsien Käynnistä-valikon ohjelmalistausta. Kaikista asennettavista ohjelmista ilmestyy automaattisesti kuvake Ohjelmat-valikkoon.

Kuvassa näkyy myös VLC-ohjelman kuvake ja kyseistä ohjelmaa käytettiin 720p-resoluutioisten H.264-videoiden toistamiseen. Videot pyörivät ruudulla sulavasti ja hieman jopa yllättävästi ne kuluttivat akkua erittäin vähän.

Seuraavaksi Airiin viriteltiin kuntoon sähköpostit ja ohjelmana käytettiin mukana toimitettavaa Mail-ohjelmaa, joka on pelkistetty, mutta toimiva ohjelma. Mailiin asennettiin käyttöön Gmailin sähköpostitili, mikä luonnistui ongelmitta. Mac OS X:ään on saatavilla myös muun muassa Mozillan Thunderbird, mutta loppujen lopuksi Mail tarjoaa peruskäyttäjälle suurin piirtein samat ominaisuudet.

Sähköpostiohjelman jälkeen Gmailin tili synkronoitiin toimimaan iCal-kalenteriohjelman kanssa, mikä luonnistui Mailin tavoin ilman ongelmia. iCal on hyvin pelkistetty ohjelma, jonka vasemmanpuoleisen pääruudun saa näkymään päivä-, viikko- tai kuukausinäkymänä. Oikealla puolella näkyvät käytössä olet tilit sekä kuukausinäkymä.

Varsinkin Googlen tarjoamat palvelut, kuten nyt käsitelty kalenteri ja sähköposti, jaksavat ilahduttaa, koska niiden käyttöönotto on eri laitteilla aina yhtä vaivatonta. Esimerkiksi kalenterin tapauksessa riittää, kun käyttäjä syöttää osoitteensa ja salasanansa, minkä jälkeen iCalin tehtävät muutokset päivittyvät Googlen webbikalenteriin ja päinvastoin.

Kuten jo aiemmin todettiin, Mac OS X:n Dock muistuttaa hyvin paljon Windows 7:n ratkaisua. Auki olevat ohjelmat on ilmaistu Dockin kuvakkeiden alapuolella olevilla valoilla ja kuvakkeita voi lisätä ja poistaa mielensä mukaan. Esimerkkitapauksessa Dockiin on raahattu pääteohjelman, FileZilla-tiedostojensiirto-ohjelman, Smultron-tekstieditorin, Photoshop CS5 -kuvankäsittelyohjelman sekä Bridge CS5 -kuvienlajitteluohjelman kuvakkeet. Dockin korkeutta sekä sijaintia (alhaalla, vasemmassa reunassa vai oikeassa reunassa) voi muuttaa omien mieltymysten mukaan.

Painamalla hetken Dockissa olevaa kuvaketta avautuu valikko, josta voi sammuttaa ohjelman tai kätkeä sen, jolloin ohjelma jää auki, mutta ikkuna häviää, eikä se näy Dockin oikeassa reunassa auki olevana ohjelmana. Lisäksi Valinnat-kohdasta voi asettaa ohjelman pysymään Dockissa, jos se ei ole vielä siellä, asettaa sen avautumaan sisäänkirjauduttaessa ja avaamaan Finderiin kyseinen ohjelma.

WLAN-yhteyttä ei ole saatavilla kaikkialla, joten varsinkin paljon liikkuvat ihmiset halunnevat luoda internet-yhteyden puhelimensa avulla. iPhone-älypuhelimien tapauksessa ongelma on ratkaistu nopeasti, sillä yhteyden luominen on äärettömän helppoa ja sen voi toteuttaa joko langattomasti Bluetoothilla tai vaihtoehtoisesti USB-datakaapelin avulla. Bluetoothilla luodessa yhteyttä ensimmäistä kertaa käyttäjältä vaaditaan laitteiden tunnistus molemmissa päissä avaimen avulla. Jatkossa riittää, kun iPhonesta kytkee Tethering-ominaisuuden sekä Bluetoothin ja Airista Bluetoothin päälle, ja valitsee yllä olevan kuvan tavoin halutun puhelimen (Ville Suvanto’s iPhone) ja klikkaa Yhdistä verkkoon -vaihtoehtoa.

Exposé ja Spaces ovat Mac OS X:n kaksi ominaisuutta, jotka ovat tuttuja esimerkiksi Linux-puolelta. Spaces tarjoaa hienolla nimellä käytännössä samat toiminnallisuudet kuin Linuxien virtuaalityöpöydät eli useamman työpöydän. Työpöytien lukumäärään voi valita riveillä ja sarakkeilla, ja maksimissaan niitä voi olla 16 kappaletta. Lisäksi Spaces antaa käyttäjälle mahdollisuuden säätää, mihin työpöydälle tietty ohjelma avautuu.

Expośe näyttää ruudulla yhtä aikaa kaikki auki olevat ohjelmat ja jos käytössä on Spaces, se erottelee eri työpöydät omiksi ikkunoiksi. Vaikka Exposé kuulostaa paperilla hienolta ominaisuudelta, käytännössä ainakaan allekirjoittanut ei käyttänyt sitä juuri lainkaan. Toisaalta ominaisuuden hyöty tullee paremmin esille siinä tapauksessa, kun ohjelmia on auki huomattavan paljon.

Näytön ylälaidassa olevaa FaceTime-kameraa voi käyttää hyödyksi esimerkiksi iChat-pikaviestinohjelmalla, jota ei kuitenkaan testattu sen enempää, koska se ei tue vakiona Windows Live Messengeriä. Photo Booth -ohjelmalla voi napsia kuvia sekä videoita kameralla, ja ne näkyvät ohjelman alalaidassa.

Macbook Airista, kuten myös muista uusista Mac-tietokoneista, löytyy valmiiksi asennettuna iLife-ohjelmistopaketti, joka pitää sisällään useampia erilaisia ohjelmia. Ensimmäiseksi käsiteltävän iPhoton pääasiallinen tarkoitus on olla ohjelma, jolla siirretään kuvia esimerkiksi digitaalikamerasta tietokoneelle ja järjestetään oikeisiin kansioihin. Se käsittää perustason kuvanmuokkausominaisuuksia, vaikka kyseessä ei varsinaisesti olekaan kuvankäsittelyohjelma, ja sillä voi muun muassa säätää kuvien kirkkautta ja kontrastia, poistaa punasilmäisyyttä sekä rajata kuvia.

iLifeä osana oleva iMovie on nimensä mukaisesti suunnattu videoeditointiin, johon tutustuttiin nopealla aikataululla. Ohjelmalla voi tuoda videomateriaalia tietokoneeseen, editoida materiaalia ja muun muassa lisätä efektejä tai vaihtoehtoisesti pohjana voi käyttää valmiita malleja, joihin lisätään tekstejä ja raahataan videoita.

Myös GarageBand on osa iLifeä ja kyseessä on musiikinteko-ohjelma, jonka mukana toimitetaan kattava soitinkirjasto ja käyttäjä voi luoda myös omia looppeja oikeilla soittimilla. Mukana on erilaisia instrumenttivahvistinmallinnuksia, joten esimerkiksi kitaransoitosta kiinnostuneet käyttäjät voivat käyttää ohjelmaa luodakseen efektejä.

Mac OS X:n Dashboard-ohjelma ei ole varsinaisesti ohjelma, vaan se isännöi widget-miniohjelmia. Käyttäjä voi valita työpöydällä näkyvät widgetit ja kuvan tapauksessa käytössä on taskulaskin, sääohjelma, kalenteri sekä kello. Muita valittavia ohjelmia on muun muassa osoitekirja, sanakirja, iTunes-ohjain sekä yksikkömuunnin, ja lisää niitä saa tarvittaessa ladattua internetistä.

Esimerkiksi Windows 7:ssä widgetit sijoitetaan suoraan työpöydälle, jolloin niiden näkeminen vaatii joko kaikkien ohjelmien sulkemisen/pienentämisen tai vaihtoehtoisesti viemällä kursorin oikeaan alakulmaan, jolloin auki olevista ohjelmista näkyy ainoastaan ääriviivat. Jälkimmäinen ratkaisu ei anna mahdollisuutta käyttää widgettejä, jotka vaativat hiiren käyttöä, ja lisäksi widgetit vievät työpöytätilaa. Mac OS X:n tapauksessa ratkaisu on ainakin omasta mielestäni parempi, sillä widgetit näkyvät kaikki ruudulla riippumatta auki olevien ohjelmien määrästä tai tilasta.

Käytöstä huolimatta testien aikana ei totuttu siihen, ettei Safaria saanut levitettyä koko ruudulle kuin oikean alakulmasta raahaamalla. Tästä syystä Airiin asennettiin Firefox, jolla käyttö helpottui huomattavasti ja samalla kirjanmerkit saatiin pidettyä ajan tasalla Firefox Syncin avulla.

Kokonaisuudessaan Mac OS X:n mukana toimitetaan kattava määrä ohjelmia, mutta yhdestä olennaisesta osasta käyttäjä joutuu maksamaan lisää, jos haluaa turvautua Applen ohjelmiin. Mukana ei nimittäin toimiteta tekstinkäsittely-, taulukkolaskenta- ja esitysgrafiikkaohjelmia, jotka saa maksullisena esimerkiksi Applen toimesta iWork- ja Microsoftilta Office-toimisto-ohjelmistoina. Ilmaisia vaihtoehtoja löytyy useampia, joista valitsin OpenOfficen.