Elokuva-arvostelu: Päivä, jona maailma pysähtyi

Alkuperäinen nimi: The Day the Earth Stood Still
Ohjaus: Scott Derrickson
Käsikirjoitus: David Scarpa
Pääosissa: Keanu Reeves, Jennifer Connelly, Kathy Bates, Jaden Smith, John Cleese
Pituus: 106 min.
Ikäraja: K-11
Elokuvan kotisivu: www.thedaytheearthstoodstillmovie.com

Päivä, jona maailma pysähtyi alkaa lumimyrskyllä kaukaisessa vuoristossa vuonna 1928. Keanu Reevesin esittämä vuorikiipeilijä törmää vuorenrinteellä hohtelevaan mystiseen palloon. Elokuvayleisön soperrellessa ”Älä tee sitä!” tarttuu mies tietenkin jäähakkuunsa. Seurauksena on sokaiseva valo ja maassa makaava sankari.

Varsinainen juoni pääsee vauhtiin nykyajassa, kun jättimäinen pallo laskeutuu Washingtoniin. Pallosta astelee humanoidi Klaatu (Reeves), joka on huolestunut ihmisten maapallolle aiheuttamasta vahingosta. Armeija ja puolustusministeri (Kathy Bates) eivät kuitenkaan ota vakavissaan tulijan vaatimusta puhutella maailman johtajia ja ainoa, joka tuntuu Klaatua kuuntelevan on rohkea tohtori Helen Benson (Jennifer Connelly).

Pääpiirteiltään elokuvan perusasetelma seuraa vuoden 1951 samannimistä scifi-klassikkoa. Kylmän sodan aikaisessa maailmassa maahan tulevan avaruusolion viesti ei kuitenkaan koskenut ympäristön suojelua vaan rauhanomaista yhteiseloa. Myös Klaatua avustavasta Helen Bensonista on vuosikymmenten saatossa tullut menestyvä tiedenainen, jonka ottopoika (Jaden Smith) kiukuttelee surressaan sodassa menettämäänsä isää.

Päivä, jona maailma pysähtyi on ennen kaikkea viihdyttävä elokuva. Erikoisefektit ovat mallikkaita ja tyyli hykerryttävän synkeä. Onneksi mukaan ei ole lähdetty esittelemään mitään vihreää alkulimaa muistuttavaa ”hirvitystä”, vaan avaruudesta tuleva muukalainen on omaksunut ihmisruumiin, jottei hänen oikea ulkomuotonsa pelottaisi meitä. Ympäri maapalloa laskeutuvissa palloissa pyörteilevän pilvimassan takana hohteleva kirkas valo on vaarallisen kutsuva. Elokuvan visuaalisen puolen suurin menestys on kuitenkin Klaatun turvamiehenä ja apulaisena laskeutunut robotti, joka on saumaton metallimies, jonka silmien paikalla kiiluu Galactican cyloneista muistuttava punainen valokiila.

Vaikka vanhojen klassikoiden päivittäminen on vähintäänkin kyseenalaista puuhaa, on Päivä, jona maailma pysähtyi ihan mukiinmenevä suoritus. Alkuperäisteosta on kunnioitettu esimerkiksi Gort-robotin muotoilussa ja originaalin ystäville on pitkin matkaa sijoiteltu hauskoja pikku makupaloja. Vaikuttavasti vauhtiin päässyt elokuva kompastuu kuitenkin väkisin mukaan tungettuun tunteelliseen herkistelyyn.

Hanna Näsänen

Vastalause: Päivä jona maailma pysähtyi

…eli poikkeava näkemys samaan aiheeseen.

Klaatu barada nikto! Iloisia uutisia kaikille sci-fi-nörteille: ei tarvitse olla alkuperäisen Uhkavaatimus maalle -elokuvan (The Day the Earth Stood Still, 1951) fani inhotakseen Keanu Reevesin tähdittämää uusintaversiota. Nyt voi siis suippokorvaisinkin tähtitoveri haukkua Scott Derricksonin ohjausta leimautumatta sci-fi-nörtiksi.

Elokuva kieltämättä alkaa komeasti, kuten ufo-elokuvilla on usein tapana. Avaruudesta saapuva uhka on ideana yksinkertaisesti niin tehokasta tauhkaa, ettei sitä juurikaan voi sössiä. Päivä jona maailma pysähtyi -elokuvan ongelmat syntyvätkin vasta siinä vaiheessa, kun ufomies Klaatu astuu aluksestaan ulos. Vika ei kuitenkaan ole avaruusmuukalaisen näyttelijässä. Yksi-ilmeinen Keanu Reeves on aina niin poissaolevan oloinen, ettei katsojalla ole vaikeuksia uskoa hänen olevan myös tosielämässä ”jostain kaukaa”. Sen sijaan on uskomatonta, miten Klaatun hahmoa elokuvassa käsitellään.

Avaruudesta saapuneen ekohipin tehtävä on puhdistaa maapallo luontoa tuhoavasta ihmisrodusta, mutta kas, heti kun Klaatulle selviää, että ihmiset ovat oikeastaan ihan kivoja, päättää hän säästää ihmiskunnan tuholta. Kyllä, kaveri matkustaa valovuosikausia duuninsa takia, mutta nakkaa hanskat tiskiin heti kun näkee pikkupojan itkevän kuolleen isänsä perään. Vähän sama kuin antaisi lastentarhassa riehuvan raivotautisen koiran jatkaa pilttien puremista, koska hauva pelkää pyssyä. Klaatu-perkele, työttömyyskortistoon tuollainen urvelo!

Vielä Klaatun selkärangattomuutta enemmän katsojaa sapettaa Jaden ”voi jessus että olen söpö” Smithin moniongelmainen pikkupoika, joka saa kohtuuttoman paljon aikaa valkokankaalta. Okei, toki hän on Will Smithin poika ja tuleva teinitähti, mutta jos katsoja maksaa 10 euroa sci-fi-elokuvasta nimeltä Päivä jona maailma pysähtyi, ei hän todellakaan halua nähdä minuuttikaupalla pikkupojan ja Jennifer ”voi jessus että olen huolestuneen näköinen” Connellyn vetistelyä.

Visuaaliselta puoleltaan Päivä jona maailma pysähtyi on ilo silmälle, mutta kaikki muu elokuvassa sattuu aivoihin niin pahasti, etteivät koreimmatkaan tehosteet ja kamera-ajot pelasta elokuvaa. Jopa laatunäyttelijät Kathy Bates ja John Cleese menevät tässä rytäkässä hukkaan. Samoin katsojan aika ja rahat. Toki elokuvan katsoo kerran läpi ja ihan viihdyttävä se on, mutta vaikea ymmärtää miksi joku innostuisi tästä kainalopierua enemmän.

Tatu Junni