PSP-julkaisupelikatsaus – osa 1

Uuden konsolin myötä markkinoille tupsahti niin kattava satsi uusia pelejä, että niiden kattavampi arvostelu yksitellen olisi tukkinut koko eDomen pariksi viikoksi. Niinpä syynäämme PSP-käsikonsolin pelejä koostearvostelujen muodossa.

Lisää PSP-arvosteluja eDomessa:

FIFA 2005
Tiger Woods PGA Tour
Untold Legends: The Brotherhood of Steel

Ridge Racer

WipEout Puren ohella Ridge Racer on ehdottomasti yksi PSP:n julkaisuannin viimeistellymmistä pelikokonaisuuksista. Teknisen osaamisen lisäksi molemmat pelit jakavat keskenään pitkän ja menestyksekkään historian Sonyn konsoleilla – ja muutaman vuoden tauon viimeisen osan ilmestymisen kohdalla. WipEout Puren tapaan Ridge Racer luottaa vanhaan ja juhlistaa paluutaan kokoamalla yhteen autopelisarjan huippuhetkiä vuosien varrelta.

Ajaminen kulminoituu WipEoutin ilmajarrujen tapaan yhteen merkittävään ohjausliikkeeseen, tässä tapauksessa sivuluisuun. Sarjan innovaatio on vuosien varrella napattu muodossa jos toisessa muihinkin autopeleihin, mutta yksikään kilpailijoista ei keskity yhtä suurella vakaumuksella juuri ajokin pidon tahalliseen menettämiseen. Mitä pidempään ja useammin autoaan saa luisutettua, sitä nopeammin pelaajan ilokaasuvarannot kasvavat. Käytännössä tämä merkitsee jatkuvaa liirailua ja turbohanan luukutusta.

Pääasiallisena ja haastavimpana pelitilana toimii World Tour, jossa kilpaillaan ympäri maailmaa vanhoilla tutuilla ja myös täysin uusilla radoilla. Palkintona toimivat uudet autot, joita on kehitelty 58 kappaletta. Lyhyempiin peliannoksiin soveltuvat aikaa vastaan taisteltava Time Attack ja Custom Tour, joka on määriteltävissä olevan peliajan ansiosta ehdoton kannettavalla konsolilla. Moninpeli sujuu PSP:n muiden nimikkeiden tapaan sujuvasti langattoman verkon välityksellä.

Vaikka pelaaminen sinänsä on simppeliä muutamine pelitiloineen päivineen, Namco ei ole jarrutellut teknisen toteutuksen suhteen. Pelisarjan varrelta napsitut radat ovat upean yksityiskohtaisia ja kauniita. Valkoiset ja tyylikkäät valikot viestivät muun pelin valoisan graafisen toteutuksen tavoin puhtaaseen ajonautintoon pyrkimisestä. Musiikki koostuu uuteen uskoon remiksatuista sarjan aikaisemmista osista lainatuista kappaleista. Mainiosta kierrätysideasta huolimatta turruttava elektroninen videopelisyke lannistuu usein ostoskeskusmuzakin puolelle.

Yksinkertaisessa Ridge Racerissa on oma huikea vetovoimansa, joka tuo mieleen klassisen arcade-kaahailupeli Outrunin. Täydellisten ajosuoritusten metsästys sivuluisussa ajaen ja kauniiden maisemien ihmettely edustaa pelkistettyä ajopelikulttuuria, joka on nykyisten, pelitilojensa monipuolisuuteen hukkuvien kilpailijoiden ulottumattomissa. Puhdas, konstailematon videopeli soveltuu myös täydellisesti PSP:lle nopeiden ajotuokioidensa ansiosta.

Antti Mutta

Everybody’s Golf

Myös Everybody’s Golf on pelisarja, joka on viettänyt muutaman vuoden tauon. Päinvastoin kuin WipEout ja Ridge Racer, japanilaista alkuperää oleva golf-peli on ollut lomalla kuitenkin vain Euroopassa. Nyt Clap Hanzin kehittämä sarja tekee paluun vanhalla mantereella kahdella rintamalla – sekä Sonyn koti- että käsikonsolilla. Suurin ero kahden pelin välillä onkin nimenomaan alustassa, sisällöllisesti tuotokset ovat lähes identtiset.

Everybody’s Golf on söpöltä näyttävä ja kuulostava golf-peli, jonka lapsille suunnatun näköinen olemus hämää pahan kerran. Hellyttävän ulkoasun alta paljastuu täysiverinen golf-peli, joka ei häpeä pelattavuutensa tai pelimekaniikkansa puolesta edes Tiger Woodsin edessä. Videpeligolfin ikiaikaiset standardit tuulen vaikutuksesta parin näpäytyksen lyöntimittariin ovat läsnä, mutta myös uusia ideoita on saatu ilmoille, näistä merkittävimpänä haastava vektoriristikolla toimiva puttaus.

Perinteinen golfaaminen onnistuu lyöntitilassa, jossa haetaan mahdollisimman hyvää tasoitusta tai haastetilassa, jossa vastassa on pelihahmo ja palkintona satoja avattavia esineitä sekä useita pelihahmoja. Haastetilan palkinnot pitävät tiukasti yhtä Everybody’s Golfin pirteän ulkoasun kanssa. Jos pelihahmojen asustaminen tai hiustyylin muuttaminen kiinnostaa, voitot ovat mieleen, muuten on tyytyminen golfin itsensä tuottamaan mielihyvään. Pitkiin golfturnauksiin tuo mukavaa vaihtelua puttaamista harjoittava, yksinkertaisempi minigolf.

Everybody’s Golf soveltuu käsikonsolille loistavasti videopeligolfin yleisen taktisen luonteen ja selkeiden kontrolliensa vuoksi, jotka ovat kääntyneet kameran ohjausta lukuun ottamatta täydellisesti PSP:lle. Kolikon toisella puolella pidemmät turnaukset kestävät turhan kauan vähänkään lyhyemmillä matkoilla pelattavaksi. PSP:n nerokkaan pelitilannemuistin ansiosta tämäkään ei ole kuitenkaan suuri ongelma. Pallon hakkaamista virtuaaliviheriöillä pääsee jatkamaan siitä mihin jäi, heti kun siltä tuntuu.

Kaikille virtuaaligolfin ystäville Everybody’s Golfia ei kuitenkaan voi suositella nimenomaan ulkomuotonsa takia. Japanilaisittain epäsuhtaiset ja koomiset pelihahmot, osittain epärealistiset lyönnit ja yleisesti riehakkaan värikäs grafiikka saattavat olla liikaa realismin nimeen vannoville. Jos pipo ei kuitenkaan kiristä liikaa, on Clap Hanzin käsikonsoligolf mitä mainioin valinta.

Antti Mutta

World Tour Soccer: Challenge Edition

Euroopassa konsolien julkaisupelivalikoimaan tuntuu kuuluvan lakisääteisenä jalkapallopeli, mikä ei ole varsinaisesti yllätys ottaen huomioon lajin suosion. PSP:llä kyseenalaisen kunnian saa World Tour Soccer, joka on kritisoidun This Is Football -pelisarjan tekijöiden viimeisin tuotos.

Simulaation sijasta videopelimäisyyteen painottavan videopelijalkapallon vahvuutena ovat laajat Cup-pelitila ja lisensoidut sarja- ja maajoukkueet, jotka sisältävät tutut pelaajat omilla nimillään ja kasvoillaan. Jälkimmäinen on tosin lähinnä lupaus, sillä World Tour Soccerin karu pelimoottori ei tuota järin yksityiskohtaisia 3d-hahmoja. Erityisesti pelaajien puunaamainen ilmeettömyys häiritsee.

Tökerö toteutus ei onneksi ulotu tärkeimpään eli pallotteluun itseensä, vaikka pelihahmon jalassa liimatun oloisesti pysyttelevä pallo saattaakin aiheuttaa vatsanväänteitä Pro Evolution Soccer -faneille. Liikkeitä riittää useista harhautuksista erilaisiin haltuunottoihin ja jopa saksipotku onnistuu. Laukominen on onnistuttu tasapainottamaan sopivan vaikeaksi, jotta maalimäärä ei karkaa epärealistisesti käsistä. Maalin lähestyessä onkin syytä vetää henkeä ennen potkunapin runnomista pohjaan, ja harkita tarkoin miten pallon haluaa irtoavan pelaajan jalasta.

Pelin nimessä asti mainittu Challenge-tila on World Tour Soccerin valopilkku. Haastetilassa jokainen onnistuminen ja epäonnistuminen kentällä arvioidaan miinus- ja plus-pisteillä. Maaleista palkitaan pisteryöpyllä, kun taas esimerkiksi hyvästä syötöstä tai pallon varastamisesta annetaan vähemmän pointseja. Challengessa riittävällä pistemäärällä saa mitalin, joka taas avaa uusia stadioneja, haasteita ja muuta mukavaa. Hauska pelitila edustaa World Tour Soccerin videopelimäisintä antia, joka tosin ei välttämättä vetoa lajityypin puristeihin. Monipuolisempi Cup-pelitila on sopivampi vaihtoehto aidompaa nahkakuulan kuritusta kaipaaville kausiluontoisuutensa ja pienimuotoisen managerointinsa ansiosta.

World Tour Soccer täyttää PSP:llä lanseerauspelien pakollisen jalkapallopelin paikan tyydyttävästi. Tätä lukiessa myynnissä jo olevat FIFA 06 ja Pro Evolution Soccer 5 pieksevät mitä todennäköisimmin World Tour Soccerin kaikilla osa-alueilla, eritoten teknisesti ja ulkoasunsa puolesta. Sonyn oman studion luomusta voikin suositella vain pahimpaan pallottelunälkään ja mieluiten silloinkin alennusmyynnistä napattuna.

Antti Mutta

WipEout Pure

WipEout oli kymmenen vuotta sitten Sonyn salainen ase, jolla viihdejätin ensimmäisiä pelikonsoleja myytiin uudelle kuluttajakunnalle. Trendikkäästi suunniteltu ja elektronisella musiikilla höystetty futuristinen, Powerdromesta lainannut ajopeli tepsi klubisukupolveen täydellisesti ja avitti PlayStationia vakiinnuttamaan asemansa 1990-luvun suosikkikonsolina. Kymmenen vuotta myöhemmin Sony toivoo vanhan vetojuhdan tekevän saman uudestaan, tällä kertaa yrityksen ensimmäiselle käsikonsolille.

WipEout Puressa pelaaja osallistuu tulevaisuuden ammattilaiskilpa-ajoihin tietyn tiimin tallissa kuin F1-kisoissa ikään. Nopeudet nousevat utopistisiin lukemiin, kun ilmassa leijuvat alukset kiitävät toisiaan karkuun mitä mielikuvituksellisimmilla radoilla. Tärkeimmät apuneuvot nopeiden refleksien ohella ovatkin aluksien ilmajarrut, joiden oikea käyttö takaa nopeat käännökset kahjoimmillakin radoilla ja nopeuksilla. Vaarallisen lisämausteen kisaamiselle antavat radalle asetetut apuväline- ja turbotiilet. Apuvälineiden turvin vastustajien matkantekoa voi hidastuttaa pommeilla, miinoilla ja vastaavilla yllätyksillä.

Yksinpelitiloista turnaus on monipuolisuuteensa ja palkintojensa ansiosta selkeästi kiinnostavin vaihtoehto. Palkintopaikoille pääsemällä aukeaa tie vaikeampiin turnauksiin ja kenttäkokonaisuuksiin. Hiukkaskiihdyttimen tavoin jatkuvasti nopeutuva, vastustajia vailla pelattava Zone-tila tarjoaa puolestaan mahdollisuuden ajokin hallinnan täydelliseen hiomiseen. Zone heijastelee puhdasta pelisuoritusta myös ulkoisesti. Pelkistetty grafiikka pakottaa keskittymään olennaiseen.

Sonyn Liverpoolin studio ei ole koetellut uusia jäitä esillepanon suhteen. Ratkaisu on turvallisen tylsä. The Republic Designersin kymmenen vuotta sitten suunnittelema graafinen ulkoasu ei toisen tekijän pastissina suuremmin säväytä. Aikoinaan ajopelissä freesiltä kuulostanut klubimusiikkikin on nykyään moneen kertaan koettu juttu, eikä vaikuttava lista artisteja Plump DJs:istä LFO:hon ja Photekiin auta asiaa. Pelinaikainen grafiikka on sen sijaan suunniteltu hyvin alustansa rajoitukset huomioon ottaen. WipEout Pure ei sorru PSP:llä rumalta näyttäviin pikkutarkkoihin tekstuureihin, vaan hyödyntää isompia värialueita ja selkeämpää suunnittelua, kuitenkaan unohtamatta tyylikkäitä erikoisefektejä, kuten sääilmiöitä ja valotehosteita.

Vanhojen WipEoutien perusreseptillä kokattu WipEout Pure on paljolti samanlainen sarjan edellisten osien kanssa. Merkittävin uutuus on langattoman verkon mahdollistava moninpeli myös Internetin välityksellä, ja lisäsisällön, kuten ratojen ja aluksien, lataaminen verkosta ensimmäisenä PSP-pelien joukossa. Uudet ominaisuudet eivät kuitenkaan muuta totuutta. Toimivaksi todetun ja tylsän toiston ero on kuin veteen piirretty viiva, jonka päällä Pure tasapainoilee kuitenkin tyydyttävästi. Uudeksi vallankumoukseksi ja Sonyn toivomaksi myyntiankkuriksi viihdyttävän vauhdikkaasta pelistä ei ole, mutta sentään WipEout-faneille se on riittävä oikeutus PSP:n ostamiseen.

Antti Mutta