Uusimmat

Arvostelu: Netflixin Annihilation-scifi-elokuva on lumoava mestariteos

11.03.2018 09:55 Aki Lehti

Ex Machina -ohjaaja Alex Garlandin Annihilation on upean näköistä ja fiksua scifiä, joka menee ihon alle.

Nyt tulikin vastaan hankala tapaus, sillä ohjaaja-käsikirjoittaja Alex Garlandin Annihilation-elokuvaa on hankala kuvailla, mutta aivan liian helppo spoilata. Todetaan nyt ainakin aluksi, että Annihilation on jotain aivan muuta kuin alla olevan trailerin perusteella voisi päätellä.

Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian ensimmäiseen kirjaan perustuvan Annihilation-kirjan fanit saattavat vetää elokuvasta herneen nenäänsä, mutta kiukustuminen on turhaa. Annihilation-elokuva nappaa romaanista vain perusideansa, vähän samaan tapaan kuin Andrei Tarkovskin Solaris Stanisław Lemin kirjasta. VanderMeer jatkaa tarinaansa kahdessa kirjassa, mutta elokuva on täysin itsenäinen kertomus, jolle ei ohjaajan mukaan ole luvassa jatkoa.

Annihilationin kertomus on kuitenkin enemmän sukua toiselle Tarkovskin elokuvalle, sillä hänen Stalker-elokuvansa omituinen Vyöhyke ja Annihilationin Alue ovat molemmat ilmeisesti ulkoavaruudesta kotoisin olevien vierailijoiden tekeleitä, paikkoja joissa tapahtuu selittämättömiä ja yliluonnolliselta vaikuttavia asioita.

Natalie Portmanin esittämä Lena-biologi on täysin hukassa elämässään. Hänen salaisiin operaatioihin osallistuva sotilas-aviomiehensä Kane (Oscar Isaac) on kadonnut vuosi sitten, kunnes eräänä iltana mies ilmestyy kuin tyhjästä heidän kotiinsa, muistamatta mitään tapahtuneesta ja käyttäytyen omituisesti. Lena ei ehdi kovin pitkään iloita miehensä paluusta, sillä sotilaat sieppaavat heidät molemmat.

Biologi herää armeijan tukikohdasta, jossa Jennifer Jason Leigh’n esittämä psykologi kertoo Kanen osallistuneen operaatioon Alueelle, paikkaan josta kukaan muu lukemattomista sinne lähetetyistä ei ole aiemmin palannut. Kane tekee kuitenkin kuolemaa.

Aiemmat tutkimusryhmät ovat koostuneet sotilaista, mutta nyt Alueelle ollaan lähettämässä tiedemiehiä ja tutkijoita, eri alojen spesialisteja. Biologina ja aiemmin armeijan palveluksessa olleena Lena kelpaa mukaan naisista koostuvaan porukkaan.

Tämän enempää ei juonesta kannata kertoa.

Annihilation on valmistunut jo pari vuotta sitten. Testiesityksissä elokuva ilmeisesti meni katsojilta yli hilseen ja studio tahtoi sitä muokattavan helppotajuisemmaksi. Ohjaaja-käsikirjoittaja Garland ei onneksi suostunut moiseen ja niin leffa päätyi Netflixiin. Räjähdyksiä ja mäiskettä on turha odottaa, mutta ei Annihilation ole mitenkään vaikea elokuva. Se on lumoava yhdistelmä fiksua scifiä ja kauhua.

Lopputulos näyttää sekoitukselta Stanley Kubrickia ja David Cronenbergia. Body horrorin ja scifin yhdistelmä tarjoaa välillä sietämättömän rajoilla käyvää ahdistusta, uskomattoman kauniita kuvia ja kauheuksia, joista ei pysty tai edes haluaa irrottaa katsettaan sekunniksikaan.

Garlandin elokuvassa aikaan tai ihmisen muistiin ei voi luottaa. Mennyt, nykyhetki ja tuleva sekoittuvat ja katsoja on välillä yhtä hukassa kuin hahmot. Lineaarisen tarinankerronnan hylkäämällä ohjaaa onnistuu luomaan hallusinaatiolta vaikuttavan tunnelman, ilman että elokuvan rakenne tuntuu turhalta kikkailulta. Kaikella nähdyllä, tapahtuivat asiat missä järjestyksessä tai todellisuudessa tahansa on merkityksensä, joka selviää lopussa.

Alueelle lähtevä tiimi luottaa tieteeseen, mutta todellisuuden vääntyessä ja kääntyessä tunteet tulevat yhä tärkeämmiksi. Hahmojen, jotka kaikki ovat jo jollain tasolla henkisesti hajalla on pakko sukeltaa syvemmälle omaan mieleensä. Omien virheiden, itsetuhoisten ajatusten, epämukavien asioiden ja ajatuskulkujen kautta päästään todella tunteelliseen loppuun, jota huomasin katsovani suu auki. Garland tuntuu väittävän, että elämä ja siinä eteneminen on lähes mahdotonta, ellei sorru välillä itsepetokseen.

Annihilationin olisi todella mielellään katsonut elokuvateatterissa isolta kankaalta, mutta se että Netflix julkaisee myös oikeasti hyviä ”alkuperäiselokuvia” kaiken kuonan keskellä on upeaa. Elokuvan haluaa katsoa pian uudelleen ja sehän onnistuu kotioloissa vain painamalla playta.

Annihilation on Blade Runner 2049:n ja Arrivalin ohella parhaita ison budjetin scifielokuvia viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Se liikkuu ja tarjoaa pohdittavaa niin monella tasolla pelottavan kauhun ja kekseliään tieteiskertomuksen muodossa, että kahden katsomiskerran jälkeen uskallan kutsua sitä mestariteokseksi.

Annihilation tulee tarjolle Netflixiin huomenna 12. maaliskuuta.

ANNIHILATION

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat