Uusimmat

LucasArtsia muistellen – suosikkejamme ja inhokkejamme vuosien varrelta

11.04.2013 13:00 Jukka O. Kauppinen

LucasFilm Games. LucasArts. 1982-2013. Emme kiitä Disneytä, mutta kiitämme George Lucasin rohkeasti perustamaa pelitaloa monista, upeista pelihetkistä. Ja vähän dissaamme niitä faileja, sillä ison firman historiassa niitäkin riittää.

Domen tiimiläiset ja lukijat muistelevat LucasArtsin historiaa, niin hyvässä kuin pahassakin…

 

LucasArtsin historiaa artikkelista LucasArtsin matka maineesta mutaan:

Lucasfilm Games perustettiin jo vuonna 1982. Yritys osoitti alusta alkaen merkkejä omaperäisestä, pitkäjänteisestä suunnittelutyöstä ja riskien ottamisesta. Ballblazer, Rescue on Fractalus, Koronis Rift ja The Eidolon olivat outoja ja vaikuttavia pelejä, jotka olivat henkisesti paljon aikaansa edellä, tavoitellen muun muassa tosiaikaista 3D:tä puolitoista vuosikymmentä ennen kuin se tuli muotiin.

Esimerkiksi Koronis Rift yhdisti strategiaelementtejä reaaliaikaiseen 3D-maastoon sijoittuvaan toimintapeliin. Sama resepti toimii yhä tänäänkin, mitä kuoret vain ovat kertaluokkaa komeammat. Merisotasimulaatiot Strike Fleet ja PHM Pegasus puolestaan osoittivat että nuori yritys uskalsi koskea hyvinkin erilaisiin aiheisiin.

Vuoteen 1987 mennessä yritys oli ehtinyt luoda itselleen kohtalaisesti nimeä. Pelejä ei ollut montaa, mutta ne olivat erikoisia ja laadukkaita Joukossa oli kuitenkin yksi kummallisuus, joka herätti lähinnä hämmennystä. Labyrinth perustui samannimiseen elokuvaan ja osoitti etteivät tekstipohjaiset seikkailut ole ainoa tapa matkata mielikuvituksellisissa maailmoissa. Peli oli ehkä liiankin mullistava, eikä se saa useinkaan ansaitsemaansa huomiota Lucasin ja yleensäkin seikkailupelien historiassa. Labyrinth näet pohjusti tien peleille jotka mursivat Lucasfilm Gamesin lopullisesti legendojen joukkoon. Labyrinth oli se pohja jolta maineikas SCUMM-pelijärjestelmä ponnisti.

SCUMMilla Lucas mullisti seikkailupelit ikiajoiksi. Se tarjosi helpon graafisen käyttöliittymän ja kauniin ulkoasun, ja kun tähän yhdistettiin Lucasin käsikirjoittajien suoranainen nerous olivat pelaajat polvillaan. Maniac Mansion, Zak McKracken, Loom ja Secret of Monkey Island I & II nousivat seikkailupelien historiaan raikkaalla huumorilla ja mielikuvituksellisuudellaan. Eikä tiukempi syleily elokuvateollisuudenkaan kanssa haitannut, kuten Indiana Jones and the Last Crusade ja Indiana Jones and the Fate of Atlantis osoittivat.

Razor on yksi pelihistorian hoteimmista punapäistä.

Lucasfilm ei arastellut muillekaan pelialan sektoreille astumista. Vuonna 1988 Battlehawks 1942 avasi toisen maailmansodan simulaattoreiden trilogian. Jatko-osat Their Finest Hour ja Secret Weapons of the Luftwaffe olivat aikansa simulaattorien superhittejä, tarjoten poikkeuksellisen mittavasti pelattavuutta ja sisältöä joltisestikin realistisissa kuorissa. Pelit myös mursivat roppakaupalla teknologisia rajoja.

90-luvulla Lucasfilm Games vaihtoi nimensä LucasArtsiksi mutta se ei klassikoiden vääntämistä haitannut. CD-ROM –asemat alkoivat ilmestyä, ja yksi ensimmäisistä CD-hiteistä oli Star Wars-peli Rebel Assault. Vaikka peli oli suhteellisen yksinkertainen räiskintä antoi CD:lta juokseva grafiikka sille ennenkokematonta potkua. Star Wars-pelit alkoivat muutoinkin saada vauhtia alleen Lucasin julkaistessa runsaasti SW-konsolipelejä.

Vuosikymmenen edetessä Lucas alkoi sitoutua ehkä turhan voimakkaasti Star Warsiin. Ongelma ei kuitenkaan vielä pintautunut, sillä pelit olivat järjestään järjettömän hyviä. Avaruustaistelusimulaattorit X-Wing ja TIE Fighter viihdyttivät sekä simulaattori- että toimintakansaa. 3D-räiskintä Dark Forces ja jatko-osa Jedi Knight siirsivät SW-universumin loistavasti yksittäisen soturin silmistä kuvatuksi, ja tarjosivat ainutlaatuista vaihtelua muutoin varsin tylsään genreen. Rebel Assault II tarjosi ensimmäistä uutta kuvattua SW-materiaalia yli kymmeneen vuoteen ja upposi faneihin kuin kivi kaivoon.

Seikkailujen ystäviäkään ei unohdettu. Sam & Max Hit the Road tarjosi järjetöntä kreisihuumoria, Day of the Tentacle muuten vain hulluttelua ja Full Throttle juonellisesti ja teknisesti vaikuttavaa seikkailua lähitulevaisuudessa. The Dig puolestaan perustui Steven Spielbergin suunnittelemaan elokuvaan, jota ei kuitenkaan koskaan kuvattu. 1996 julkaistu Afterlife yllätti kieli poskella tehdyllä taivassimulaatiolla – pelaaja ylläpiti hieman SimCitymäisesti vieraan planeetan taivasta ja helvettiä, palkiten/rangaisten olentoja ansioittensa mukaan. 1997 3D-räiskintäpelaajat puolestaan yllätettiin – jossain määrin aliarvostettu Outlaws oli nimittäin omaperäinen ja erittäin hauska villiin länteen sijoittuva toimintapeli.

Toisin sanoen, LucasArts uskalsi ottaa vielä riskejä ja luoda omaperäisiä, jopa villejä uutuuksia. Myös Star Wars-lisenssiä käytettiin kunnioittavasti.

Lisää LucasArts-historiaa täältä: LucasArtsin matka maineesta mutaan

 


 

Miikka Lehtonen kiittää

Seikkailupelit ovat aina olleet — ja ovat edelleen — meikäläisen suosikkigenre ja siitä on kiittäminen tasan yhtä tahoa: Lucasfilm Gamesia. Tim Schaferin, Ron Gilbertin ja Dave Grossmanin kaltaiset kaverit todistivat jo vuosikymmeniä sitten, että interaktiivinen tarinankerronta oli parhaimmillaan hauskaa, toimivaa ja erinomaisen koukuttavaa. 

LucasArtsin top 5:

  1. Sam & Max Hit the Road. Edelleen se paras Sam & Max -peli. Tutustutti minut ja kaveriporukkani yhteen maailman hauskimmista sarjakuvista. Fiksu, hauska ja yllättävän rohkea, aivan kuin sarjakuva itsekin.
  2. The Secret of Monkey Island 2: LeChuck’s Revenge. Yksi kaikkien aikojen parhaista seikkailupeleistä. Jaksaa huvittaa ja naurattaa edelleen, yli 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen. 
  3. Day of the Tentacle. Ensimmäinen oikeasti sarjakuvamainen peli – ainakin ensimmäinen minulle mieleen tuleva. Tästä kun saisi HD-remaken! LeChuck’s Revengen tavoin yhä erinomaisen kuranttia kamaa.
  4. The Secret of Monkey Island. Puhdas legenda, jolla kelpasi nuoruusvuosina todistaa vääräuskoisille spedeille, että Lucasfilm Games oli parempi seikkailupelitalo kuin Sierra. Ja se on muuten yhä totta, vaikka Lucasfilm Gamesia ei enää edes ole.
  5. Curse of Monkey Island. Pitkä valinta tämän ja Grim Fandangon välillä, mutta lopulta yksi asia ratkaisi (kts. video). Hauska ja fiksu seikkailupeli, jossa kuultiin SegaCD:n ulkopuolella ensi kertaa myös Dominic Armato Guybrush Threepwoodin roolissa. 

 

Lucasartsin pettymykset:

  1. Star Wars: 1313:n peruuttaminen, olkoonkin Disneyn vika. Se oli muuten sitten ensimmäinen kiinnostava Star Wars -teos yli vuosikymmeneen, mutta paskaakos pienistä. Lisää Jar-Jaria kansalle!
  2. Star Wars -lisenssin myyminen Sonylle. Star Wars: Galaxies oli hetken hauska peli, mutta sen jälkeen siitä tuli aivan kamalaa paskaa. Kiitos tästäkin, George.
  3. Rebel Assault. En ostanut CD-asemaa Rebel Assaultia varten (sen kunnian sai Sam & Maxin Talkie-versio), mutta Star Wars -fanina ostin myös Rebel Assaultin heti kun se ilmestyi. Ja pari tuntia myöhemmin olin pelannut sen läpi. Menivät ne kesätyörahat hyvään käyttöön!

 

Teemu Hiilinen nostaa hattunsa

LucasArtsin top 5:

  1. Zak McKracken. Edelleen tarinaltaan yksi parhaimmista seikkailupeleistä koskaan. Muistan, kun 14-vuotiaana kaverin kanssa mietittiin ratkaisuja ongelmiin aikana ennen Googlea. Oli varmasti yksi niistä peleistä, jotka kehittivät vahvasti omaa englanninkielen taitoa.
  2. Maniac Mansion.  Ensiksi pitää tunnustaa, että en pelannut peliä läpi moneen vuoteen. Pelin saatuani olin 12-vuotias pojankoltiainen, jonka mielestä pitsan tilaaminen tai ovikellon soittaminen oli parhaita jekkuja koskaan. Myöhemmin palasin pelin ääreen, jotta pystyisin pelaamaan sen läpi.
  3. Monkey Island (koko sarja).  Vaikka grafiikka vanhemmissa peleissä ei ollut kovinkaan kaksinen, niin peli oli kerronnaltaan todella vahva. Onneksi kerronta ei heikentynyt, vaikka pelitekniikka kehittyi vuosien varrella.
  4. Grim Fandango.  Kertoo elähdyttävän tarinan tavallisen duunarin arjesta.
  5. Indiana Jones and the Last Crusade.

Lucasartsin pettymykset:

  1.  –
  2.  –
  3.  –

Zak McKracken

 

Kalle Laakso pelkäsi ilkeää tätiä

Iso käsi ja lämmin muisto LucasArtsia kohtaan. Pelit olivat osana kasvavaa nuorta aikoinaan hyvin vahvasti ja sen jälkeenkin. Gone, but never forgotten. RIP.

LucasArtsin top 5:

  1. Maniac Mansion. Tämä peli oli aikoinaan niitä ensimmäisiä jänniä elämyksiä. Kiinnostuin jo MM:stä kun kuulin kaverilta koulussa kuiskauksena, että pelin alkuteksteissä moottorisaha on yhdessä kirjaimessa kiinni veren kanssa. Myös se ilkeä täti jääkaapilta sai silloin paskomaan housuun – loppu onkin historiaa.
  2. The Secret of Monkey Island. Ei varmaan tarvitse sanoa kauheasti ylistäviä sanoja Apinasaaren seikkailuista, koska kaikkihan ovat ne jo kuulleet. Mutta sanonpa silti: pelisarja on LOISTAVA!
  3. Monkey Island 2: LeChuck’s Revenge. Ostin pelin aikoinaan Amigalle, herttinen niiden kaikkien 11 korpun kanssa. Monkey Island 2 opetti tärkeitä piirteitä kärsivällisyydestä, koska minulla ei ollut lisälevyasemaa.
  4. Indiana Jones and the Fate of Atlantis. En omistanut pelin kulta-aikana Indyn seikkailuja, mutta kaikesta huolimatta se tuli kuolattua ja pelattua läpi hyvinkin intensiivisesti kaverin tehokkaalla 486:lla
  5. Star Wars: Shadows of the Empire. Tässä voisi tilalla olla aivan hyvin myös Knights of the Old Republic, mutta SOTE oli aikoinaan kova juttu itselle. Muutamaan vuoteen ei ollut juurikaan oikeasti hyviä Star Wars -toimintapelejä ollut, mutta SOTE toimi loistavasti. Hothin sota, AT-AT:t ja lumikiiturit sulattivat sydämen jo pelin alussa.

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Lucasartsin pettymykset:

  1. Star Wars: Masters of Teräs Käsi. Ideana ollut varmasti hieno suunnittelupöydällä, mutta toteutus sukkasi sitten enemänkin. Beat’em’Upiksikin peli oli suorastaan todella laadukas kasa roskaa.
  2. Star Wars: Episode I – Racer. Ennen Raceria, oli jo vuosia aiemmin nähty huomattavasti parempi Wipeout-sarja. Turha, ruma, luokaton peli.
  3. Star Wars: Republic Commando. Peli lupasi vaikka mitä. Näytti ennen julkaisua loistavalta ja tarinaltaan mielenkiintoinen, mutta todellisuudessa lanseerauksen aikaan, oli pelillisesti jo niin paljon parempi suorituksia markkinoilla, ettei Commandoa pelastanut edes sen aihe. Sääli, sillä potentiaalia oli todella.

 

Henri Heikkinen on lyhytsanainen

LucasArtsin top 3:

  1. Grim Fandango
  2. Gladius
  3. Monkey Island 2

Lucasartsin pettymykset:

  1. Star Warsin liikakäyttö – liikaa Star Wars -lisenssipelejä, joissa laatu vaihteli turhankin paljon
  2. Escape from Monkey Island – Kolmosen kaunis piirrosgrafiikka vaihtui näppisohjaukseen ja palikka 3d:hen
  3. Outlaws – Ei ollut edes huono peli, mutta muut olivat niin paljon parempia

Grim Fandango

 

Heikki Takala paini kopiosuojauskiekon kanssa

LucasArtsin top 5:

  1. Monkey Island 2. En varttunut varakkaassa perheessä. Tämä tarkoitti että kun junnuna pelailtiin, sitä tehtiin koko porukan voimin kaverin luona. Kaverin, joka oli juuri saanut Amigan. Ja Monkey Island 2:n. Tätä tahkottiin yötä myöten, ja kenties se ärsyttävin osio oli Monkey Wrench -ongelma. Suurempi ongelma syntyi kun hävitimme kiekon, joka edusti tuonaikaista kopionsuojausta. Pelin loppumetrit mentiinkin melkoiseen putkeen, sillä arvasimme kiekon oikean kombinaation tuurilla. Kun peli näin saatiin kerran käyntiin, sitä ei enää lopetettu kesken. Monkey Island 2 on, liioittelematta, käänteentekevä peli omassa pelaamisen historiassani.
  2. The Secret of Monkey Island. Hauskinta höpötystä mitä on koskaan ollut. Kukaan tuskin unohtaa Guybrushin ensi kohtaamista Elainen kanssa. GRRRBLBLBLTLBBL.
  3. Full Throttle. Suunnannäyttäjä pelikerronnassa. Vaikka itse pelin anti oli ohuenlaista, tunnelma vakuutti monella eri tasolla.
  4. Indiana Jones and the Fate of Atlantis. Ehkä ainoa onnistunut lisenssipeli mitä koskaan on tehty.
  5. Super Star Wars. Täysin armoton vaikeusaste ja eläväiset musiikit tekivät tästä jokaisen nörttipojan unelman. SNES-aikakauden yksi kulminaatiopiste.

Lucasartsin pettymykset:

  1. Kinect Star Wars. Voi Jeesus mitä paskaa.
  2. Escape from Monkey Island. Tämä ei ole niinkään fail. Mutta kolmiulotteinen Guybrush hävitti jotain muuttaessaan Grim Fandangon engineen perustuvaan seikkailuun.
  3. Ja lopuksi suurin osa Star Wars -lisenssipeleistä. LucasArts hävitti suuntansa loppua kohden. Firman tulisi kunnioittaa juuriaan, mutta kvartaalien pyörteissä pyörivän pelistudion ei auta enää tehdä naksuttelupelejä. Ei vaikka nämä ovat määrittäneet koko studion suunnan alkuaikoina. Lienee ikään sidonnaista että arvostan naksuja edelleen yli kaiken muun, mutta se ei vielä kieli pelkästä nostalgiasta. Kenet tahansa jonka olen istuttanut Monkey 2:n ääreen, on ollut vangittu pelin tunnelmaan ja huumoriin iästä riippumatta. Tämä jos mikä kertoo siitä, että suutari pysyköön lestissään.

Super Star Wars

 

Lasse Haverinen lensi sotataivailla

LucasArtsin top 4:

  1. Battlehawks 1942, Their Finest Hour: Battle of Britain ja Secret Weapons of the Luftwaffe – Kolme aikansa hienointa simua erinomaisesti toteutettuna ja loistavalla tunnelmalla. Nämä julkaistiin myös aikakaudella, jolloin pelin ohessa tuli monisatasivuinen ohjekirja, joka oli täynnä tietoa toisen maailmansodan tapahtumista, kalustosta ja ilmailusta, eli erittäin mielenkiintoista iltalukemista
  2. Unohtaa ei myöskään sovi eräitä PC-pelaamisen hienoimpia seikkailupelejä kuten Loom, The Secret of Monkey Island, Indiana Jones and the Fate of Atlantis ja Monkey Island 2. Kaikki todellisia klassikoita. Hienot tarinat, huumoria, ongelmanratkaisua, loistavaa musiikkia ja tyylikästä grafiikkaa. 
  3. PC-pelaamisen Finest Hour oli 90-luvun alku ja LucasArts oli yksi tärkeimmistä syistä siihen. 
  4. 2000-luvulla ulos tuli lähinnä enemmän tai vähemmän köykäisiä Star Wars -pelejä, vaikka aihepiirin voittava resepti keksittiin jo 90-luvulla Star Wars: X-Wingin ja Star Wars: TIE Fighterin merkeissä. 

Battlehawks 1942

 

Jukka O. Kauppinen kurvaili Zerolla

LucasArtsin top 5:

  1. Battlehawks 1942. Kaikkien aikojen merkittävin LucasArtsin peli – minulle – on kevyesti tämä vuonna 1988 julkaistu lentosimulaattori. Rohkeasti täysin uudella tavalla simulaattorimaailmaa lähestynyt lentopeli oli veikeä, hauska ja riittävän kevytkin niin, että se toimi kaikenlaisille pelaajille. Ja äimistytti, voi miten se äimistyttikään.  Battlehawkin seuraaja Their Finest Hour: The Battle of Britain petasi pelaajat valmiiksi yhdelle kaikkien aikojen upeimmista simuista: The Secret Weapons of the Luftwaffe.  Tälle simutrilogialle olen paljon, paljon velkaa.
  2. Labyrinth. Vuonna 1986 julkaistu seikkailu pohjautuu samana vuonna julkaistuun David Bowien tähdittämään fantasiaelokuvaan.  Teos on siitä merkityksellinen, että se oli kaikkien Lucasin tulevien seikkailujen prototyyppi. Ja myös oiva, tunnelmallinen ja kutkattava fantasiaseikkailu.
  3. Star Wars: Rebel Assault. Vuoden 1993 räiskintäsensaatio oli pelinä ohuehko, mutta mullistava. Se oli yksi ensimmäisistä CD-ROM-teknologiaa hyödyntävistä superpeleistä. Pohjimmiltaan kyse oli toki simppelistä FMV-videoräiskinnästä, jossa CD-levyltä striimattavien maisemien läiskittiin varsinaista pelikuvaa. Mutta hei, se oli Star Warsia! Hyvällä tavalla! Ja se hetki, kun pelaaja kiisi X-Wingillään kohti Star Destroyeria ja puikkelehti sen runkoa nuollen tuhoamaan suojakenttägeneraattoreita. Voi jumpe!
  4. Star Wars: X-Wing. Eräs kaikkien aikojen kovimmista avaruustaistelupeleistä.  Itse tykkäsin ehkä enemmän TIE Fighterista, Imperiumin miehiä kun olen, mutta kyllähän X-Wingin mullistavuus ja hauskuus oli jotain aivan uutta.
  5. Indiana Jones and the Fate of Atlantis. Lucasin monet seikkailut tarjosivat minullekin runsaasti pelitunteja, mutta Indyn Atlantis on jäänyt ehkä lämpimimmin mieleen. Osittain siksi, että se oli hieno osoitus siitä, että lisenssipeleistäkin voidaan tehdä jotain todella toimivaa ja omaperäistä, jopa silloin kun ne eivät perustu mihinkään olemassa olevaan teokseen. Ja myös siksi, että kun lehden deadline olikin paljon, paljon olettamaani lähempänä, niin enpä osaa sanoa olenko koskaan istunut tiiviimmin pelin ääressä vuorokauden ympäri kirjoittaen, pelaten ja kirjoittaen kahvin ja rotanrapsutuksen voimin.  Ja ihan hyvä juttu tuli!

Lucasartsin pettymykset:

  1. Star Wars. Moni Lucasin parhaista peleistä pohjautuu Star Warsiin, mutta niin moni huonoimmistakin.  Firma rappeutui vuosituhannen vaihteessa paskojen SW-pelien liukuhihnatehtaaksi, puskien ulos mitäänsanomattomia roskapelejä, joissa ei ollut enää mitään mieleenpainuvaa. Kun elokuvistakin huomasi, että tämäkin kohtaus on tehty peliä varten, niin kyllä siinä kynnettiin ja syvällä.

Star Wars: Rebel Assault


 

Lukijoiden reaktioita ja muistoja

Taannoisen LucasArts-suosikkiäänestyksen kymmenestä hyvin epäreilusti ja nihkeästi valitusta esimerkistä ylivoimaisesti suosituimmaksi firman peliksi nousi The Secret of Monkey Island 42 prosentin äänisaaliilla.

  1. Secret of Monkey Island – 42 %
  2. Indiana Jones and the Fate of Atlantis – 17 %
  3. Star Wars: TIE Fighter – 13 %
  • Vaikkei firman viime vuosien tuotannossa ole ollut hurraamista, niin kyllähän tämä uutinen silti säväytti. LucasArtsin klassisista seikkailupeleistä ja Jedi Knightista on ainakin sen verran rakkaat lapsuusmuistot, että vakavaksi vetää väkisinkin. Ja miksi juuri nyt kun sieltä pitkästä aikaa oli tulossa jotain pelikelpoista? Toivotaan, että noiden keskeneräisten projektien kehitys jatkuu tavalla tai toisella. – Haerski_90
  • Vituttaa ja vituttaa yhä enempi kyllä tuo huomio että LucasArts on enää vain yksi saatanan tyhjyyttä helisevä kuva introssa na antamassa faneille virheellisen mielikuvan että Disney kyllä välittää. –Commentator
  • Haista vittu Disney, lopetit Clone Warsin (en katsonut, mutta kai nyt kaikki tajuaa kuinka helvetisti se tuotti), keskeytit 1313:n… Katotaan muuttuuko ääni kellossa kun uudet leffat floppaa. En lupaa mitään, koska jokainen saa itse miettiä voiko Disney tehdä Star Wars -leffaa. R.I.P. in peas, kuten legendaarinen ihminen kerran sanoi. Lepää rauhassa herneissä, Star Wars. –Turguinfinland
  • Oma top5, ei parhausjärjestyksessä: 1. Day of the tentacle 2. Monkey Island 2 3. Grim Fandango 4. The Dig 5. Zak Mckrakken Muitakin muistamisen arvoisia… Full Throttle, Indy last crusade, Sam&Max, Curse of Monkey Island, Escape from Monkey Island.. Sen sijaan Jedi Knighteja, Dark Forcesia, TIE-f/XWing lukuunottamatta about kaikki Stawa pelit ovat olleet pelkkää scheissea… joku force unleashed. huh. – Mikron 316
  • TIE fighter. Sen perään jaetulle sijalle vaikka X-wing, X-wing alliance, Dark Forces ja Jedi Knight. Jostain syystä graafiset seikkailut ei iskeneet. Mutta en ymmärrä tätä voivottelua. Nuo klassikot on muinaishistoriaa. Lucasartsin nimellä vuosia kulkenut zombi keskittyi samaan lisenssihallintaan kuin Disneykin (listan Empire at Warkin on Petroglyph Gamesin tekoa). Soisin että legendaarinen yhtiö olisi saanut kunniakkaamman lopun jo aiemmin. Niin se 1313. Ehkä olisi hyvä, ehkä ei, ehkä tulee, ehkä ei. Mutta jos johtokerroksissa peli koetaan uhkaksi teineistä lapsiin kohdennetulle brändille, yli se olisi vedetty joka tapauksessa.  – Jäärä
  • Monkey Island koska ainakin miekkailu pakotti opettelemaan englanninkieltä ennen kuin ko. kieli alkoi koulussa. Day of tentacle kuuluisi ehdottomasti myös listalle edellä mainittujen lisäksi. – Timpero
  • Jos tuo olisi tapahtunut n. 10v sitten niin olisi vituttanut enemmän, nyt kun pelilistaa katsoo niin eipä ole tullut Lucasartsin pelejä pelailtua vuosiin, ja tähän ei lasketa muiden firmojen Lucasille tekemiä pelejä. Se uusi 1313 oli/on mielenkiintoinen mutta turhaa jossittelua, mutta merkittävä lafkahan tuo oli omalla kohdalla varsinkin 1990-2000 aikajaksossa.  – Athlon4
  • On se iso sääli. 90-luvulla Lucasarts/Lucasfilm oli synonyymi laatupelille. Ei tule mieleen oikeastaan yhtään hutia, mutta voihan se olla että epäonnistumiset on vaan unohdettu ja klassikot ovat palaneet mieleen ikuisiksi ajoiksi. Myöhempää tuotantoa ei sitten olekaan tullut pelattua. Taitaa olla Grim Fandango viimeisin.  – PortaDiFerro

Day of the Tentacle

 

InsaneFinn muistelee

InsaneFinn kirjoittaa MuroBBS:ssä pitkällisesti ja tunteella omaa LucasArts-historiaansa. Teksti lainattu foorumilta kokonaisuudessaan:

Kyllä ainakin Star Wars 1313:n peruuntuminen pistää vituttamaan kuta kuinkin yhtä rankasti, kuin esimerkiksi aikoinaan tapahtui Star Trek: Vulcan Furylle sekä Warcraft Adventuresille. Aikaisemmin suhtauduin suopeasti Disneyn ja Lucasin kaupoille, kun kerran saadaan uusia leffojakin (laatu tietenkin kysymysmerkki), mutta että tämä legendaarinen pelistudio tapettiin tällä tavalla, varsinkin kun erittäin mielenkiintoinen Star Wars peli oli tuloillaan.

Toki Lucasarts oli parhaimmillaan 90-luvulla, kun saatiin monia hienoja pelejä, joita on jo tässäkin ketjussa lueteltu. Joku voi katsoa minua pahasti, mutta pidin Curse of Monkey Islandia sarjan parhaimpana osana. Aikoinaan ei omaa konetta ollut, joten Secret of Monkey Island Amigalla kaverin luona kyllä tuli tutuksi. LeChuck’s Revenge jäi aikoinaan kokonaan välistä, mutta tämäkin puute on myöhemmin korjattu muutamaankin otteeseen. Mutta Curse of Monkey Island oli kuitenkin melkeinpä ensimmäisiä PC pelejä, kun sain itse vihdoin tietokoneen ostettua, joten tällä ehkä on vaikutusta omaan arviooni.

Kutakuinkin vastaavan kohtalon koki X-Wing sarja, josta pääsin ekana pelaamaan nimenomaan sitä viimeistä, eli Alliancea, mutta sarjan muutkin osat on myöhemmin hommattu ja ovat edelleenkin tallessa. SNESin Super Star Wars sarja oli myöskin hemmetin kova silloin teininä ja Return of The Jedin takia tuli kutakuinkin missattua kokonaan kun Suomi teki historiaa MM-jääkiekossa, kun tuijottelin Return of the Jedin peluuta Stockmannilla useita tunteja, välillä itsekin pelaillen.

Super Star Wars: Return of the Jedi

Rebel Assaultit olivat kovia juttuja, kun näyttivät niin elokuvamaisilta, mikä ei tietenkään ollut yllättävää, kun olivat tulloin huudossa olevaa FMV-huttua. Dark Forces ja sitä seurannut Jedi Knight sarja oli myös hienoa pelattavaa, tosin näistä tuli eniten hakattua Dark Forces II: Jedi Knightia ihan hulluna aikoinaan. Vaikea sanoa kuinka monta kertaa tuokin tuli pelattua läpi ja vieläpä peräkkäin, mutta pitkään meni, ennen kuin tuli taas keskityttyä johonkin toiseen peliin kunnolla.

Myös Knights of the Old Republic herättää lämpimiä muistoja, vaikkakaan tätä ei niin usein ole tullut pelattua. Star Wars Galaxiesia monet rakastivat CU:n asti, suurin osa NGE:n asti ja loput loppuun asti. Itse kuulun viimeisimpään kategoriaan, vaikkakin into rupesi jo hiipumaan loppua kohden, sillä pelissä tuli vietettyä kuitenkin enemmän tai vähemmän seitsemän vuotta, joten paljon muutoksia tuli nähtyä. Jotkut olivat hyviä muutoksia, jotkut huonoja, mutta jokin siinä piti otteessaan, kun mikään muu MMO ei ole vastaavaan pystynyt. Varsinkin ekana vuotena tuli vietettyä useita unettomia öitä pelin parissa ja hauskaa riitti. En tiedä kuinka paljon valehtelen, mutta SWG:n parissa englannin kielitaito kehittyi rutkasti.

Listani on aika Star Wars -painoitteinen, mutta minkäs teet, kun Star Wars on ollut lähellä sydäntä niistä ajoista asti, kun näin pikkupoikana ekan kerran Star Warsin.

Vielä sanainen Grim Fandangosta. Pakko tunnustaa, että peli on jäänyt suurimmaksi osaksi pelaamatta, enkä tiedä pätevää syytä tähän. Onhan peli kuitenkin loistava lähes joka osa-alueella. En sitten tiedä onko syynä se, mikä on pahentunut vuosien varrella, eli pelejä tulee haalittua ihan liikaa erityisesti tarjouksista, niin moni huippupeli jää herkästi jopa kokeilematta. Esimerkiksi Full Throttle on jäänyt omalla kohdallani täysin väliin, ehkäpä tämäkin aukko täytyy jossain vaiheessa korjata.

Täytyy toivoa, että Disney järkiintyisi ja Star Wars 1313 näkisi vielä päivänvalon. Olisi kiva, jos vaikka GoG.comiin joskus ilmaantuisi vanhoja hyviä Lucasartsin pelejä.

InsaneFinn

 

LucasArtsin matka maineesta mutaan

18.7.2000 julkaistu artikkeli valittelee LucasArtsin nousuja ja laskuja:

LucasArts on ollut yli vuosikymmenen ajan yksi peliteollisuuden tärkeimmistä nimistä ja pelaajien lemmikeistä. Luomillaan mestariteoksilla yhtiö on mullistanut pelialaa yhä uudestaan ja uudestaan. Pelit ovat olleet lähes virheettömän laadukkaita kunnes ensimmäiset soraäänet alkoivat narskua kolmisen vuotta sitten. Sittemmin tuotannon kokonaislaatu on romahtanut eikä tänään firman peleissä ole juuri hurraamista. Mikä maksaa? Silmäilkäämme LucasArtsin historiaa jotta voimme sitten miettiä mikä meni pieleen…

 

Lisää aiheesta

10 LucasArts-klassikkoa – mikä oli suosikkisi?

Kiitos LucasArts 1982-2013

Miksi LucasArtsin klassikot jaksavat aina vain inspiroida?

Lue myös

Battlefield 4 –ensikosketus – hypen alta pilkistää DICEn kasvava halu kertoa tarinoita

Dark –ensikosketus osa 2 – pimeää kyberpunkismia, vampyyreitä ja Witcherin ääntä

eSDomen suuri energiajuomakatsaus

Fester Mudd –haastattelu: suomalaista villin lännen komediaa

Saint’s Row IV –ensikosketus – kun mikään ei enää riitä

Space Hulk: Death Angel (lautapeli)