Sensible Soccer 2006 (pc, PS2, Xbox)

Ei, tämä ei ole retroarvostelu. Vuosien hiljaiselon jälkeen Jon Hare räjäyttää World Cupia kovemman futispommin, sillä Sensible Soccer on palannut aiempaa ehompana. Sensible Soccer on nimi, joka tuskin jättää yhtään Amigan myötä varttunutta urheilufriikkiä kylmäksi. Vaikka aika on teknisesti ajanut legendan ohi, pelattavuus on yhä täyttä rautaa ja monet rankkaavat kymmenen vuotta vanhan pelin edelleen suosikikseen.

Täytyy rehellisesti tunnustaa, että kun kuulin Sensible Soccerin saavan uuden version, arvelin Jon Haren tiimeineen olevan pahasti kaljarahojen tarpeessa. Tiimin harrastukset tuntien tämä on enemmän kuin mahdollista, mutta Sensible Soccer 2006 ei tunnu kuitenkaan rahastukselta.

Uusi Sensi hurmaa samoilla aseilla kuin edeltäjänsäkin. Joukkueita, liigoja ja turnauksia löytyy joka puolelta maailmaa ja mikäli valmiit eivät riitä, editorien avulla voi muokata kaikkea joukkueista omiin fantasiaturnauksiinsa asti. Ja mikä tärkeintä, pelattavuus on edelleen ratkiriemukasta.

Isopäiden futispeli

Siltä varalta, että joku lukijoista on joko kasvanut kiven alla tai liian nuori kokeakseen Sensible Soccerin riemut, lyhyt oppimäärä Sensistä lienee paikallaan.

Sensible Soccer on arcadefutista parhaimmillaan. Piskuiset pelaajat kipittivät hirvittävää vauhtia ylös ja alas kenttää, eikä pallo pysy kummankaan hallussa pitkiä jaksoja. Vain törkeimmät taklaukset sakotetaan ja pelit kestävät joitain minuutteja. Tästä huolimatta Sensi onnistuu hetkittäin pelottavan aidontuntuisessa futissimulaatiossa. Pelit päättyvät pääsääntöisesti realistisiin lukemiin ja kaikilla on kivaa.

Mikä sitten on muuttunut vajaassa kymmenessä vuodessa? Näkyvin uudistus on Sensin siirtyminen 3D-aikaan. Tyyli ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään, vaan pelaajat ovat edelleen isopäisiä karikatyyrejä. Kontrolleja on myös monipuolistettu. Ohjaus on analoginen, mikä ilahduttaa kaikkia Sensi-veteraaneja. Entisen yhden ja ainoan potkunapin sijasta peli käyttää nyt kolmea nappia. Yhdellä syötetään, toisella nostetaan roikkuja ja kolmannella tehdään sprinttejä. Kaikkia nappeja voi myös hyödyntää muihin tarkoituksiin, kuten matalien laukauksien ampumiseen syöttönapilla.

Muita suoranaisia muutoksia peliin ei olekaan tehty, vaan Sensi on edelleen se tuttu ja turvallinen Sensi. Luiden päälle on tosin lisätty lihaa. Turnauksia voittamalla saa avattua erilaista bonuskivaa, kuten laminaattilattian tai jääkentän kaltaisia erikoispelialustoja, erikoispalloja ja lisää varusteita tiimieditoria varten. Omien turnausten lisäksi Tyrnävän Kantritanssijoilla voi osallistua eräänlaiseen uratilaan, jossa otetaan osaa aina vain kovempiin ja kovempiin sarjoihin. Stetsonien ohella pelaajat hankkivat erikoiskykyjä, kuten tavallista kovempia laukauksia tai tarkempia syöttöjä.

Maalisankarit

Entä se tärkein, pelattavuus? Voin ilokseni julistaa, että uusi Sensi on yhtä kiva kuin vanhakin.  Jopa legendaarinen ”You’re a goal scoring superstar hero” -tunnusbiisi on mukana. Kolmiuloitteinen ottelutoteutus on tehty hyvällä maulla. Järkyttävien kamerakikkailujen sijaan perspektiivi on sama kuin ennenkin, joten totuttautumiseen ei mene montakaan minuuttia. Pallo tosin pysyy nykyään jalassa kuin liimattu, mikä osoittautuu nopeasti hyväksi ratkaisuksi. Kiitos analogiohjausten uusi Sensi käyttää koko kenttää hyödykseen paljon paremmin kuin edeltäjänsä, eikä pelaamisesta olisi tullut mitään, mikäli pallo olisi karkaillut entiseen tyyliin.

Tempo on yhtä hillitön kuin ennenkin. Pelaajat säntäilevät pallon perässä kuin sunnuntailiigoissa konsanaan. Liukutaklaukset ja vartalokontakti saavat pallon vaihtamaan omistajaa tiheään ja pääsääntöisesti pyöritään keskialueella. Tekoäly taklaa innokkaasti ja hyvin, joten maalipaikkoja ei riitä tuhlailtavaksi. Tempo on armoton, eikä peliin jää kuollutta aikaa.

Kun maalin eteen vihdoin pääsee, huomaa maalivahtien parantaneen peliään. Testijakson aikana en löytänyt ainuttakaan pomminvarmaa maalipaikkaa, vaan veskarit pitää ohittaa joko hyvin sijoitetuilla tai armottoman kovilla vedoilla. Tai vaihtoehtoisesti hirvittävällä häröpallolla, jossa viisi jätkää sohii palloa eri suuntiin, kunnes se lopulta lipuu hitaasti maaliviivan yli.

Sensi osaa myös futiksen säännöt. Likaisista taklauksista tuomitaan kortteja ja ensimmäistä kertaa miesmuistiin myös paitsiot vihelletään.

Käsittämättömänä kauneusvirheenä nettipelituki tuntuu unohtuneen kehitystiimiltä kokonaan. Peli tukee neljän pelaajan moninpeliä samalla koneella, mutta nettipeli olisi se Graalin malja. Monet Sensi-veteraanit pelaavat edelleen kansainvälisiä turnauksia erilaisten emulaattorien avulla ja olisivat varmasti arvostaneet sisäänrakennettua tukea uudelta Sensiltä. Toivottavasti kehitystiimi tulee järkiinsä ja lisää peliin ominaisuuden, joka nostaisi sen todelliseksi klassikoksi.

Onko Sensible Soccer 2006 se peli, jota olen odottanut viimeiset 10 vuotta? Ei toki, mutta hyvä peli silti. Uusi 3D-grafiikka huolestutti ennakkoon, mutta jo lyhyen totuttautumisen jälkeen kävi selväksi, että Sensi on edelleen Sensi – ainakin melkein. Tekoälystä saa kovan vastuksen, mutta parhaimmillaan peli on hyvässä kaveriporukassa. Harva ohjaimella pelattu peli saa aikaan yhtä riemukasta vääntöä kuin Sensible Soccer 2006. Pelaajat kentällä ja katsomossa möykkäävät kilpaa ja tunnelma on katossa.

Lue myös Sensible Soccer –haastattelumme:

Jon Hare ja Sensible Soccer – osa 1

Jon Hare ja Sensible Soccer – osa 2

Tekijä: Kuju Entertainment

Julkaisija: Codemasters

Testattu: PlayStation2

Saatavilla: PlayStation 2, pc, Xbox

Pelaajia: 1-4

Pelin kotisivu: http://www.codemasters.com/sensiblesoccer/