Uusimmat

Battlestar Galactica (Lautapeli)

14.07.2012 16:00 Miikka Lehtonen

Pelataan heti kortit pöytään: Battlestar Galactica on eräs suosikkipeleistäni. Jos joku vääntäisi kättäni ja pakottaisi valitsemaan suosikkipelini, se voisi jopa hyvinkin olla se. Fantasy Flight Gamesin peli tarjoilee toimivaa mekaniikkaa ja sitä herkuista maukkainta, ihmisten välistä kanssakäymistä.

Battlestar Galactica on vieraillut säännöllisesti pöydälläni jo yli vuoden ajan. Tiedän tulleeni bileisiin jälkijunassa, sillä ostin pelin vasta todella myöhään. Katselin sitä hempein silmin jo heti sen ilmestymisen aikoihin, mutta olin tuolloin vielä skeptinen sen suhteen, haluaisiko muu porukkani pelailla Galacticaa.

Huoli oli turha, sillä vuoteen mahtuvien pelikertojen aikana Galacticaa on koittanut lukematon määrä pelaajia, joista osa on kaltaisiani Galactica-friikkejä, osa ei ole sarjaa nähnytkään ja osa ei voinut sietää sitä. Mutta peliä kaikki ovat rakastaneet.

Ja nyt kerron, miksi.

 

Pikainen sääntökertaus

Battlestar Galactica on peli, joka vangitsee erinomaisesti TV-sarjan tunnelman. Sarjan tavoin myös pelissä pelaajat ovat Galactican, ihmiskunnan viimeisen tukialuksen, miehistöä. Heidän tavoitteenaan on matkustaa kahdeksan mittayksikön verran eteenpäin etsiessään ihmiskunnalle uutta kotia. Kun koti vihdoin löytyy, pitää suorittaa vielä viimeinen avaruushyppy ja sitten peli on voitettu.

Helppoa, vai mitä? No ei varsinaisesti. Kullakin pelaajalla on käytössään yksi sarjan hahmovalikoimasta poimittu hahmo. Jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, joita kuvataan aktiivisesti käytössä olevan kyvyn ja haitan, sekä kerran pelissä käytettävän todella voimakkaan kyvyn avulla. Lisäksi jokainen pelaaja nostaa tietyn määrän tietyn värisiä kykykortteja kullakin vuorolla. Pieniä juttuja, mutta ne vangitsevat yllättävänkin hyvin hahmojen persoonallisuuden.

Kykykorteilla voi pelin aikana tehdä jos jonkinlaisia asioita. Lähtökohtaisesti kullakin pelaajalla on vuorollaan kaksi toimintoa: liiku ja tee jotain. Liikkua saa vapaasti Galactican mihin haluaa ja toimintojakin riittää. Pelaaja voi vaikka aktivoida jonkun pelilaudan ruuduista ja esimerkiksi laukaista Viper-hävittäjiä partioimaan Galactican lähiavaruutta, ampua tykeillä lähellä pyöriviä Cylon-aluksia tai yrittää taistella alukseen nousseita valtaajia vastaan.

Toiminto voi olla myös kortin pelaaminen. Täten voi vaikka korjata hajonneita aluksen osia, antaa toiselle pelaajalle ylimääräisiä toimintoja tai nostaa ylimääräisiä kortteja, mitä ikinä pelatussa lapussa lukeekaan. Mutta kortteja ei kannata tuhlailla, sillä niillä on toinenkin tarkoitus: joka vuoro kehkeytyvien kriisien ratkominen.

Jokaisen pelaajan suoritettua vuoronsa käännetään kriisipakasta kortti, jolloin Cylonit hyökkäävät, vangit nousevat kapinaan, joku epäilee presidentin huijanneen vaaleissa tai jotain muuta dramaattista. Joskus kriisin tuloksena presidentiksi tai amiraaliksi nimitetty pelaaja joutuu tekemään kipeän valinnan, mutta useimmiten edessä on haaste.

Haasteilla on kohdenumero sekä pari eri kykypakkoja vastaavaa väriä. Ideana on, että kaikki pelaajat pelaavat salaa kädestään kortteja, jotka sitten joko auttavat tai estävät testin läpäisyä riippuen siitä, onko niiden värit mainittu testissä vai ei. Jos korttien yhteenlaskettu arvo on suurempi kuin kohdenumero, testi läpäistiin ja kriisi vältettiin. Muuten tapahtuu jotain ikävää, yleensä jonkin kallisarvoisen resurssin laskeminen. Ja kun resurssit laskevat nollaan, peli on hävitty. Nämä kriisit ja niiden läpäisy ovat myös se mekaniikka, jolla avaruudessa kuljetaan. Jotkut kriisit sisältävät merkin, joka nostaa laivaston hyppyvalmiutta. Kun hyppyvalmius on täysissä, laivasto hyppää askeleen lähemmäs kotia. Niinpä edessä onkin pitkä ja hankala taistelu.

Mutta hetkinen, sanoinko juuri, että pelaajat voivat myös estää testin läpimenoa? Miksi he niin tekisivät? No tietenkin sen takia, että he ovat salaa Cylon-pettureita.

Paranoiaa ja inkvisiitiota

Galactica on pelimekaniikaltaan sangen simppeli ja jos kyseessä olisi puhdas co-op-peli, se tuskin olisi jaksanut viehättää minua näin paljon. Mutta kun se ei ole sitä. Jos et ole seurannut TV-sarjaa, kerrattakoon nopeasti se, että ihmiskunnan keskuudessa on Cylonien, eli pahojen robottien, soluttautujayksiköitä. Ihmisiltä näyttävät ja vaikuttavat soluttautujat eivät välttämättä itsekään aluksi tiedä olevansa pettureita vaan se voi valjeta heille myöhemmin.

Tämä toimii niin, että pelin alussa kasataan lojaalius-pakka. Viiden pelaajan pelissä se sisältää kahdeksan ”et ole Cylon” –korttia ja kaksi ”olet Cylon” –korttia. Jokainen pelaaja saa pelin alussa lähtökohtaisesti yhden kortin, jota ei saa näyttää kenellekään. Pelin puolivälissä jokainen saa toisen ja tällöin pelissä on mukana varmasti Cyloneita.

Pelin merkittävimmät säännöt ovat niitä, jotka valvovat salassapitovelvollisuutta. Pelaajat eivät saa suoraan näyttää korttejaan, kuvailla niitä muille tai paljastaa monia muita salaisia juttuja. Niinpä jutun jujuna on yrittää arvuutella ja selvittää, ketkä pöydän ääressä istuvista pelaajista ovat salaa ihmiskunnan muroihin kusevia leivänpaahtimia.

Battlestar Galactica sisältää muutamia mekanismeja, joiden avulla kaverin lojaaliuden voi suoraan tarkistaa – joskin tällöin vain tarkastaja ja kohde tietävät totuuden, muiden pitää luottaa tarkastajan rehellisyyteen —  mutta pääosin tutkimus tapahtuu intuition avulla.

Testeihin kortit pelataan salaa kuvapuoli alaspäin ja sekoitetaan ennen laskemista, jotta kukaan ei voi suoraan laskea, mitä kortteja kukin pelasi. Mutta silti voi aina arvuutella. Jos testissä näkyy ylimääräisiä punavärisiä kortteja, joita vain yksi pelaaja nostaa, tämä todennäköisesti on Cylon. Tai ehkä ne tulivatkin niin sanotusta kohtalopakasta, josta käännetään joka vuoro mukaan kaksi satunnaiskorttia testiä suolaamaan.

Jättikö Juho tärkeän korjaustoimen tekemättä vuorollaan koska ei vain tajunnut tehdä sitä, vai onko hän Cylon? Jukka pyytää jotakuta antamaan hänelle ylimääräisen vuoron. Yrittääkö hän saada sisään viimeisen sabotaasin ennen kuin paljastaa olevansa petturi, vai onko hänellä oikeasti jotain tärkeää tekemistä? Jani väittää kivenkovaan, että hän ei voinut auttaa äskeisen testin läpäisyssä, vaikka hän nostaa joka vuoro käteensä kortteja siihen sopivista pakoista. Onko hänellä kädessä niin arvottomia kortteja, että se on totuus, vai onko hän Cylon? Heitetäänkö kaveri putkaan talteen vai pistetäänkö suoraan ulos ilmalukosta?

Ja näin se homma etenee. Jo parin kierroksen jälkeen totaalinen paranoia on vallannut pöydän. Kaikki epäilevät toisiaan. Jokainen siirto saa aikaan kysymysten ja syytösten myrskyn. Testien tuloksia pohditaan ja ynnäillään kaikkien yrittäessä muistella, oliko Eric pelannut jo aiempiin jotain kortteja vai voisivatko nämä ratkaisevan testin ihmisille pilanneet laput olla hänen kädestään. Ja se on niin uskomattoman hienoa. Kaikki nyypistä veteraaneihin uppoutuvat kuin huomaamattaan ja täysin vahingossa pelin maailmaan. Tunnelma on katossa, ”helvetin likainen leivänpaahdin!” -tason läppä lentää ja jokaisen sisältä paljastuu pieni inkvisiittori, kun Galactica tekee matkaansa kohti määränpäätään.

Ja kun Cylonit lopulta paljastuvat, peli ei toki ole ohi. He heräävät itsemurhansa tai teloituksensa jälkeen läheiseltä Resurrection Shipiltä (tämä on sarjan lorea, älkää hämmentykö, katsomattomat) ja ryhtyvät aktiiviseen vastarintaan ihmisiä vastaan. Silloin salailun ja kyräilyn aika on ohi ja alkaa aktiivinen sota, kun Cylon-hävittäjien aallot vyöryvät ohjattuina kohti siviilialuksia, Cylonit pelaavat superkriisejä ihmisten riesaksi ja katastrofi on vain hiuskarvan päässä.

Itse rakastan eniten juuri sitä kyräilyvaihetta, toiset taas tätä avointa pelaajien välistä konfliktia. Pointtinsa kullakin, mutta hyvä peli vaiheessa kuin vaiheessa.

Lisäosan tarpeessa?

Perustason Battlestar Galactica on sellaisenaan enemmän kuin pelikelpoinen ja viihdyttää aloittelevaa porukkaa helposti kuukausien ajan. Mutta ajan myötä sekä ihmiset että Cylonit oppivat likaisia temppuja, jotka ovat sääntöjen mukaan sallittuja mutta ehkä pelin hengen vastaisia. Tai vain yleisesti oppivat pelaamaan sen verran hyvin, että riski kallistuu liikaa toisen osapuolen suuntaan. Ja tässä paikkaa auttavat lisäosat.

Galacticaan on julkaistu kaksi lisäosaa, Pegasus ja Exodus. Pegasus lisää peliin uusia hahmoja, uusia haasteita ja tietenkin myös sarjan aikana löydetyn Battlestar Pegasuksen. Pegasus on Galacticaa sotaisampi ja sisältää muun muassa tykkipatterit, joilla voi lanata kokonaisen avaruussektorin puhtaaksi – mutta riski on, että siinä puhdistuvat myös siviilialukset.

Exoduksen merkittävin lisä taas on Cylonien Fleet Board. Peruspelissä Cylonit saavat laudalle aluksia vain kriisien ja satunnaisten tapahtumien myötä, kun taas Fleet Boardin avulla paljastuneet Cylon-pelaajat voivat aktiivisesti kasata voimiaan toisaalla avaruudessa ja kun aika on kypsä, teleportata Galactican niskaan aiheuttamaan kaaosta.

Nämä ovat siis ne näkyvimmät jutut. Mutta lisäosat sisältävät paljon muutakin. Miten olisi vaikka valikoima lojaaliuskortteja, jotka pakottavat ihmispelaajat tekemään kuoleman tai tuhon uhan alla salaisia temppuja, jotka muistuttavat kovasti Cylonien puuhia? Tai lojaaliuskortteja, jotka ovat muuten puhtaita, mutta tekevät kamalia asioita, jos joku tarkistaa niiden omistajan lojaaliuden?

Ehkä näin arvostelua lukiessa lisäykset eivät kuulosta merkittäviltä, mutta sitä ne ovat. Moni porukka kun oppii jo alkuvaiheissa tarkistamaan ihmisten lojaaliudet ja  valvomaan haukan katseella kaikkien toimia. Ja niin Cylonien on todella vaikea elää. Lojaaliutta ei oikein voi antaa tarkistaa, koska sitten saa napin otsaansa, mutta ei sitä voi oikein väistelläkään, koska ihmisethän haluavat, että heidän lojaaliutensa tarkistetaan. Mutta jos kädessä onkin kortti, joka paljastuessaan tappaa tarkistajan? Tai räjäyttää pommin Galacticassa? Silloin ihmiselläkin on motivaatiota yrittää salailla korttiaan viimeiseen saakka.

Molemmat lisäosat on suunniteltu modulaarisiksi. Niistä voi aivan suunnitellusti valita peliinsä vain tiettyjä osia, emmekä itsekään pelaa kaikilla palasilla. Cylon Fleet Board, Pegasus, uusitut kriisit ja satunnainen sekoitus turvallisia ja vaarallisia lojaaliuskortteja ovat ne meidän perussettimme, jolla on pelattu jo vuoden ajan. Ja hauskaa on ollut.

Varoitus: vain sosiaalisille

Niin erinomainen peli kuin Battlestar Galactica onkin, se ei ole automaattisesti kaikkien peli. Jotkut eivät vain pidä ihmisten välisistä jännitteistä ja kiristyvästä tunnelmasta ja se on välittömästi sellainen ongelma, jonka kanssa peliä ei voi pelata. Tyhjä arpa ja eteenpäin.

Pienoinen ongelma on myös se, että peli on kestoltaan aika muhkea. Meidän pelimme kestävät noin neljä tuntia, mitä ei kyllä pelatessa uskoisi. Aika kun lentää kuin siivillä. Mutta jos peliporukka on täynnä ADHD-näätiä, jotka eivät suostu pelaamaan yli puolen tunnin pelejä, Galactica ei oikein käy.

Pelissä on myös päivityksistä huolimatta pieniä tasapaino-ongelmia. Jotkut hahmot ovat kohtuuttoman voimakkaita, toiset taas turhan kepeitä. Ongelmat eivät ole välittömästi ilmeisiä, vaan paljastuvat vasta porukan oppiessa metapelaamaan. Tällöin kannattaa ihan kylmästi tehdä talon sääntöjä, jotka kiertävät ongelmat. Esimerkiksi BoardGameGeekissä näitä pelaajien modifikaatioita ja omia hahmoja on lukuisia.

Ja toki pienoinen ongelma on myös pelin vaatima pelaajamäärä. Galactica toimii teoriassa kolmesta kahdeksaan pelaajalla, mutta on käytännössä selvästi parhaimmillaan viidellä. Pelaajien lukumäärä määrää sen, moniko pelaajista on ihminen ja moniko Cylon. Ja yleisen mielipiteen mukaan kombinaatio kolme plus kaksi on se paras vaihtoehto. Kumpaan tahansa suuntaan siirryttäessä tasapaino heiluu ja pelinautinto voi kärsiä.

Mutta jos kuulut siihen Venn-diagrammin kultaiseen osaan, joka saa pöydän ääreen viisi konfliktista ja kunnon väännöstä pitävää pelaajaa, Battlestar Galactica on hillittömän hyvä peli.

Kuvat: Jani Halme

 

Suunnittelija: Corey Koniezcka
Julkaisija: Fantasy Flight Games
Ikäraja: 12+
Pelaajia: 3-6 (lisäosien myötä 3-8)
Parhaimmillaan: 5
Pelin kesto: 180 – 240 minuuttia
Hinta: 49 euroa
Pelin kotisivu:http://www.fantasyflightgames.com/edge_minisite.asp?eidm=18&enmi=Battlestar%20Galactica

 

Lue myös

Gears of War (Lautapeli)

Might & Magic -pelisarja laajenee moneen suuntaan – esillä Pirates, Duel ja Clash

The Secret World: ensimmäinen päivä

The Secret World: toinen ja kolmas päivä

The Secret World: toinen viikko ja maailman huonoin tankki