Elokuva-arvostelu: Rahalla saa

Alkuperäisnimi: Snabba Cash
Ohjaaja: Daniel Espinosa
Käsikirjoittaja: Maria Karlsson (Jens Lapiduksen romaanin pohjalta)
Pääosissa: Joel Kinnaman, Matias Padin Varela, Lisa Henni, Dragomir Mrsic & Fares Fares
Elokuvan pituus: 124 minuuttia
Ikäraja: K15
Elokuvan kotisivu:www.filmensnabbacash.se

Jävla! Ensin Stieg Larssonin Millennium-trilogian elokuvasovitukset ja nyt tämä. Jens Lapiduksen kirjaan perustuva Rahalla saa on elokuva, jota katsellessa kateus hiipii taas kerran kupoliin. Miten on mahdollista, että naapurimme Ruotsissa osaavat tehdä näin hienoja trillereitä?

Rahalla saa (Snabba cash) on mielenkiintoinen tapaus. Se on rikosasianajajanakin tunnetun Jens Lapiduksen esikoisteos, jota on myyty Ruotsissa yli puoli miljoonaa kopiota. Tukholman alamaailmaan ja jetset-piireihin sijoittuva kirja on ihastuttanut ruotsalaisia myös elokuvaversiona: Snabba cashin on tähän mennessä nähnyt jo yli 600 000 kansankodin asukkia.

Suomeksi Rahalla saa julkaistiin Like-kustannuksen toimesta syksyllä 2008. Menestys ei tietenkään ole täällä ollut yhtä huikeaa kuin naapurimaassa, vaikka bestseller-listojen kärkisijoille ollaankin noustu. Sen verran hyvin Lapiduksen ensimmäiset rikostarinat meilläkin myivät, että Stockholm noir -trilogian toinen osa, Siisti kosto (Aldrig fucka upp), ilmestyi kauppoihin syksyllä 2009.

Rahalla saa kertoo Tukholman alamaailman rikollisista, joiden kohtalot punoutuvat yhteen odottamattomalla tavalla. Tarinan keskiöön on nostettu elokuvan julisteessakin jurottava Johan ”JW” Westlund (Joel Kinnaman). Ekonomiksi opiskeleva keikari toimii maahanmuuttajapainotteisen rikosjoukon juoksupoikana rahoittaakseen bileensä ja kalliit vaatteensa, kunnes saa mahdollisuuden edetä urallaan varteenotettavaksi pelaajaksi. Muita elokuvan avainhahmoja ovat vankilasta karannut Jorge (Matias Padin Varela) ja tyttärensä huoltajaksi vastentahtoisesti joutuva Mrado (Dragomir Mrsic).

Näyttelijävalinnat ja -suoritukset ovat Rahalla saa -elokuvassa erinomaisia. Suomalaisesta näkökulmasta näyttelijät ovat melko tuntemattomia, mutta ainakin Joel Kinnamanin pitäisi olla täälläkin tuttu Arn-elokuvista ja Wallander-fanit tunnistavat varmasti ainakin pari tuttua naamaa. Sivuosanäyttelijöistä voi ruotsalaisten komedioiden ystävä bongata Jalla! Jalla! ja Kopps -elokuvista tutun Fares Faresin.

Rahalla saa on kääntynyt elokuvaksi ohjaaja Daniel Espinosan ja käsikirjoittaja Maria Karlssonin toimesta. Lähes viisisataasivuisen kirjan sovittaminen parituntiseksi jännityselokuvaksi on luonnollisesti saanut aikaan sen, että hahmojen taustoihin ei päästä valkokankaalla pureutumaan yhtä tehokkaasti kuin lähdeteoksessa. Esimerkiksi JW:n kadonnut sisko saa elokuvassa paljon vähemmän painoarvoa. Tarinaltaan Rahalla saa on melko tyypillinen ”ryysyistä rikkauksiin ja lopuksi rosikseen” -kertomus, mutta laadukas sellainen. Eniten elokuvassa viehättää Espinosan tapa kuvata rikollisiakin inhimillisinä hahmoina.

Mans Glaeserin ja Philippes-Boix Vivesin musiikki tukee elokuvan rujoa ja melankolista tunnelmaa onnistuneesti. Jos Rahalla saa olisi tehty Suomessa, olisi sen soundtrack arvatenkin tungettu täyteen radiohittejä (vrt. Blackout). Nyt äänisuunnittelussa on luotettu yksinkertaisiin, mutta tehokkaisiin ratkaisuihin, jotka tuovat mieleen lähinnä amerikkalaiset indie-elokuvat.

Rahalla saa on kansainvälistä tasoa oleva trilleri, jossa ruotsalaisuus on kuitenkin hyvin läsnä. Trendikkääseen käsivarakuvaukseen luottava elokuva ei keksi pyörää uudelleen, mutta tarjoaa viihdyttävän parituntisen Tukholman rötösherroista ja laadukkaista rikoselokuvista kiinnostuneille.