11 elokuvaa, jotka haluat nähdä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla

Elokuvan ystäväin joulu alkaa huomenna. On aika askeltaa kohti Helsinkiä ja Rakkautta & Anarkiaa -festivaalia, jossa valkokankaat pursuavat erikoista ja erilaista elokuvaa seuraavan puolentoista viikon verran. Dome.fin avustuksella löydät kalenteriin 11 erinomaista elokuvaa 11 päivän ratoksi.

Ansaittu paikka Avainelokuvat-sarjassa kuuluu Act of Killing –dokumentille, josta nähdään R&A:ssa ohjaajan versio. Pitkään kypsytelty elokuva seuraa Indonesian vallankaappauksen yhteydessä siviilejä teurastanutta, nyt eläkeikäistä Anwar Congoa.

Mutta on hämäävää sanoa, että se on vain massamurhaajan muotokuva. Kyseessä on syyllisyyden ja vääristyneen omakuvan muuttumista tutkaileva hybridi, jossa jokaista uskomatonta kohtausta seuraa toinen, vielä uskomattomampi kohtaus. Kaiken synkkyyden keskellä se on myös hillittömän hauska elokuva, ehkä siksi että ainoa tapa reagoida rajattomaan julmuuteen on nauru.

Sen eräänlaisena rinnakkaisteoksena voisi toimia Sarah Polleyn omaelämäkerrallinen dokumenttielokuva Stories We Tell, joka muistuttaa ihmisyyden perimäisestä totuudesta: elämämme ovat pelkkiä tarinoita. Tarkoitan siis, että identiteetti ja käsitys itsestä ovat pohjimmiltaan selityksiä, joita kerromme itsestämme. 

Ja selitykset muuttuvat. Toisinaan voimme valita tarinamme itse ja toisinaan toiset valitsevat puolestamme. Polleyn kertomus on harvinainen, mutta silti yleismaailmallinen. Siitä on syntynyt koskettava ja jännittäväkin elokuva.

Identiteetin kimpussa painii myös dokumenttielokuva Laulu koti-ikävästä. Jos olet kasvanut Ruotsissa ja muuttanut nuorena Suomeen, oletko ruotsalainen vai suomalainen – vai et kumpaakaan? Onko yleensäkään mahdollista valita itse?

Siinä on pähkinänkuoressa Kai Latvalehdon dilemma. Hän lähtee isänsä kanssa automatkalle Göteborgiin ja me katsojat pääsemme kuuntelemaan kuin salaa kahden miehen keskusteluja siitä, mitä on tullut tehtyä ja mitä pitäisi tehdä. 

Aivan toisesta sunnasta elokuvan laajaa jatkumoa löytyy Frances Ha. Mustavalkoisen elokuvan nimihenkilö on parikymppinen newyorkilainen, joka ei oikein tunnu tietävän, mitä elämällään tekisi. Toisin kuin ohjaaja-käsikirjoittaja Noah Baumbachin edellisessä Greenberg-elokuvassa, Franceksen haahuilu ei ole katkeraa vaan sympaattista. 

Pääosassa nähdään valloittava Greta Gerwig, joka on myös toinen elokuvan käsikirjoittajista. Kaiken yllä leijuu Ranskan uuden aallon elokuvan vieno tuoksu.

Wong Kar-Wai tunnetaan kaihoisista rakkaustarinoista, ja sydämessään sellainen on myös uutukaiselokuva The Grandmaster. Se nyt vain sattuu olemaan tarina kung fu -mestarista tai oikeastaan mestareista, joiden elämät 1900-luvun Kiinan mullistukset panevat uuteen uskoon.

Elokuvan kivijalkoja ovat taistelukohtaukset, joissa kokonaisuuksien sijaan kamera keskittyy yksityiskohtiin, kuten hidastettujen vesipisaroiden lomassa tasapainoasemaa hakeviin jalkoihin. Tony Leung ja Zhang Ziyi liikkuvat ajan ja paikan halki kuin kaksi taivaankappaletta, jotka painovoima pakottaa kohtaamaan   ja sitten taas eroamaan.

Dome Karukoski on ohjannut uransa parhaan elokuvan. Aleksi Bardyn käsikirjoittama Leijonasydän on väkevä kuvaus uusnatsista, joka joutuu draaman ydinkysymyksen eli vaikean valinnan eteen – rakkaus vai ideologia? Peter Franzén tekee pitkästä aikaa vaikutuksen hillityllä roolityöllä, eikä hänen vastaparinaan nähtävä Yusufa Sidibeh jää tippaakaan jalkoihin. 

Elokuvan käsikirjoitus ei selitä liikoja, vaan iskee suoraan asiaan. Mukana on myös suomalaisen elokuvan hienoimmin ohjattu toimintakohtaus pitkään aikaan. 

Jos valtavan hieno Kerron sinulle kaiken jäi keväällä katsomatta, nyt on hyvä tilaisuus paikata puutos. Simo Halinen kirjoitti ja ohjasi draaman, jonka pääosassa esiintyvä Leea Klemola ansaitsee kaikki mahdolliset ja mahdottomat palkinnot suorituksestaan.

Elokuvan aiheena ei oikeastaan ole transsukupuolisuus, vaikka päähenkilö onkin korjannut sukupuoltaan, vaan rohkeus ja rehellisyys itseään ja muita kohtaan. Kerron sinulle kaiken on ehdolla Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi.

Välillä on tuntunut siltä, että Aku Louhimies on kiinnostunut synkkyydestä eikä mistään muusta. 8-Palloon kuristavan ahdistava elokuva uuden elämän rakentamisesta, eli sinänsä sopivaa jatkoa Louhimiehen aiemmalle tuotannolle, mutta sen kuoren läpi pilkahtelee uudenlaista valoa.

Päähenkilö Pikeä esittävä Jessica Grabowsky osoittaa, että hän selviää kaikenlaisista rooleista, niin rankoista kuin pehmeistäkin. Erityisen ilahduttavaa on nähdä Pirkka-Pekka Petelius kunnollisessa roolissa.

Elämä ottaa ja elämä antaa. Virpi Suutarin ohjaama dokumenttielokuva Hilton! seuraa ihmisiä, joilta elämä on lähinnä ottanutItähelsinkiläisen vuokrakasarmin asukkaat eivät paranna maamme PISA-tuloksia tai työllisyysprosentteja, ja siksi on tärkeää, että heitä kuunnellaan.

Erikoisinta on kuitenkin se, että juuri dokumentaarisuus tekee elokuvasta jollain tavalla elämäniloisen. Jos samat henkilöt esiintyisivät fiktioelokuvassa, lopputulos olisi sietämättömän ahdistava. 

Nyky-Kiina sisältää paljon kaikkea, niin kaunista kuin kamalaa. A Touch of Sin on episodi- tai dominomainen elokuva, jossa pienet ihmiset yrittävät selvitä elämästä niin hyvin kuin vain osaavat. Aina siinä ei käy kovin hyvin.

Hätkähdyttäviä väkivallan ryöpsähdyksiä sisältävä elokuva tiivistyy kohtaukseen, jossa liikemies hakkaa syytöntä naista setelikimpulla ja huutaa ”Tukahdutan sinut rahalla!” 

Jan Forsström on käsikirjoittanut monta viime vuosien kiinnostavinta kotimaista elokuvaa, joten esikoisohjaus Silmäterä saapuu teattereihin kovat odotukset niskassaan. Elokuva kantaa ne kepeästi. 

Yötöissä käyvä yksinhuoltajaäiti yrittää kasvattaa lasta, mutta hänen otteensa elämästä kirpoaa hitaasti. Onko kyse vainoharhasta vai oikeasta vainosta? Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä pienempään asemaan syyt jäävät ja suuremmiksi kohoavat seuraukset. Aivan kuten elämässä.