Liam Neesonin Taken 3 on raivostuttavan huonoa toimintamoskaa

Ensi-ilta: 16.1.2015
Alkuperäisnimi: Taken 3
Ohjaaja: Oliver Megaton
Käsikirjoittaja: Luc Besson & Robert Mark Kamen
Pääosissa: Liam Neeson, Forest Whitaker, Famke Janssen & Maggie Grace
Pituus: 108 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Rahastaa kolmannen kerran toimintahitillä, jolle ei olisi tarvinnut tehdä jatko-osia lainkaan
Arvostelija: Aki Lehti

Liam Neeson on kolmatta kertaa rakastava isipappa ja kova jätkä Bryan Mills. ”Se päättyy tähän”, toteaa elokuvan mainoslause. Toivottavasti, pyydän ja rukoilen tämän olevan totta.

Ensimmäinen Taken oli ihan viihdyttävä, toimintaelokuvaksi pienellä budjetilla tehty hömppä, jonka suurmenestys on edelleenkin jonkin sortin mysteeri. Koko leffa lepäsi karismaattisen Liam Neesonin harteilla. Ranskalaistuotantona Takenin fiilis myös erosi perinteisistä amerikkaisista toimintapätkistä. Oli syy menestykseen mikä tahansa, niin 25 miljoonaa taalaa maksanut elokuva tuotti tekijöilleen yli 220 miljoonaa dollaria. Raha on rahaa ja jatko-osa oli itsestäänselvyys. Ei niin yllättäen se oli aivan täyttä kuraa.

Takenin kolmannessa osassa nähdään tutut hahmot: Neesonin esittämä ex-agentti Bryan Mills, Famke Janssenin näyttelemä ex-vaimo ja roolinsa edelleenkin aivan liian vanha Maggie Grace heidän tyttärenään. Kaikki kolme hahmoa siepattiin jo kahdessa edellisessä osassa. Kenen vuoro on tällä kertaa päätyä jonkun sekopään kidnappaamaksi?

Ihme kyllä, ei kenenkään.

Taken 3:ssa Mills lavastetaan syylliseksi murhaan, hän pakenee Forest Whitakerin johtamia poliiseja ja yrittää saada pahikset kiinni. Ai niin, tietysti Mills myös soittaa muutaman puhelun käyttäen äänensävyä, josta varmasti tulee selväksi hänen olevan tosissaan.

”Nyt vittu se puhelin tänne!”

Elokuvan alussa isin pikku tyttö Kim on muuttanut vihdoinkin pois kotoa. Aiemmissa osissa hän selvisi kidnappauksesta, todisti ääriväkivaltaa ja vaikka mitä kamaluuksia, mutta isipappa ostaa silti hänelle syntymäpäivälahjaksi pandakarhun. Tietysti, onhan isillä huumorintajua. Kerran isin pikkutyttö, aina isin pikkutyttö. Voi kuinka paljon isi häntä rakastaakaan! Äidin suhde nykyisen miehensä (Dougray Scott) kanssa on menossa päin persettä ja Mills tarjoaa olkapään jota vasten nojata, itkeä ja ruikuttaa murheitaan.

Joo, joo, tuli selväksi. Voisiko tämä elokuva jo alkaa, kiitos.

Taken 3 kestää vähän päälle puolitoista tuntia ja kai se jossain vaiheessa lähti kunnolla käyntiin. Katsoin tämän alle vuorokausi sitten ja minulla ei ole mitään muistikuvaa miten kauan alun lässytys kesti ja kuinka pitkään Neeson juoksi ympäri kaupunkia toimintakohtauksesta toiseen.

Kakkososankin ohjannut Oliver Megaton onnistuu alittamaan / ylittämään itsensä. Miten kukaan antaa tämän tunarin ohjata yhtikäs mitään on täysin käsittämätöntä. Megatronilla, anteeksi siis Megatonilla ei ole mitään käsitystä mitä ohjaaminen tarkoittaa. Itse asiassa rikkinäinen Megatron tai jokin muu hajalla oleva robotti Taken 3:n on tainnut jäljen perusteella tehdäkin. Voihan klik-klik-klik, välkynvälkyn ja räpsytiräpsynräps sentään.

Elokuvan toimintakohtauksista ei jäänyt mieleen yhtikäs mitään muuta kuin jossain vaiheessa hidastettuna ilmassa pyörivän auto, sillä sarjatulella silmäkalvoille ammutusta välkkeestä ei saa yhtikäs mitään selvää. Leikkaustyyli aiheuttaa hyvin todennäköisesti epileptisen kohtauksen kyseisestä vaivasta kärsiville ja päänsäryn kaikille muille.

”Usko nyt. Yhdenkään 31-vuotiaan ei pitäisi yrittää näytellä teiniä. Etkö sä katsonut Beverly Hills 90210:aa 90-luvulla?”

Jos sisältöä tai näkemystä ei ole, niin turha sitä on yrittää piilottaa liian läheltä kuvatuilla kuvilla tai ultranopeilla leikkauksilla. Taken 3:ssa kamera myös heiluu siihen tahtiin, että tarinan sankari voisi tanssia kohtauksissa vaikka ripaskaa tai poimia kukkia. Tällä säksätystyylillä toteutettuna se näyttäisi aivan yhtä paljon toiminnalta.

Näyttelijöistä Liam Neeson on edelleen halutessaan uskottavan uhkaava. Silti hän on suurimman osan ajasta väsyneen ja kyllästyneen oloinen. Mies näyttää siltä, että olisi mielummin ihan missä tahansa muualla kuin kuvauspaikalla. Maggie Grace olisi voinut unohtua Lost-sarjan saarelle jo kymmenen vuotta sitten. Famke Janssen käy pyörähtämässä vain parissa kohtauksessa – näyttäen niin vahvasti meikatulta ja leikellyltä, että hänestä tulee mieleen peruukki päässä hilluva drag queen.

Forest Whitaker yrittää tehdä esittämästään poliisista oikean ihmisen, mutta eihän kässäri anna ukolle mitään mitä työstää.

Harvoin rahastusmielessä tehdyt toimintaleffojen onnettomat jatko-osat edes ärsyttävät. Taken 3 sitä vastoin suorastaan vituttaa. Toivottavasti Liam Neeson alkaa pikkuhiljaa olla tyytyväinen pankkitilinsä saldoon ja siirtyy takaisin oikeiden elokuvien pariin. Taken 3 taitaa olla jopa huonompi toimintaleffan jatko-osa kuin Die Hard 5.

Se on jo melkoinen saavutus.