PSP rantautui Suomeen – fiilistelyjä uutuuslaitteesta. Osa 2.

Kerroimme äskettäin PSP-konsolin rantautumisesta Suomeen ja valaisimme millaista tekniikkaa konsolin uumenista löytyy. Pelkkä tekniikka ja muovikuoret eivät kuitenkaan tee vielä menestyksekästä pelilaitetta. Myös fiilisten ja pelien on oltava kunnossa.

PSP-juttusarjan toisessa osassa tutustumme mitkä ovat toimittajakaartimme fiilikset PSP-konsolin pidemmän käyttörupeaman jälkeen. Onko tämä niin ihkua kuin oletetaan?

PSP-fiilikset – Thomas

Haukkukaa pinnalliseksi, mutta esteettisyys on minulle viihde-elektroniikassa tärkeätä. Siksi PSP onkin minulle mieluinen laite – se on mahtavan näköinen hi-tech -kapistus, joka herättää huomiota. Toisin sanoen: PSP on jumalattoman siisti vekotin.

Kannettava se ei kuitenkaan ole GBA SP:hen verrattuna, joka menee melkeinpä taskuun kuin taskuun. PSP:tä pitää kuljettaa suojakotelossa, enkä vieläkään uskalla kuljettaa sitä kylmässä ilmassa edes laukussani.

Pidän PSP:n monipuolisista ominaisuuksista, joskaan en sillä juuri muuta tee kuin pelaa. Homebrew-skenestä löytyy paljon mielenkiintoisia ohjelmia PSP:lle, mutta ne eivät toimi eurooppalaisilla laitteilla ainakaan tässä vaiheessa.

MP3:sten soittaminen on toteutettu alkeellisesti. Uskomatonta miten näin yksinkertainen asia voidaan tehdä näin huonosti. Sama oli PS2:n alkuperäisessä cd-levyjen toistossa. Jos ominaisuutta kerran tarjotaan, niin se pitäisi tehdä kunnolla.

Näytön laatua olen hehkuttanut ja sitä on syytä hehkuttaa. Sen laatu yllättää aina kun palaa PSP:n ääreen tauon jälkeen.

Taukoja ei tosin ole ollut kovin vaikea pitää. Olen huolestunut siitä, että PSP:stä on tullut konsoli, joille vain käännetään PS2-pelejä. En ymmärrä miksi haluaisin pelata esimerkiksi huonompia versioista Godfatherista tai SSX:stä käsikonsolilla.

Ja toisaalta: tuskin maltan odottaa, että pääsen pelaamaan PES5:sta ja Burnoutia. Näiden tapauksessa konversio PS2:lta ei haittaa minua lainkaan.

Todella hyviä, mielenkiintoisia pelejä on toistaiseksi saatavilla vain kourallinen: Lumines, Wipeout Pure ja Ridge Racer. Tosin ei joka kuukausi olisikaan varaa ostaa huippupeliä, joten sinänsä julkaisutahti on ollut kelvollinen. Laatu saa puolestani korvata määrän. En valita, jos vain jatkossakin edellä mainittujen tasoisia tuotoksia tulee tasaiseen tahtiin.

PSP-fiilikset – Lassi

En olisi uskonut, että Sonyn PSP todella on sellainen kuin E3:ssa vuonna 2003 väitettiin. Kyllä se on: kooltaan yllättävän pieni suhteessa näytön kokoon, pelit lähellä demonauhoilla kuvattua ja akkukin kestää kolmisen tuntia raskaampaakin pelaamista.

Hyviä pelejä mahtuu jo julkaisuvalikoimaan – Ridge Racer, Wipeout Pure ovat napanneet minulta neljä ja puoli pistettä, Lumines vielä enemmän. Odotan innolla Virtua Tennistä, Burnout Legendsiä, Codemastersin ajopelejä ja tietysti Grand Theft Autoa.

Itse laitetta on hiljalleen uskaltanut raahata mukana kantokotelossa. GBA SP tai GBA Micro ovat ehdottomasti kannettavampia, mutta PSP tuntuukin enemmän käytettäväksi pidemmällä juna- tai lentomatkalla, ei niinkään pikaisilla bussisessioilla. Yllättävän paljon tulee pelattua myös kotona sängyllä loikoen.

Mediaominaisuudet ovat jääneet vähäiseen käyttöön. Alkuinnostuksen jälkeen elokuvia tulee taas katsottua kannettavan tietokoneen dvd:llä ja isolla näytöllä. Musiikin soitossa halpakin perus-mp3soitin päihittää isohkon PSP:n.

PSP-fiilikset – Miika

Kun laitteen saa ensimmäistä kertaa käteensä ja voi tutustua siihen rauhassa, on sellainen pakko saada itselleen. Ruudussa sen salaisuus. PSP on kuitenkin kokonsa puolesta vähemmän kannettava kuin esimerkiksi GBA SP, joten sitä on tullut käytettyä eniten lähinnä hotellihuoneissa tai lentokoneessa.

En pidä itseäni minään teknofiilistelijänä, joten PSP:n laaja kotitekoisten ohjelmistojen ja emulaattoreiden maailma ei minua ole juuri kiinnostanut. En toistaiseksi ole edes hyödyntänyt laitteen musiikki- tai kuvaominaisuuksia. Elokuvia on tullut lento- ja junamatkoilla katseltua, ja itse pidän tätä ominaisuutta tervetulleena.

Toistaiseksi yksikään PSP:n peleistä ei ole varsinaisesti ällistyttänyt, Pursuit Forcen ennakkoversiota ja Fired Upin moninpeliä lukuun ottamatta. Luottamukseni laitteeseen ja sen ominaisuuksiin on kuitenkin kova. Toivottavasti pelintekijät saavat pian tehtyä sille omaa nirsoa makuani tyydyttäviä pelejä.

Seuraavaksi tutustumme PSP:n pelivalikoimaan… Pitäkää silmät auki ja eDome selaimessa.