Arvostelu Viikinkielokuva The Northman on komea väkivaltaeepos, mutta kaipaisi vielä enemmän huuruista häröilyä
Robert Eggersin The Northman näyttää, ettei toimintaelokuvan tarvitse olla pelkkää aivotonta mäiskettä.
Ensi-ilta: 22.4.2022
Alkuperäisnimi: The Northman
Ohjaus: Robert Eggers
Käsikirjoitus: Robert Eggers & Sjón
Pääosissa: Alexander Skarsgård, Nicole Kidman, Anya Taylor-Joy, Ethan Hawke, Björk & Willem Dafoe
Pituus: 137 minuuttia
Ikäraja: K16
Jo pelkästään se, että ohjaaja-käsikirjoittaja Robert Eggers on saanut tehdä The Northman -elokuvansa yli 70 miljoonan dollarin budjetilla on jonkin sortin ihme näinä jatko-osien ja uusintaversioiden aikoina. Viikinkitarinan ja kostokertomuksen tunnistaa helposti Eggersin elokuvaksi. Visuaalinen tyyli on suuremmasta skaalasta ja budjetista huolimatta The Witch – ja The Lighthouse -elokuvista tuttu. Muilta osin niihin verrattuna The Northman on suuremman yleisön viihdettä.
The Northman on komea, omintakeisella tyylillä tehty teos, joka on tarkoitettu katsottavaksi valkokankaalta mahdollisimman hyvän äänentoiston kera. Sen juoni on peruskauraa, suoraviivaisen simppeli kostotarina. Eggersin ja islantilaiskirjailija Sjónin käsikirjoitusta tuskin on juurikaan rukattu studion käskystä. Elokuva on omalaatuisen tunnelmallinen, kunnianhimoinen ja näyttää käsinkosketeltavan autenttiselta.
The Northmanin toivoisi silti olevan vielä huomattavasti huuruisempi fantasia ja brutaalimpi väkivaltamäiske. Vain leffan loppupuolella Eggers lienee pakotettu studion toimesta jokuseen kompromissiin.
Perjantaina ensi-iltansa saava The Northman kertoo saman tarinan kuin Hamlet. Molemmat ammentavat Amlethin legendasta, jossa prinssin isä tapetaan ja poika vannoo kostoa.
Tarinan alussa viikinkikuningas Aurvandil Sotakorppi (Ethan Hawke) palaa valloitusretkiltään kuningaskuntaansa Irlannin rannikolle 800-luvun loppupuolella. Valtakunnan on perimässä hänen ja Gudrunin (Nicole Kidman) poika, nuori Amleth. Vallanhimoinen Fjölnir-veli (Claes Bang) miehineen kuitenkin murhaa kuninkaan, sieppaa Gudrunin ja kaappaa vallan. Amleth onnistuu pakenemaan ja vannoo kostoa.
Sitten stoori hyppää eteenpäin useamman vuoden. Nyt Alexander Skarsgårdin esittämä aikuinen Amleth on osa raivopäistä viikinjoukkoa. Berserkit ryöstävät ja riehuvat jossain päin Itä-Eurooppaa. Amleth on kaikkea muuta kuin sankari, ja sen Eggers tekee heti selväksi yhdessä elokuvan hienoimmista kohtauksista. Pitkä kamera-ajo näyttää eläimellisen raivon vallassa kylään hyökkäävät viikingit, jotka murhaavat niin naisia, lapsia kuin eläimiäkin vailla omantunnontuskia.
Amlethin kostoretki alkaa kun osa orjuutetuista kyläläisistä lähetetään Fjölnirin palvelukseen. Viikinprinssi soluttautuu orjien sekaan ja palaa kotiseuduilleen Irlantiin.
The Northmanin kostotarina on suoraviivainen ja simppeli. Se ei tunnu 137 minuutin mitassaan liian pitkältä, ei vaikka elokuvalla ei ole kiire minnekään. Kauniit, komeat ja teknisesti upeat kuvat yhdistyvät rujoon väkivaltaan. Lavasteet, vaatetus ja kaikki yksityiskohdat on tehty Eggersille tuttuun tyyliin viimeisen päälle autenttisesti. Tekninen suoritus hioo täydellistä.
Mukana on luonnollisesti myös huuruisia näkyjä ja kohtauksia, joissa muun muassa Willem Dafoen narri Heimir ja Björkin esittämä näkijä pääsevät loistamaan. Silti Eggers pidättelee, eikä lyö tallaa aivan pohjaan. The Northmanin kahjousprosentti olisi voinut olla vielä paljon suurempi ja väkivalta brutaalimpaa. Leffa nappaa katsojan väkisin mukaansa, mutta vielä hullumpana se olisi voinut viedä jonkin sortin transsiin.
The Northmanin upeasta kuvauksesta vastaa Eggersin luottokuvaaja Jarin Blaschke. Kaksikko suosii pitkiä, viimeisen päälle mietittyjä pitkiä ottoja ja kamera-ajoja. Blaschken ilmakuvat esittelevät Irlannin karuja ja henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Niissä toistuu sama symmetria kuin autenttisen näköisissä puvuissa, veneissä ja isojen lavasteiden rakennuksissa.
The Northman on julmetun komea elokuva, aivan jotain muuta kuin perinteinen historiallinen toimintaleffa. Kaikki tuntuu käsinkosketeltavan aidolta, silloinkin kun kuvat vaativat avukseen tietokonetehosteita. The Northman on yksi niistä elokuvista, jonka jokaisen viimeisen päälle suunnitellun ja sommitellun kuvan voisi laittaa kehyksiin.
Eggersin ja Sjónin käsikirjoitus pohtii kyllä vihan ja koston kierrettä, muttei kovin syvällisesti. Päähenkilö Amleth on lähes hirviö itsekin, mutta katsojan sympatiat pysyvät loppuun asti hänen puolellaan.
The Northmanissa on paljon samaa kuin esimerkiksi John Boormanin Excalibur-elokuvassa. Se vertautuu myös vaikkapa Nicolas Winding Refnin Valhalla Risingiin, joka ei ole kovin kummoinen tekele. The Northmanin olisi silti toivonut ottavan sen häröilystä mallia.
Elokuvan loppupuolella on pari kolme kohtausta, jotka tuntuvat olevan aivan väärässä paikassa. Ne lienevät peräisin lisäkuvauksista. Kohtaukset ovat kuin eri ohjaajan käsialaa ja fiilikseltään kuin jostain toisesta leffasta. Muuten vaivattomasti etenevä kerronta töksähtää hetkeksi täysin paikoilleen.
Muilta osin The Northman tuntuu ja näyttää aivan Eggers-elokuvalta.
Toimintapätkä ei pohdi kostoa ja sen oikeutusta kovinkaan syvällisesti, muttei sen oikeastaan tarvitsekaan. Eggers yhdistää omintakeisen estetiikkansa viihdyttävään mäiskeeseen, joka ei ole pelkkää aivotonta rymistelyä. The Northman on elokuva, joka kannattaa ehdottomasti katsoa teatterin kankaalta. Teknisesti huima tykitttely tuskin tekee samanlaista vaikutusta kotisohvalta käsin.
THE NORTHMAN
”The Northman ei yllä Robert Eggersin kahden edellisen elokuvan tasolle, mutta on silti valtavirran tuotokseksi harvinaisen omaperäinen.”
