Arvostelu Doctor Strange in the Multiverse of Madness on sekamelska, josta menee pää pyörälle

04.05.2022 08:06 Helinä Laajalahti

Sam Raimin (Evil Dead, Spider-Man-trilogia) ohjaama Doctor Strange in the Multiverse of Madness on nimihirviönsä mukainen sekamelska, joka nakkaa vain löyhästi kasassa pysyvään Marvel-seikkailuun aimo annoksen Raimi-elementtejä.


Doctor StrangeEnsi-ilta: 4.5.2022
Alkuperäisnimi: Doctor Strange in the Multiverse of Madness
Ohjaus: Sam Raimi
Käsikirjoitus: Michael Waldron
Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Elizabeth Olsen, Benedict Wong, Xochitl Gomez & Rachel McAdams
Pituus: 127 minuuttia
Ikäraja: K12


Studion toive oli, ettei Doctor Strange in the Multiverse of Madnessin cameoita ja yllätyksiä paljastettaisi arvosteluissa. Niinpä myös tämä Muropaketin arvostelu on vapaa keskeisistä spoilereista.

Doctor Strange in the Multiverse of Madness on jatko-osa (etenkin) vuonna 2016 julkaistulle, Scott Derricksonin ohjaamalle Doctor Strangelle, Avengers-elokuville ja WandaVision-sarjalle. Elokuvan saamisessa valkokankaille oli kuitenkin mutkia vaikka muille jakaa, sillä koronapandemian lisäksi kuvauksia lykkäsi muun muassa Derricksonin ja studion keskinäisten luovien erimielisyyksien vuoksi tehty ohjaajan vaihto.

Derrickson halusi tehdä Doctor Strange 2:sta alun perin korkeammalla ikärajalla varustetun kauhuelokuvan. Marvel ei tähän suostunut ja Derricksonin tilalle palkattiin Sam Raimi, jolla on taustaa niin kauhuelokuvien kuin supersankarielokuvienkin puolelta. Käsikirjoituksen uuteen elokuvaan rustasi Loki-sarjasta tuttu Michael Waldron.

Doctor Strange in the Multiverse of Madness on sekoitus Raimia ja Marvelia, sekä hyvässä että pahassa.

Hyvässä sikäli, että elokuva näyttää tuttuun tapaan hyvältä, ja kuten Marvel-pomo Kevin Feige aiemmin lupasi, Raimin aiempien elokuvien ystäville on tarjolla mukavan sekopäisiä viittauksia ohjaajan aiempaan tuotantoon. Etenkin Evil Dead -faneja hemmotellaan. Pahassa sikäli, että kokonaisuudesta muodostuu jokseenkin epätasainen ja tunnelmallisesti latteahko sotku.

Doctor Strange

Doctor Strange 2:ssa Benedict Cumberbatchin esittämä velho kohtaa tarinan aluksi nuoren America Chavezin (Xochitl Gomez), jolla on kyky matkata multiversumissa eri maailmojen välillä. Tyttö ei kuitenkaan vielä kunnolla hallitse kykyään.

Koska salaperäinen ilkimys haluaa American kyvyn itselleen, päätyy Strange auttamaan tyttöä ja alkaa matka läpi universumeiden. Taustalla omilla tahoillaan toimivat Elizabeth Olsenin esittämä Wanda ja Benedict Wongin esittämä ylivelho Wong. Myös Strangen entinen rakastettu, Christine Palmer (Rachel McAdams) nähdään mukana eri versioina.

Doctor Strange in the Multiverse of Madness on nimensä mukaisesti sekopäistä viihdettä. Lisäksi se on MCU:n verisimpiä elokuvia, vaikkakin tämä koitetaan pitää suhteellisen siististi ikärajan puitteissa. Luvassa on jonkin verran gorea ja kauhuelementtejä, joita MCU-elokuvissa ei aiemmin ole nähty. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa syy sille, miksi lasten kanssa ikärajajouston rajoissa elokuvissa kävijöiden kannattaa ottaa elokuvan ikäraja tällä kertaa tosissaan.

Toinen syy on se, että elokuvassa mukana pysyminen on kaikki Marvelit katsoneelle ja sarjakuvia lukeneelle aikuisellekin haastava tehtävä. Tarina loikkii eteenpäin hurjaa ja välillä sekavaakin vauhtia, käyttää hyväkseen Strangen teleporttausvoimien lisäksi multiversumin mahdollisuuksia ja esittelee tutuista hahmoista uusia variantteja. Ja niitä cameoita, onhan niitä.

Jos aikamatkustustarinoista on joskus mennyt pää pyörälle syy ja seuraus -suhteita pohtiessa, ei multiversumin käsite paljoa sen helpompi tapaus ole.

Doctor Strange

Tässä vaiheessa Marvel-maailmaan mukaan hyppääminen tuntuisi aivan toivottomalta tehtävältä. Doctor Strange in the Multiverse of Madness ei seiso elokuvana lainkaan omilla jaloillaan, sillä sen taustalla tulee olla katsottuna joukko edeltäviä elokuvia sekä muutama Disney+:n Marvel-sarja – WandaVision niistä ymmärrettävästi etunenässä. Eikä sarjakuvienkaan tuntemus pahitteeksi olisi.

Mutta päätä kaiken muistaminen alkaa jo lähes kivistää.

Doctor Strange 2 tarjoaa yhtä aikaa viihdyttävää fanipalvelusta että ärsyttävän latteita juonenkäänteitä. Se näyttää ensimmäisen Strangen tapaan visuaalisesti törkeän hienolta vekkuleine efekteineen ja syöttää silmille valtavasti monenlaista herkkua.

Komeat tapahtumat jylläävät kuitenkin eteenpäin autopilotilla, vitsi siellä, toinen täällä, vähän vauhtia ja lisää kierroksia, sit tää viitta tekisi näin ja hei tällainen juonenkäänne ja cameo tähän, ja sitten loppuun vielä jotain vihjettä tulevasta.

Elokuva ei saa sidottua katsojaa mukaansa emotionaalisesti, sillä vaikka Strange on yksi MCU:n voimakkaimpia superhahmoja, ei hänen hahmoaan edelleenkään syvennetä ihmisenä paljoakaan. Hahmo on kuin kaunis nukke, johon ei synny minkäänlaista tunnesidettä. Kiva katsoa, mutta helppo heittää jälkeenpäin syrjään.

Tokihan tämä silti on Cumberbatchin (ja hetkellisesti myös Raimin) show ja muut hahmot saavat tyytyä pysyttelemään taustalla. Esimerkiksi uutena hahmona esitelty Gomezin America jätetään mahtavista voimistaan huolimatta täysin sivuun. Sääliksi käy myös Olsenia, joka kyllä eläytyy Wandan hahmoonsa upeasti, mutta jonka käsikirjoitus vesittää suorastaan ärsyttäväksi irvikuvaksi.

Elokuvan lopussa nähdään perinteiseen Marvel-tapaan piilokohtauksia. Tällä kertaa niitä on kaksi: toinen, tulevaa petaava kohtaus heti lopputekstien alkupuolella ja toinen, irrallisempi kohtaus aivan viimeisenä lopputekstien jälkeen.

DOCTOR STRANGE IN THE MULTIVERSE OF MADNESS

3/5

”Sam Raimin ohjaama Doctor Strange in the Multiverse of Madness tarjoaa komeaa ja vauhdikasta toimintaa sekä fanipalvelusta niin Marvel- kuin Evil Dead -faneille, mutta ei onnistu tekemään tarinasta emotionaalisesti koukuttavaa.”