Arvostelu Jurassic World on yksi Hollywoodin tehostemyllytys muiden joukossa
Ensi-ilta: 12.6.2015
Alkuperäisnimi: Jurassic World
Ohjaus: Colin Trevorrow
Käsikirjoitus:Rick Jaffa, Amanda Silver, Derek Connolly & Colin Trevorrow.
Pääosissa: Chris Pratt, Bryce Dallas Howard, Ty Simpkins, Nick Robinson, Irrfan Khan, Vincent D’Onofrio, Jake Johnson, Omar Sy, BD Wong & Judy Greer
Pituus: 124 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Jurassic Park 2.0
Arvostelija: Tatu Junni
”Dinosaurukset eivät kiinnosta enää ihmisiä – 20 vuotta sitten ne olivat kuin taikuutta”. Näin lausuu yksi Jurassic Worldin roolihahmoista. Universal Studios on päättänyt osoittaa väitteen vääräksi ja saattanut vihdoin valmiiksi vuosikausia tekeillä olleen elokuvan.
Vuonna 1993 ilmestynyt Jurassic Park on niitä elokuvia, joiden näkemisen muistaa todennäköisesti loppuelämänsä ajan. Itse kävin katsomassa Steven Spielbergin dinosaurusseikkailun isäni kanssa Kokkolan Bio Rexissä. Sali oli tupaten täynnä, minä 12-vuotias dinosaurusfani. Kuten arvata saattaa, Michael Crichtonin kirjan filmatisointi oli mielestäni seuraavien kuukausien ajan maailman parhaita elokuvia, vaikka (siteeraan nyt itseäni) ”dinot olis voinu syödä niinku enemmänki ihmisii”.
Vuoden 1997 jatko-osa The Lost World: Jurassic Park ei tehnyt samanlaista vaikutusta kuin edeltäjänsä. Olihan sillä hetkensä, mutta ne olivat kovin harvassa.
Neljä vuotta myöhemmin poistuin Jurassic Park 3:n näytöksestä ärräpäät huulessa. Joe Johnstonin ohjaama elokuva haisi kuin kasa triceratopsin paskaa ja osoitti, että myös William H. Macyn kaltaista hienoa näyttelijää kohtaan voi tuntea puhdasta inhoa. Puhuvien velociraptorien kohdalla studiopamput taisivat itsekin tajuta, että nyt ei mennyt ihan niin kuin ajateltiin, ja puiston portit naulattiin kiinni.
Perjantaina ensi-iltansa saavaa Jurassic Worldia on kutsuttu elokuvaksi, jota on odotettu 14 vuotta. No, enpä tiedä. Itse olin Jurassic Park 3:n jälkeen vain iloinen, että sarja nostettiin telakalle. Jurassic Worldin perusteella sinne se olisi voinut jäädäkin ilman suurta vahinkoa.
Colin Trevorrow’n ohjaama ja Steven Spielbergin tuottama Jurassic World sijoittuu aikaan pari vuosikymmentä ensimmäisen elokuvan jälkeen. Dinosauruspuisto on nyt auki ja kerää Isla Nublarin saarelle 20 000 asiakasta joka päivä. Yleisö on kuitenkin jo niin tottunut dinosauruksiin, että huvittelukeskuksen väki joutuu jatkuvasti kehittelemään uusia vetonauloja. Hevisauruksen sijaan rahat on päätetty pistää mutanttilisko Indominus Rexiin, joka on hiivatin häijy paskiainen.
Koska Jurassic jotain ja ihminen ja tiede ja blaa blaa blaa, huippuälykkääksi osoittautuva Indominus Rex pääsee pakoon vankilastaan ja ryhtyy lahtaamaan kaikkia tielleen osuvia. Sitten kiljutaan ja huudetaan ja juostaan ja toivotaan, että joku olisi vaivautunut kirjoittamaan Jurassic Worldille ihan oikean tarinan. Nyt käsikirjoitus on nimittäin turhan epäsuhtainen yhdistelmä alkuperäisen Jurassic Park -trilogian palasista. Mukaan on saatu ujutettua uusiakin aineksia, kuten dinosaurusten käyttö sotilasprojekteissa, mutta nämä ideat on isketty koriin täysin raakileina.
Jurassic World alkaa kohtalaisen kiinnostavasti, mutta innostus tyrehtyy pian ensimmäisen puolituntisen aikana, kun käy ilmi mitä on tarjolla. Paperisista hahmoista yksikään ei voita puolelleen, eivätkä elokuvan vaaratilanteet saa näin ollen katsojan käsiä hikoamaan. Senkus vaan kuolette kaikki, niin pääsen vessaan ja lounaalle. Edes Chris Pratt ei onnistu pelastamaan elokuvaa keskinkertaisuuden suosta. Mies esittää Jurassic Worldin alfaurosta (sananmukaisesti) kuin kaulapannassa ja kuonokopassa. Guardians of the Galaxyn rentoudesta ei ole tietoakaan. Syykin on selvä: yli 150 miljoonan dollarin elokuvassa, joka on täynnä epäinhimillisiä digihahmoja, ei sovi irrotella tai improvisoida.
Ensimmäisessä Jurassic Parkissa jokaisen dinosauruksen kohtaaminen oli merkittävä ja mieleenpainuva kohtaus. Nyt liskoja vilisee valkokankaalla alvariinsa niin maalla, vedessä kuin ilmassakin. Varmaan niitä pitäisi ihastella monttu auki, mutta kun liika on yksinkertaisesti liikaa. Jurassic World jättää katsojalle samanlaisen fiiliksen kuin The Avengers: Age of Ultron. Tietokonetrikkeihin pohjautuva visuaalinen myllytys kääntyy itseään vastaan, eikä valkokankaan tapahtumista jaksa enää elokuvan loppupuolella pahemmin piitata.
Jurassic Worldin loppuhuipennus eli eri dinosaurusten kimppakamppailu oli niin ”huikea”, että mietin puolet ajasta, montako sekuntia eilen tekemääni risottoa kannattaisi lämmittää, ettei se jäisi liian haaleaksi, mutta ei toisaalta lämpenisi liikaa. Tämä ei tainnut olla ihan se, mitä elokuvan tekijät olivat tavoitelleet.
Kaiken muun pahan lisäksi osa Jurassic Worldin tehosteista näyttää siltä, kuin ne olisi puserrettu kasaan juuri ennen elokuvan luovutusta levitykseen. Suomeksi: pöydässä on ateria, josta puuttuu kastike.
Legendaarisesta esikuvastaan huolimatta Jurassic World ei ole muuta kuin yksi nyky-Hollywoodin tehostemyllytys muiden joukossa. Vaikka valkokankaalla tapahtuu koko ajan, ei yksikään kohtaus jäänyt mieleen eli niin sanottu wow factor on mitätön. Jurassic World ei tarjoa mitään uraauurtavaa tai merkittävää. Se on kokouksissa kasattu mauton ja hajuton viihdetuote, joka varmasti kolisee muksuille, mutta ei muille.
Toisaalta… pitäisikö sen edes? Kakaroillehan se vuoden 1993 elokuvakin ensisijaisesti tehtiin. Ehkä K12-ikäraja pitäisikin tulkita tällä kertaa päinvastoin kuin yleensä.
PlusMiinusNolla
+-0 Tuttua perushuttua Hollywoodista