4. sukupolven Core-prosessorit
Neliytiminen Haswell-piisiru rakentuu 1,4 miljardista transistorista ja sen pinta-ala on 177 neliömillimetriä. Kaaviokuvassa näkyy, että integroitu grafiikkaohjain vie tilaa noin kolmanneksen. Neljän ytimen ja grafiikkaohjaimen kesken on jaettu L3-välimuisti. Muut prosessorin osat ovat muistiohjaimen I/O-liitännät sekä System Agent, johon kuuluvat DDR3-muistiohjain, näyttöohjain, DMI-väylä ja PCI Express 3.0 -standardin mukainen ohjain.
Vertailun vuoksi Ivy Bridge -prosessoreissa on ilmoitettu olevan yhtä paljon transistoreita eli 1,4 miljardia, mutta pinta-ala on 160 neliömillimetriä. 32 nanometrin viivanleveydellä valmistettavissa neliytimisissä Sandy Bridge -prosessoreissa on 1,16 miljardia transistoria ja piisirun pinta-ala on 216 neliömillimetriä.
Intelin prosessoreiden nimeämiskäytäntö on runsaudellaan lähtemässä käsistä ja 4. sukupolven Core-prosessorit jakautuvat mobiili- ja työpöytäprosessoreihin ja haarautuvat siitä eteenpäin eri käyttötarkoituksiin.
Mobiiliprosessoreista on tarjolla H-, M-, U- ja Y-malleja, jotka eroavat toisistaan grafiikkaohjaimen, prosessoriytimien lukumäärän sekä virrankulutuksen osalta. U- ja Y-mallit ovat järjestelmäpiirejä ja ne on suunnattu Ultrabook-kannettaviin.
Työpöytä prosessoreissa K-kirjain viittaa kerroinlukottomuuteen, S- ja T-mallit ovat vähävirtaisia malleja ja R-malli on BGA-koteloitu ja varustettu Iris Graphics 5200 -grafiikkaohjaimella.
Intel julkaisi kuusi Core i7 -prosessoria, joista Core i7-4770K ja Core i7-4770 ovat tarkoitettu perinteisiin PC-tietokoneisiin OEM-valmistajille ja tee-se-itse-harrastajille. Ylikellottamiseen suunnattu K-versio on 36 dollaria kalliimpi kuin lukittu 4770-malli.
Uusia Core i5 -prosessoreita julkaistiin seitsemän kappaletta, joista Core i5-4670K, Core i5-4670 ja Core i5-4570 ovat perinteisiä työpöytäprosessoreita. 4670K on kerroinlukitsematon ja 29 dollaria kalliimpi kuin 4670. Hieman edullisempi Core i5-4570 puolestaan toimii 200 MHz alhaisemmalla kellotaajuudella.
Haswell-prosessorit käyttävät uutta LGA 1150 -kantaa, joka toimii mekaanisesti ja näyttää lähes identtiseltä LGA 1155 -kannan kanssa. Ne eivät kuitenkaan ole Intelille perinteiseen tyyliin yhteensopivia, joten Haswell-prosessorit eivät toimi nykyisten Intelin 6- ja 7-sarjan piirisarjoihin perustuvien emolevyjen kanssa.
Kannan ympärillä olevat emolevyn läpi menevät reiät jäähdytykselle ovat kuitenkin identtiset, joten jäähdytysratkaisut ovat yhteensopivia.
LGA 1150 -kantaisessa Haswell-prosessoreissa on viisi kullattua liitäntäpintaa vähemmän kuin Sandy Bridge- ja Ivy Bridge -prosessoreissa. Lisäksi koteloinnin reunoissa olevat pienet kolot on sijoitettu eri kohtiin, jotta prosessorin asentaminen ei onnistu väärään prosessorikantaan.
Intel on integroinut Haswell-prosessoreissa piisiruun jänniteregulaattorin, jonka avulla prosessorin eri osille pystytään reguloimaan omat käyttöjännitteet. Ratkaisu yksinkertaistaa piirilevysuunnittelua virransyötön osalta merkittävästi ja mahdollistaa huomattavasti aiempaa joustavammat ja tarkemmat jännitetasot.
Samalla Haswell-prosessorit asettavat virtalähteille uusia haasteita ja vaatimuksia virransäästötilojen osalta. Haswellin C6/C7-virransäästötasot vaativat 12V2-linjasta miniminä 0,05 ampeerin virran (0,6 wattia), eivätkä kaikki markkinoilta saatavat virtalähteet kykene vakaasti niin alhaiseen virransyöttöön. Sandy Bridge- ja Ivy Bridge -prosessoreilla vaatimuksena on 0,5 ampeerin virtataso.
Kuluttajan on syytä varmistaa virtalähdevalmistajan kotisivuilta, mitkä mallit ovat yhteensopivia Haswellin C6/C7-virransäästötilojen kanssa. Intel on ilmeisesti ohjeistanut emolevyvalmistajia lisäämään BIOS-valikoihinsa mahdollisuuden kytkeä Haswellien C6/C7-virransäästötila tarvittaessa pois käytöstä.
Prosessorille tulee emolevyltä kaksi jännitettä, jotka ovat 1,8 voltin Vccin-tulojännite ja 1,5 voltin Vddq-jännite DDR3-muisteille. Haswelliin integroitu jänniteregulaattori muodostaa 1,8 voltin tulojännitteestä viisi eri käyttöjännitettä muun muassa prosessoriytimille ja välimuistille sekä grafiikkaohjaimelle.
