40 v. ja neitsyt
En kestä elokuvia, joiden huumori pohjaa myötähäpeään. Kidutus ja raiskaukset eivät juuri hetkauta, mutta heti kun jokamies änkyttää kauniille naiselle noloa iskurepliikkiä, painan paniikkinappulaa. Kun valkokankaan pösilöt menettävät kunniansa, kiemurtelen tuskissani teatterin lattialla. Siksi kaverini eivät enää suostuneet katsomaan näitä flikkoja kanssani American Pien jälkeen. Niinpä uusi hulvaton amerikkalaiskomedia nelikymppisestä neitsyestä ei ennakkoon herättänyt odotuksia. Varsinkaan kun en pidä korkkaamattomalle keski-ikäiselle nörtille nauramista kovin ylevänä ajanvietteenä.
Kun neljännen kerran kierin täristen lattialle, tajusin että vaikka vihaan tavallaan tätä lajityyppiä, en voi käyttää arvostelussani yhtään niistä ylimielisen nasevista ja latistavista sutkautuksista, joita olin leffan perusajatusta pohtiessani keksinyt. 40 v. ja neitsyt ei olekaan vain aivoton tusinarunkkaus: se on nolauskomedioiden Kama Sutra.
Ikävä kyllä kaltaiselleni myötäeläjälle sen katsominen käy extreme-urheilusta. Kun sain juuri rauhoituttua ja kavuttua takaisin tuolille paheksumaan elokuvan vastemielistä arvomaailmaa (juoppokuskihuumoria, nörtti voi eheytyä vain myymällä lelunsa), iski leffa jälleen eteeni kivuliaan häpäisyn. Sekosin laskuissa montako kertaa kouristelin ja rukoilin ohjaajalta armahdusta. Anelin, että hän leikkaisi jo seuraavaan kohtaukseen. Lopulta koitti pakollinen siirappivaihe, jolloin olin valmis katsomaan sormien läpi kliseisimmätkin rakkaudentunnustukset kunhan kaikki vain päättyisi hyvin.
40 v. ja neitsyt on yllättävän lämmin teinikomedia aikuisista. En suosittele sitä heikkokermoisille.
Teksti: Jaakko Stenros / Nöjesguiden
40 v. ja neitsyt
Ohjaus Judd Apatow. Pääosissa Steve Carell, Catherine Keener.
