Uusimmat

12 kysymystä tv-sarjoista – osa 10: The Last of Usin kolmas jakso pistää miettimään, mikä tekee tv-sarjan jaksosta erinomaisen?

Kuva: © HBO Max

01.02.2023 14:00 Tuukka Hämäläinen

12 kysymystä tv-sarjoista nyt on Muropaketin kaksitoistaosainen juttusarja, jossa toimittaja Tuukka Hämäläinen käy läpi television ääressä syntyneitä ajatuksia. Kymmenes osa pohtii, ovatko tv-sarjan jaksot parhaimmillaan kuitenkin yksittäisiä tarinoita.

Maanantaina saapui HBO Maxille jo kolmas jakso The Last of Us -hittisarjasta, nimeltään Long, Long Time. Ja millainen jakso se olikaan! Jo sarjan arvioissa tämä jakso nousi esiin koko sarjan huippuhetkenä, ja kuten vaikkapa GamesRadar hehkuttaa, se on jo nyt hyvä ehdokas koko vuoden parhaaksi tv-sarjan jaksoksi. Tämän Nick Offermanin tähdittämän, yli 70-minuuttisen jakson nostin itsekin esiin Muropaketin arviossa.

LUE MYÖS: Arvostelu: The Last of Us on upea HBO Max -sarja, jolle jää odottamaan jatkoa kauhulla

En ryhdy yksityiskohtaisesti jaksoa ruotimaan, sillä en halua spoilia kokemusta keneltäkään. Mutta huomionarvoista siinä on – keskusnäyttelijöiden Offermanin ja Murray Bartlettin roolisuoritusten sekä riipaisevan upean käsikirjoituksen ohella – että jakso on hyvin itsenäinen koko sarjan tarinasta. Itseasiassa ilman suuria paljastuksia voi sanoa, että se on koko sarjan ”irrallisin” jakso.

The Last of Us saakin miettimään, mikä tekee tv-sarjan jaksosta erityisen ja erottuvan. Kun puhutaan jatkuvaa tarinaa kertovista, pitkistä sarjoista, nousevatko parhaiksi usein juuri sellaiset jaksot, joilla on oma, itsenäinen tarinansa?

Otetaan vaikkapa viime vuotinen Star Wars -sarja Andor. Ensimmäisen kauden selkeä tähtihetki oli jakso One Way Out, joka sijoittuu kokonaan Imperiumin vankilaan ja keskittyy päähahmon yritykseen löytää pakotie. Ei ole suuri yllätys, että IMDB:ssä juuri tämän jakson keskiarvo on sarjan korkein, peräti 9,5. Muut jaksot seuraavat perästä vasta useamman desimaalin päässä. Väittäisin, että juuri itsenäinen, intensiivinen tarinakokonaisuus nostaa tämän sarjan huippuhetkeksi (Andy Serkisin esittämän sivuhahmon ohella, toki).

Toinen viime vuosilta mieleen jäänyt yksittäinen, erinomainen jakso on The Haunting of Hill Housen (2018) jakso Two Storms, joka IMDB:n käyttäjien mielestä on sarjan toisiksi paras. Vaikka kyseessä ei ole niin itsenäinen kokonaisuus kuin yllä mainitut, Two Storms muodostaa silti tarinallisesti tiiviin kokonaisuuden, jossa sarjan keskushahmot saadaan viimeinkin samaan paikkaan.

Two Storms lisäksi toteutettiin niin, että se vaikuttaa pitkältä, jatkuvalta otolta. Kuten Mashable uutisoi aikanaan, koottiin jakso käytännössä viidestä hyvin pitkästä otosta, mutta jatkuvan otoksen vaikutelma luo jaksoon intensiivisen, tavallista klaustrofobisemman tunnelman.

Toisten sarjojen kohdalla on kuitenkin toisin. Breaking Badin (2008–2013) mieleenpainuvin yksittäinen jakso oli omaan makuuni kolmannen kauden jakso Fly, jossa Walt ja Jesse ovat koko jakson ajan kahdestaan laboratoriossa, ja heitä häiriköi sisään päässyt kärpänen. Ilmeisesti tämä kokeellisempi jakso ei vaan sytyttänyt koko yleisöä, sillä IMDB:ssä sillä on koko sarjan alin keskiarvo.

Jaksokohtainen jakauma paljastaa, että yli 36 000 äänestäjän joukosta merkittävä enemmistö (36,6%) antoi Breaking Badin jaksolle täydet pisteet, mutta liki 15% antoi vain yhden tähden. Nyt jos koskaan voi sanoa, että tämä todellakin jakoi mielipiteitä.

Muita vastaavasti erottuvia jaksoja löytää helposti. Esimerkiksi Fargossa (2014–) koko sarjan erottuvin jakso lienee toisen kauden jakso Loplop, joka sijoittuu lähes kokonaan pieneen mökkiin (olosuhteita paljastamatta). Tällä jaksolla on IMDB-pisteissä jaettu kärkisija koko sarjan ajalta.

True Detectivessä (2014–) taas kärkeen on noussut ensimmäisen kauden jakso Who Goes There?, jossa on sarjan suurin toimintakohtaus, mutta myös selkein itsenäinen sivujuoni. Game of Thrones (2011–2019) ei ole aivan vertailukelpoinen, sillä käytännössä kaikissa jaksoissa seurataan tarinaa eri paikoissa, mutta IMDB:n kärkijaksot The Rains of Castamere, Battle of the Bastards ja The Winds of Winter ovat tietysti omilla tavoillaan hyvin erottuvia joukosta.

Jopa Salaisissa kansioissa (1993–2018), jossa pääjuonen jaksoja usein pidetään sarjan sydämenä, ovat IMDB:ssä parhaimman arvosanan saaneet kaksi jaksoa kuitenkin täysin itsenäisiä juttuja. Ykköspaikkaa pitävä Bad Blood on kaiken kukkuraksi humoristinen jakso, jota kirjoittamassa oli muuten Breaking Badin luoja Vince Gilligan.

Pohjimmiltaan siinä on jotain hyvin tyydyttävää, kun pitkää tarinaa kertova tv-sarja yhtäkkiä poikkeaa kaavasta ja kertoo jossain määrin itsenäisen jutun yhdessä jaksossa. Nämä jaksot antavat tekijöille myös enemmän kokeilunvaraa kerronnassa, kuten Breaking Bad ja The Haunting of Hill House oivallisesti osoittavat.

On tavallaan kiinnostava paradoksi, että kehutuimmat tv-sarjat ovat usein monien kausien mittaisia järkäleitä, mutta niiden kehutuimmat jaksot ovatkin usein kaikkein itsenäisimmät ja irrallisimmat. Tämän valossa ei ehkä ole ihme, että antologiasarjat ovat viime vuosina nostaneet profiiliaan. Esimerkiksi syksyllä Netlifixiin saapunut Guillermo del Toro’s Cabinet of Curiosities oli erittäin positiivinen yllätys. Olemme niin tottuneet monen tuotantokauden mittaisiin saagoihin, että välillä on virkistävää katsoa sarjan verran vain tunninmittaisia tarinoita. Brittiläinen musta komedia Inside No. 9 (2014–) on muuten suoranainen mestariteos lyhyiden tarinoiden kertomisessa niin, että kokonaisuus tuntuu silti yhtenäiseltä sarjalta.

Tietysti erottuvan tähtijakson täytyy myös muodostua osaksi sarjaa, jotta se ei tuntuisi huonolla tavalla irralliselta. Näin on esimerkiksi juuri The Last of Usin kohdalla. Long, Long Time -jakso linkittyy aika löyhästi koko sarjan tarinaan, mutta temaattisesti se sopii sarjaan täydellisesti.

Mitä enemmän tuota The Last of Usin jaksoa ajattelee, sitä uskomattomampaa on, että se onnistui niin hyvin ja tuntuu niin orgaaniselta osalta sarjan kokonaisuutta. Jos Billin tarinan olisi tuonut sarjaan sellaisena kuin se on alkuperäisessä pelissä, olisi koko hahmo jäänyt yhden jakson kuriositeetiksi. Nyt pelaajien fanisuosikista tehtiin hahmo, joka tullaan muistamaan vielä vuosia.

SARJAN AIEMMAT OSAT:

12 kysymystä tv-sarjoista nyt – osa 1: Pilaako Netflix tv-sarjat heilumalla kirves kädessä?

12 kysymystä tv-sarjoista nyt – osa 2: ”Suoratoiston kulta-aika” tarkoittaakin sitä, ettei suosikkisarjaa löydy mistään

12 kysymystä tv-sarjoista nyt – osa 3: Elokuvia ja sarjoja on koko ajan yhä vaikeampi erottaa toisistaan

12 kysymystä tv-sarjoista nyt – osa 4: Minisarjojen arvo kasvaa, kun aikaa on vähän ja tarjontaa liikaa

12 kysymystä tv-sarjoista nyt – osa 5: She-Hulk ja Wakanda Forever osoittavat, mikä Marvelin tv-sarjoissa menee jatkuvasti pieleen

12 kysymystä tv-sarjoista nyt – osa 6 | Aikuisten avausjakso hakkaa jopa Kummelin Yle Areenan katselumäärissä – mikä tässä komediasarjassa oikein on niin hienoa?

12 kysymystä tv-sarjoista nyt – osa 7 Star Wars ei ole kuten ennen – Andor-sarja osoittaa hyvin, miten scifi-hitti natisee nykyään liitoksistaan

12 kysymystä tv-sarjoista – osa 8 Disney+:n seksivideosarja oli yllättävän hyvä, mutta yhtäkään palkintoa sille ei kuulu antaa

12 kysymystä tv-sarjoista – osa 9: Sohvaperunat pistää miettimään, kuka vielä katsoo perinteistä televisiota

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat