Olemus, näyttö ja ominaisuudet

Olemus, näyttö ja ominaisuudet

Sony Xperia 1 II poikkeaa massasta omalaatuisella ulkonäöllään. Siinä missä muut puhelimet alkavat ulkoisesti muistuttaa toisiaan, on Sony pysynyt uskollisena omalle muotoillulleen. Mitään radikaaleja muutoksia toisessa painoksessa ei nähdä, vaan Xperia 1 II jatkaa samalla reseptillä kuin ensimmäinenkin versio, tuoden kuitenkin siihen modernin tuulahduksen.

Kyseessä on siis pitkä mutta kapea puhelin, jonka mitat ovat 166 x 72 x 7,9 millimetriä. Edeltäjään nähden mitoista on saatu hiottua muutama millinosa sieltä täältä pois. Painoa puhelimelle on tullut muutama gramma lisää, sen massan ollessa noin 181 grammaa. Paino on siis pysynyt kilpailijoihin nähden kohtuullisena – moni kilpailijoista ylittää 200 gramman rajapyykin reilusti.

Sony ei ole lähtenyt kikkailemaan ylen pyöristetyillä reunoilla, näytön alle sijoitetuilla etukameroilla tai näyttölovella, vaan se luottaa omaan klassiseen tyyliinsä. Puhelin on rehellisesti melko suorakulmainen tiiliskivi, mutta testaajan silmään se on todella tyylikkään näköinen. Laite tuntuu laadukkaalta kädessä, joskin se hieman liukkaan oloinen.

Puhelimen kaikki reunat ovat täysin tasaiset, joista saa hyvin otteen. Ruutua ei ole saatu kasvatettua aivan koko etupuolen kokoiseksi, mutta näytön ylä- ja alareunaan jäävät pienet kaistaleet eivät häiritse.

Puhelimen etu- ja takapuolta suojelee Gorilla Glass 6 -tason lasi, rungon ollessa alumiinia. Puhelimen hieman pyöristetyt kulmat eivät häiritse puhelinta kämmenessä pidettäessä. Lasipinta on kuitenkin aikamoinen sormenjälkimagneetti ja testipuhelimen musta väri tuo jäljet hyvin esiin. Rasvaiset sormenjäljet näkyvät eritoten puhelimen reunoilla.

Puhelimen reunoilla sijaitsevat painikkeet ovat pysyneet lähes ennallaan. Oikeassa reunassa sijaitsevat äänenvoimakkuusnäppäimet, sormenjälkilukijana toimiva virtanäppäin sekä Sonylle perinteinen kameranäppäin. Sim-kelkka on sijoitettu vasempaan yläreunaan ja se aukeaa ilman työkaluja. Puhelimen vasen puoli on lähes tasainen ja puhelin on helppo asettaa sivuttain pystyyn.

Jostain syystä puhelin ei tue kahta SIM-korttia samaan aikaan, vaan kelkassa on paikka vain yhdelle SIM-kortille ja microSD-muistikortille. Puhelimessa ei ole tukea myöskään hieman modernimmalle eSIMille, joten toista liittymää ei ole mahdollista saada puhelimeen edes sitä kautta.

Sormenjälkilukija toimii hyvin, mutta pienikätiselle lukijan sijainti voi olla aavistuksen hieman liian ylhäällä puhelimen pitkulaisesta olemuksesta johtuen. Sijainti voi olla hieman hankala myös vasenkätiselle. Kasvojentunnistusta Sony ei tarjoa lainkaan.

Puhelimen takana kamerat ovat siirtyneet yläosan keskeltä vasempaan yläkulmaan. USB-C-liitäntä löytyy tuttuun tapaan puhelimen alta. Yläpuolelta löytyy pieni yllätys, sillä Sony on tuonut 3,5 millimetrin kuulokeliitännän takaisin huippupuhelimeensa.

Puhelimen näytön oikeassa yläkulmassa sijaitsee toinen hieman harvinaiseksi käynyt ominaisuus, nimittäin vilkkuva ilmoitusvalo. Sen avulla akun latauksen edistymistä voi seurata hieman etäämmältäkin, ilmoitusvalon muuttuessa vihreäksi noin 90 prosentin latauksen kohdalla.

Sony Xperia 1 II on tuttuun tapaan roiske- ja vesitiivis IP65/68 -standardin mukaisesti.

Puhelimen kaiuttimet on asennettu puhelimen etupuolelle näytön kumpaankin päähän. Koska kaiuttimet ovat suunnattuna kohti puhelimen käyttäjää, tuottaa tämä mukavamman kuuntelukokemuksen. Bassoa kaiuttimista ei oikein irtoa ja hieman suurempi äänenvoimakkuus saa puhelimen kotelon resonoimaan. Puhelimessa on Dolby Atmos -tilaäänituki.

Erikoisempaa kuuntelukokemusta Sony tarjoaa ominaisuudella nimeltä Dynaaminen värinä, joka tärisyttää puhelimen värinämoottoria musiikin tai elokuvan äänen tahdissa. Ominaisuuden voimakkuutta on mahdollista säätää kolmessa eri tasossa ja sen saa tietenkin myös pois päältä. Efekti ei ole onnistunut, sillä puhelimen värinämoottori on hieman onton ja halvan tuntuinen, jonka takia ominaisuus lähinnä pilaa kuuntelukokemuksen.

Yksi edellisen mallin kulmakivistä oli sen näyttö ja sama teema jatkuu myös tässä luurissa. Kyseessä on samankokoinen 6,5 tuuman OLED-näyttö, jonka resoluutio on huikeat 3840×1644 pikseliä. Pikseleitä tuumalle tulee niinkin paljon kuin 643. Näyttö myös määrää puhelimen pitkulaisen olemuksen, sillä sen kuvasuhde on 21:9, jota voi sanoa Sonyn puhelimien tavaramerkiksi. Nykyään lähes kaikki tunnetuimmat sovellukset skaalautuvat nätisti pitkulaiselle näytölle. Katseltaessa 16:9 -kuvasuhteen videoita, kuvan reunoille ilmestyvät mustat palkit.

Näytön asetuksissa piileskelee Sonyn huippumalleihin ilmestynyt kuva-asetus: Luontitila. Asetuksen selitteessä sille luvataan tarkkaa toistoa, materiaalin alkuperäistä visiota noudattaen. Testiä varten valkotasapaino-asetukseksi valittiin ”Lämmin”, joka vastasi esiasetuksista parhaiten 6500 kelvinin tavoitetta.

OLED-näytön kirkkaus yltää noin 600 cd/m² valontuottoon sRGB-sisällöllä. Tulos jää jopa puoleen parhaista huippupuhelimista ja se häiritsee käytettäessä puhelinta ulkona. Puhelimen automaattinen kirkkaudensäätö jättää muutenkin kuvan usein liian tummaksi tyypillisessä valaistuksessa. Kontrastisuhde on kuitenkin sammutettavien kuvapisteiden ansiosta yli 20000:1. Väritarkkuus on erinomainen ja eri kirkkaustasoja kuvaava gammakäyrä moitteeton. Värilämpötila nousee lievästi yli tavoitteen.

HDR- eli laajasävyvideon toistossa valmistajan omistautuminen näkyy: valontuottoa nostetaan entisestään 765 cd/m² -tasolle, mikä antaa tilaa laajemmalle dynamiikalle ja kirkkaammille yksityiskohdille. Väritoisto yltää laajasävykuvan DCI-P3-kohdeväriavaruuden pää- ja väliväreihin. Ainoastaan niiden tarkkuudessa on parannettavaa, erityisesti välivärien osalta. Kirkkauskäyrä noudattaa hyvin tavoitetta puhelimen rajoihin saakka. Ainoastaan kuvan värilämpötila elää sinertävän puolella eli yli 6500 kelvinin.

Sonyn näytön kuva on vaikuttavaa katseltavaa. Luontitilassa tavanomaiset HD-videot ja kuvat näyttävät luonnollisilta ja OLED-näytön kontrasti tuo niihin vaikuttavuutta. Laajemman sävytoiston HDR-materiaalia pääsee nauttimaan esimerkiksi Netflixistä.

Lopputulos seuraa monien kilpailijoiden huippumalleja, eikä suuria pesäeroja synny. Hienosäätöä vaille erinomainen. Toisaalta näytön virkistystaajuus rajoittuu 60 hertsiin, muiden mainostaessa 90 ja 120 hertsin näyttöjä. Asetuksista löytyy vaihtoehto, jonka avulla puhelimen voi saada simuloimaan 90 hertsin näyttöä, mutta valitettavasti merkittävää eroa ei käytössä huomaa. Kuvapisteiden laatu korvaa usein määrän, tiettyyn pisteeseen asti.

Puhelimen käyttöjärjestelmänä on Android 10 ja testihetkellä puhelimen tietoturvapäivitykset olivat ajan tasalla.

Käyttöliittymä muistuttaa hyvin pitkälti puhdasta Android-kokemusta. Sony on kuitenkin tuonut siihen joitain omia ominaisuuksia, kuten näytön reunan sivutunnistuksen. Näytön jompaakumpaa reunaa kaksoisnapauttamalla voi avata valikon, joka tarjoaa erilaisia sovelluksia ja ominaisuuksia. Valikon sisältöä voi muuttaa puhelimen asetuksista.

Valitettavasti ominaisuuden käyttäminen on tuskastuttavan epävarmaa. Välillä näytön reunaa saa napautella ikuisuuden, ennenkuin puhelin reagoi napautuksiin. Tämän takia ominaisuutta ei tullut käytettyä aktiivisesti. Ehkä oikean taktiikan napautukseen löytäisi pitkällisen harjoittelun jälkeen.