Asus V6000V
Muropaketissa testattiin viime vuoden lopulla kolme minikokoista kannettavaa tietokonetta, joista kaksi kulki Intelin Centrino-brändin alla ja molemmista löytyi näin ollen ensimmäisen Centrino-sukupolven Banias-koodinimellinen prosessori. Baniakseen on kuitenkin kahden vuoden elinikänsä aikana päässyt ajan hammas puremaan ja Intel julkaisi toisen sukupolven Sonoma-koodinimellisen Centrino-alustan tammikuussa.
Tällä kertaa testipenkkiin saatiin Asuksen V6000V-mallinen Sonoma-läppäri, joka edustaa mobiilipuolen tämän hetken kärkeä. Asuksen teholäppäriä ei tiettävästi saa ainakaan toistaiseksi Suomesta, mutta ulkomailla hinta liikkuu 2000 Yhdysvaltain dollarin paremmalla puolella. Jos tuote joskus Suomeen rantautuu, hinta on odotettavasti varsin suolainen.
Intel Sonoma – Centrino-brändin toinen tuleminen
Ennen itse Asus V6000V:n käsittelyä perehdytään tarkemmin Intelin Centrino-brändiin ja varsinkin sen uusimpaan Sonoma-sukupolveen. Centrino ei siis itsessään ole mikään osa, vaan suurempi osakokonaisuus, brändi, joka käsittää Intelin näkemyksen laadusta kannettavien tietokoneiden saralla. Sonoma taas on Centrino-brändin toisen sukupolven koodinimi, joka käsittää Dothan-koodinimellisen prosessorin, Alviso-northbridgen ja Calexico 2 -WLAN-adapterin.
Dothan on 90 nanometrin prosessilla valmistettu prosessori, joka käsittää 130 nanometrin prosessilla valmistettuun Baniakseen nähden tuplatun kahden megatavun L2-välimuistin. Näiden seikkojen lisäksi Dothan-prosessoreita on saatavilla 100 megahertsin väylätaajuudellisten mallien lisäksi 133 megahertsin väylätaajuudella. Tämän hetken kärkimalli on 2,13 gigahertsin kellotaajuudella toimiva Pentium M 770, joka löytyy myös Asus V6000V:stä.
133 megahertsin väylätaajuudellisten Dothan-prosessoreiden valikoima kattaa tällä hetkellä 770-, 760-, 750-, 740- ja 730-mallit, joiden kellotaajuudet ovat 2130, 2000, 1860, 1730 ja 1600 megahertsiä. Edellä mainittujen prosessoreiden tehonkulutus on 27 wattia ja vakiokäyttöjännite 1,37 volttia. Vastaavasti 100 MHz:n väylätaajuudella toimivia, 21 watin tehonkulutuksen yltäviä ja 1,34 voltin käyttöjännitteellä toimivia, malleja on saatavilla hieman runsaammin: 765, 755, 745, 735, 725 ja 715 ja kellotaajuudet ovat 2100, 2000, 1800, 1700, 1600 ja 1500 MHz.
Lisäksi vähävirtaisia laitteistoja varten Intelillä on kaksi eri mallistoa: Low Voltage ja Ultra Low Voltage. Molempien mallistojen prosessorit toimivat 100 MHz:n väylätaajuudella ja pitävät sisällään kahden megatavun L2-välimuistin. Low Voltage -mallistosta löytyy 758- ja 738-mallit ja niiden kellotaajuudet ovat 1500 ja 1400 MHz. Molemmat mallit toimivat 1,116 voltin käyttöjännitteellä ja tehonkulutus on saatu pidettyä kymmenessä watissa. Vieläkin viileämpiä prosessoreita tarvitseville Ultra Low Voltage -malliston kolmen mallin tehonkulutus on vaivaiset viisi wattia 0,94 voltin käyttöjännitteellä. Malliston 753-, 733- ja 723-mallit toimivat 1200, 1100 ja 1000 MHz:n kellotaajuudella.
Intel on pyrkinyt omalta osaltaan painostamaan markkinoita kohti DDR2:ta ja Banias-prosessoreiden parina ensimmäisen Centrino-tulemisen aikoihin julkaistut i855-northbridgevariaatiot eivät käsitä kuin DDR-muistiohjaimen. I855-northbridget eivät myöskään tue PCI Express -tekniikkaa tai 133 megahertsin väylätaajuudella toimivia Dothan-prosessoreita, joten muun muassa nämä seikat pakottivat Intelin julkaisemaan Alviso-northbridgen.
Alviso tunnetaan markkinoilla i915PM- ja i915GM-northbridgeinä, joista ensimmäisenä mainittu löytyy Asus V6000V:stä. I915PM tukee 100 ja 133 MHz:n väylätaajuudella toimivia Pentium M -prosessoreita, sen DDR2-muistiohjain on kaksikanavainen ja tukee 200 ja 266 MHz:n (400 / 533 MHz DDR2) kellotaajuudella toimivia muisteja. DDR-muisteihin luottavia laitteistovalmistajia silmällä pitäen i915PM tukee myös 166 MHz:n kellotaajuudella toimivia DDR333-muisteja, joskin vain yksikanavaisena.
PCI Express -tekniikka on kovalla tahdilla rynnännyt työpöytäpuolen lisäksi myös mobiilipuolen laitteistoihin, eikä olekaan ihme, että AGP-väylä on päivitetty modernimpaan PCI Express -väyläarkkitehtuuriin. Ulkoisia grafiikkapiiriratkaisuja karsastaville i915-mallisto käsittää i915GM-northbridgen, jossa G-kirjain viittaa Graphics-sanaan. I915GM:stä löytyy edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi Graphics Media Accelerator 900 -grafiikkaohjain, joka tukee muun muassa DirectX 9.0 -rajapintaa. Intelin omien väitteiden perusteella GMA900 on edeltäjänsä i855GME:n Intel Extreme Graphics 2 -grafiikkaohjainta kaksi kertaa nopeampi, mutta valitettavasti emme päässeet Asus V6000V:lla vahvistamaan tätä väitettä.
Intel 915PM- ja 915GM-northbridgejen parina toimii ICH6-M-southbridge, joka sekin tukee tuoreimpia tekniikoita. Perinteisemmiksi tuiksi voidaan laskea muun muassa yksi IDE-väylä sekä kahdeksan USB 2.0 -porttia ja uudempaa kaartia edustavaa kaksi Serial ATA -väylää, Intel High Definition Audio -ääniominaisuuksia ja neljä PCI Express -linjaa.
Aiempiin AC’97-ääniominaisuuksiin verrattuna koodinimellä Azalia tunnettu Intel HDA tukee 20-bitin ulostulon ja 96 kHz -näytetaajuuden sijaan 32-bittistä ulostuloa 192 kHz -näytetaajuudella. 7.1-kanavaisuuden lisäksi Azalia tukee muun muassa DTS-, THX-, Dolby Digital 5.1-, Dolby Pro Logic II- ja Dolby Pro Logic IIx -standardeja.
PCMCIA-työryhmä (Personal Computer Memory Card International Association) on kehitellyt samalla pitkään käytössä olleelle CardBus-standardille jatkajaa ja julkaissut ExpressCard-standardin. ExpressCard käsittää kaksi erikokoista mallia, joista kookkaampi ExpressCard/54 on nimensä mukaan 54 millimetriä leveä kuten CardBus-kortitkin. Pienempi ExpressCard/34 on 34 millimetriä leveä ja molemmissa korteissa on samanlainen liitin, kuten ylemmästä kuvasta näkyy. ExpressCardin mielenkiintoinen puoli on sen tuki USB 2.0:lle sekä PCI Expressille ja laitteistovalmistajat voivat valita kortin hyödyntävän vaikkapa PCI Express -väylää, jolloin USB 2.0:een verrattuna kortti kykenee nopeampaan tiedonsiirtoon. ExpressCardin haittapuoli on kuitenkin laitteiden saatavuus, joka on käytännössä olematonta.
Ympyrän sulkee Calecixo 2 -koodinimellinen WLAN-adapteri, joka voi olla mallia Intel Pro/Wireless 2200BG tai Intel Pro/Wireless 2915ABG. Näistä jälkimmäinen on uudempi, käytetympi ja tukee 802.11a-, 802.11b- ja 802.11g-standardeja. 2200 BG tukee nimensäkin mukaan ainoastaan b- ja g-standardeja, kun taas ensimmäisen Centrino-sukupolven Intel Pro/Wireless 2100 tukee vain ja ainoastaan b-standardia. B-standardi kykenee teoriassa 11 megabitin siirtonopeuteen sekunnissa, kun taas a- ja g-standardi yltävät 54 megabittiin sekunnissa. A:n ja g:n ero on a-standardin käyttämä viiden gigahertsin taajuusalue ja huomattavasti g-standardia lyhyempi kantoalue. Ei olekaan ihme, että 2,4 gigahertsin taajuusaluetta käyttävä g-standardi on kyennyt valtaamaan suuren osan markkinoista ja syrjäyttämään b-standardin.
