Aliens versus Predator Extinction (Xbox)
Vielä jonkin aikaa sitten ainakin PC-pelaajat ja monet konsolipelaajatkin olivat sitä mieltä, että kunnollisia FPS- ja strategiapelejä ei konsoleilta löydy. Perusteluna tähän oli mm. hiiren puute. Halo kuitenkin viimeistään todisti, että hyvän ensimmäisen persoonan kokemuksen saa ilman hiirtäkin aikaan. Sen sijaan hyvää strategiapeliä ei meikäläisen eteen ole vielä konsoliversiona tipahtanut ja ei varsinkaan reaaliaikaista sellaista. Varsinkin suurempien joukkojen padillä hallitseminen on hankalaa, eikä asiaa todellakaan auta, että yleensä erilaisten vaikeiden näppäinyhdistelmien taakse on kätketty ties mitä komentoja.
Nyt nousevana trendinä tuntuu olevan joidenkin suosittujen pelisarjojen kääntäminen RTS-peleiksi kuten Everquest. Vaikka kyllähän se toisinpäinkin onnistuu ja Blizzard kääntää sekä Starcraftia että Warcraftia uuteen kuvakulmaan. Blizzardin visio onkin ainakin meikäläisen mielestä huomattavasti parempi vaihtoehto. PC-puolella tulee jatkuvasti markkinoille yhä uutta RTS-yrittäjää ja pelit tuntuvat olevan lähinnä toistensa klooneja. Alankin olla melkoisen varma siitä, että jossain maailman kolkassa sijaitsee salainen RTS-pelitehdas, josta saa paria nappia painamalla valmiiksi uuden alansa edustajan. Itse olen enemmän vuoropohjaisen strategian ystävä ja reaaliaikaisiin alansa edustajiin olen alkuinnostuksen jälkeen varsin kyllästynyt.
Alustukseni perusteella kaikkille jo varmasti selvisikin, etten varsinaisesti hyppinyt riemusta, kun Aliens versus Predator Extinctionin Xbox-versio kolahti näppäimistöni viereen pöydälle, joka on muutekin jo hautautunut kaiken epämääräisen materiaalin alle. Mutta vaihtoehtoja ei ollut. Tässä duunissa joutuu arvostelemaan kaikkea kuraa ja ei auttanut muuta kuin kääriä hihat ja ruveta töihin. Ties vaikka pirulainen yllättäisi…
Kuten alkuperäisessä pelissä, niin tässäkin pääsee pelaamaan kampanjan alienien, merijalkaväen ja predatorien housuissa. Tämä tietysti luo mukavaa vaihtelua ja jokaisella rodulla pelaamisen joutuu harjoittelemaan erikseen. Tutoriaaleihin kannattaakin tutustua tai opetella tietyt näppäinkomennot ohjekirjan sivuilta. Tästä tullaankin monien tämän genren konsolipelien perussyntiin. PC-peleissä saa yleensä yksikköä klikkailemalla selville, mitä tietty yksikkö voi tehdä ja miten. Mutta ei, me konsolipuolella opetellaan näppäinyhdistelmiä ja tehdään kaikki vaikeamman kautta. Varsinkin kun tässä pelissä ei vielä rakennella mitään tykkitorneja lukuun ottamatta, niin luulisi yksinkertaisimmallakin ratkaisulla pärjäävän.
No, kunhan perusteet oppii, alkaa pelistä kuitenkin ihan nauttimaan…ainakin hetkeksi. Pian kuitenkin käy selväksi, että taistelut ovat aivotonta mäiskimistä/räiskimistä ja pelaajan tehtäväksi jää lähinnä katsella, miten käy. Vastustajan tekoälyssä ei ole hurraamista, mutta omien joukkojen puolustukseksi on sentään sanottava, että harvoin yksittäiset joukot jäävät harhailemaan tai jumiin jonkun kulman taakse.
Merijalkaväen joukot tuovat mieleen Starship Troopers -elokuvan, jossa jyrätään eteenpäin hirveän asearsenaalin voimalla, saaden aina vahvistuksia ilmateitse. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Liekinheitinmies pistää maailman palamaan, sotilaat eivät padeissa säästele ja lääkintämies pistää poikia takaisin taistelukuntoon. Alienit ovat sitten taas varsinaisia veitikoita. Aluksi kasvatetaan kuningatar munimaan munia ja sitten vaan pikkuveijarit jonkun pahaa aavistamattoman ihmisen kimppuun. Onnistuneen hyökkäyksen jälkeen tämä kasvaa täysveriseksi ilkiöksi. Alienien äänimaailma on myös mukavan lempeää kähinää ja luo osaltaan ”hempeää” tunnelmaa. Alienit ovat kaiken kaikkiaan varsin hauskoja ja varsinkin juuri munistaan kuoriutuneisiin veitikoihin herää isälliset tunteet. Predatorit taas keräävät tappamiensa vihollisten kalloja, josta saa kunniaa ja näin lisää predaattoreja haluaa liittyä porukkaan mukaan.
Kaiken kaikkiaan nämä kolme eri ryhmää on ihan hyvin toteutettuja. Samaa sen sijaan ei voi sanoa grafiikasta, joka on yhtä karua kuin PS2-versiossa ja maaston yksityiskohdilla ei juhlita. Hahmojen animaatioiden sulavuudesta ei myöskään oikein voi puhua ja vaikka Alieneista lähtee ihan kivoja ääniä, ei muuten äänipuolella mitään suuria saavutuksia ole saatu aikaan. Lisäksi peli on varsin lyhyt. Mitä tästä sitten jäi taas käteen? Taas yksi konsoli-rts-peli, jota ei ainakaan täyteen hintaan voi kenellekään suositella. Ja mitä meikäläiseen tulee, kieltäydyn arvostelemasta konsolien RTS-pelejä…niin no, ainakaan vähään aikaan.
