Elokuva-arvostelu: Prinsessa Mononoke

25.02.2010 14:27 | Hanna Näsänen

Prinsessa MononokeAlkuperäisnimi: Mononoke hime
Ohjaaja: Hayao Miyazaki
Käsikirjoittaja: Hayao Miyazaki
Pääosissa: Yôji Matsuda, Yuriko Ishida, Sumi Shimamoto (alkuperäisäänet)
Elokuvan pituus: 134 min.
Ikäraja: K7
Elokuvan kotisivu: www.mononoke.fi

5/5

Animen suuren mestarin Hayao Miyazakin suosittu Prinsessa Mononoke vie katsojat feodaaliajan Japaniin. Uusien tekniikoidensa myötä yhä röyhkeämmiksi käyneet ihmiset ottavat yhteen taiantäyteisessä aarniometsässä ammoisista ajoista asustaneiden eläinhahmoisten jumalten kanssa. Kamppailua johtaa ihmisten puolella vallanhimoinen bisnesnainen, luonnon puolella villi susityttö.

Prinsessa Mononoken saadessa vihdoin Suomen teatteriensi-iltansa saa myös Hayao Miyazakin klassikkoanime-elokuvien sarja komean päätöksen. Vuonna 1997 valmistunut elokuva on kotimaassaan ollut yksi ohjaajan suosituimmista.

Eletään Muromachi-kauden Japanissa, missä uudet tekniikat, kuten raudanjalostus vievät yhä enemmän tilaa metsissä asuvilta jumalhengiltä, joilla on valta päättää elämästä ja kuolemasta. Ammoisessa sodassa hävinnyt emishi-heimo on jo pitkään elänyt piilossa muilta, kun kylän rauhallisen elämän katkaisee hirmuisen villisikajumalan hyökkäys. Sian päälle on langetettu kirous, jonka ansiosta sen ympärillä kuhisee kuvottava matojen virta.

Urhean prinssi Ashitakan onnistuu pelastaa kylänsä raivostuneelta jumalalta, mutta samalla hän saa kuolettavan tartunnan kosketettuaan kirottua jumalaa. Uskollisen punaisen hirvensä kanssa prinssi saa lähteä matkaan etsimään kirouksen aiheuttajaa mielessään vain pienenpieni toivo parantumisesta.

Ashitaka

Peurajumalan metsässä Ashitaka kohtaa susien kasvattaman San-tytön, jota metsässä asuvat rautasulaton ihmiset kutsuvat Prinsessa Mononokeksi. Mononoke-sana merkitsee henkeä tai hirviötä ja kuvastaa elokuvassa muiden ihmisten epäilevää suhtautumista harmoniassa luonnon ja eläinten kanssa elävään tyttöön.

Prinsessa Mononoke on elokuva luonnon ja ihmisen kamppailusta. Itsekkäästi omaa etuaan tavoitteleva ihminen ei tuhlaa ajatuksia luonnon suojelemiselle. Jonkinlaiseen välittäjän asemaan elokuvassa ajautuva Ashitaka kyselee pitkin elokuvaa, eivätkö ihminen ja luonto voisi elää sovussa ja rinnakkain saamatta oikein mitään vastausta, sillä kamppailun molemmat osapuolet pitävät kannastaan kiinni ehdottomasti.

Useiden Miyazakin elokuvien tapaan nähdään Prinsessa Mononokessakin vahvoja naishahmoja. Rautamalminjalostusmarkkinoita hallitsevaa rautasulattoa johtaa nainen, joka on vieläpä palkannut työntekijöikseen entisiä prostituoituja. Valtiatar Eboshi kuvataan itsenäisenä, mutta toisaalta vallanhimonsa pyörryttämänä naisena. San-tyttö elää sutena susien joukossa ja osaa pitää huolta itsestään. Kuten Eboshi, hänkin on ihmisiä kohtaan tuntemansa vihan vallassa. Tasapainoisimpia naishahmoja elokuvassa ovatkin rautasulaton palkeita polkevat naiset, jotka ovat oppineet tuntemaan oman arvonsa ja pitämään miehet kurissa.

San

Niin ikään Miyazakin elokuvissa toistuva teema on Japanin perinteiseen shintolaisuuteen perustuvat tarinat kaikkialla luonnossa elävistä jumaluuksista. Peurajumala Shishigami on kuitenkin elokuvantekijän oman mielikuvituksen tuote. Päivällä arvokkaana peurakuninkaana metsässään vaeltavan jumalan sarvet ovat kuin puun oksia. Kun Shishigami kääntää ihmismäiset kasvonsa kohti, ei katsetta niin vain käännetä pois. Yöllä hän muuttuu jättiläismäiseksi kahdella jalalla astevaksi Daidarabocchiksi, jonka sininen keho on läpikuultavaa ektoplasmaa.

Peurajumalan metsän hauskimmat asukit ovat myös pienimpiä. Puiden oksilla ja mättäillä ihmisten puuhia ihmettelemässä istuvat, hämmästyneitä sarjakuvavauvoja muistuttavat valkoiset kodamat kertovat metsän hyvinvoinnista. Pikkuruiset kodamat liikkuvat suurina joukkoina, mutta ovat täysin äänettömiä lukuun ottamatta ratasmaista naksahtelua, joka kuuluu, kun niiden päät lähtevät pyörimään. Pelästyessään arat kodamat muuttuvat läpinäkyviksi ja juoksevat ketterästi pois pikkujaloillaan.

Kodama

Toisen vekkulin pikkuolioiden joukon muodostavat miniatyyrikokoiset apinat, jotka ovat erityisen harmissaan ihmisten tuhoavasta käytöksestä metsässä. Yön tullen apinat käyvät istuttamassa uusia puita kaadettujen tilalle.

Prinsessa Mononoke on syystäkin Miyazakin rakastetuimpia elokuvia. Ashitakan matka tempaisee katsojan mukaansa menneeseen maailmaan, jossa mikä tahansa on mahdollista. Elokuvan hellyyttävät ja hirmuisat hahmot on toteutettu yhtä suurella taidolla ja antaumuksella. Upeat maisemat vielä koskemattomassa luonnossa, olivat ne sitten syvällä metsän siimeksessä tai korkealla puiden latvojen tasalla, salpaavat hengen.

PlusMiinusNolla
+ Sukellus aarniometsän uumeniin tuo katsojan eteen yllin kyllin niin lumoavia maisemia kuin toinen toistaan hurmaavampia hahmojakin.
– Miyazakin mystiset tarinat saattavat toisinaan olla hieman vaikeaselkoisia ja vaativat keskittymistä.
+ Päinvastoin kuin useimmat länsimaiset animaatiot ne eivät kuitenkaan ole valmiiksipureskeltuja ja tarjoavat tarpeeksi haastetta aikuisellekin.

 

Keskustelu

Tämä Miyazaki prinsessa elokuva onkin mennyt aivan ohi, vaikka onkin jo julkaistu 97 vuonna. Ehkä sen löytää myös vuokraamoista nyt kun on elokuvissakin ollut levityksessä.

Oma suosikkini. Pelottava, kuvottava, lumoava, kaunis ja paljon muutakin.

Suomen ikärajan perusteet ovat minulle todella hämärät. Piirretty = lasten elokuva ?

Kaikki Miyazakin elokuvat ovat mestariteoksia,mutta jos pitäisi valita ehdoton ykkönen niin se on tämä! Olen nähnyt tämän monta kertaa ja paranee vaan joka katselukerralla. Lopultakin tämä saatiin teatterilevitykseen.

Taisi olla kolmas Miyazakin leffa, jonka näin. Tykkäsin; siinä oli paljon sellasia söpöjä juttuja ja hianosti toteutettuja kohtia, jotka jäi mieleen. Suosikkini Miyazakin leffoista on kuitenkin Poroco Rosso.

Muropaketin uusimmat