Arvostelu Uusi Paper Mario on mainio kierrätys GameCuben 20 vuotta vanhasta pelistä
Kuva: © Intelligent Systems
Veikeällä huumorilla kuorrutettu Paper Mario: The Thousand-Year Door on hurmaava rooliseikkailu: vaikka Mario ystävineen on tehty paperista, ei seikkailu maistu puulta.
Julkaisupäivä: 23.5.2024
Studio: Intelligent Systems
Julkaisija: Nintendo
Saatavilla: Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arviota varten: noin 20 tuntia
Suhtautumiseni remakeja kohtaan on yleensä nihkeä. Vanhojen ideoiden uudelleenlämmittely tuntuu usein rahastukselta, ja mielestäni vanhat klassikot tulisi jättää rauhaan ja antaa niiden elää muistoissa juuri sellaisina kuin ne aikoinaan olivat. Paper Mario: The Thousand-Year Door onnistui kuitenkin kutittelemaan minua juuri oikeista paikoista, sillä uskallan myöntää nauttineeni tästä vuonna 2004 GameCubelle julkaistun pelin remakesta yllättävän paljon.
Koska kyseessä on roolipeli, on tarinaan tietenkin panostettu perinteisiä Mario-tasohyppelyitä runsaammin. Peach joutuu tuttuun tapaan kidnapatuksi, mutta tällä kertaa prinsessan pelastaminen jää sivujuonen rooliin. Marion ja hänen sekalaisten ystäviensä päämääränä on löytää seitsemän Crystal Star -nimistä esinettä, jotka keräämällä on mahdollista avata mystinen, maanalainen tuhatvuotinen ovi. Putkimiehen epäonneksi myös ilkeä X-Nauts ryhmittymä tavoittelee tähtiä ja nämä pahikset tekevät parhaansa, ettei Mario saisi kimmeltäviä aarteita käsiinsä.
Pääjuoni tarjoaa yllättäviä juonenkäänteitä ja hassunhauskaa dialogia useiden tuntien ajaksi. Aika harvoin pääsee kehumaan Mario-pelien tarinallista osuutta, joten tämä tilaisuus on käytettävä hyödyksi. Herskyvä huumori on juonen parasta antia, mutta pidän myös siitä, ettei prinsessan pelastaminen ole keskiössä. Tarinaan mahtuu paljon erilaisia sattumuksia ja tapahtumia, eikä kaikki ole koko ajan sitä yhtä ja samaa. Lisäksi se, että sivuhahmoille on annettu omat persoonat, tuo mukanaan raikkaan pirteän tuulahduksen. Sanonta ”Ei se päämäärä vaan matka” kuvaakin Paper Mario: The Thousand-Year Dooria osuvasti: pelaaminen tuntuu niin hauskalta, ettei edes halua seikkailun loppuvan.
Kuvakaappaus Paper Mario: The Thousand-Year Door -pelistä © Intelligent Systems
Paperinen maailma
Seikkailun jujuna on se, että maailma ja siellä asustavat olennot on pelin nimen mukaisesti valmistettu paperista. Näin on myös Marion suhteen. Ohut ja taipuisa ulkomuoto onkin putkimiehen taitojen keskiössä.
Pelin edetessä Mario saa käyttöönsä erilaisia taitoja, joita käytetään hyödyksi maailman tutkimisessa, pulmien ratkonnassa sekä taisteluissa. Ensimmäinen näistä on kyky taitella itsensä paperilennokiksi. Tämän kyvyn avulla sankari pystyy leijailemaan pitkiäkin välimatkoja ja vierailemaan paikoissa, joihin ei muuten pysty pomppimaan. Paperilennokki liitää aika pitkälti kuten oikeassakin maailmassa, joten sen ohjattavuus ei ehkä ole sieltä parhaimmasta päästä. Joskus oikeaan paikkaan laskeutuminen vaatii useampia yrityksiä, mutta kun homman kerran oppii, sujuu se luontevammin.
Kuvakaappaus Paper Mario: The Thousand-Year Door -pelistä © Intelligent Systems
Roolipeleille tyypilliseen tapaan taistelu on vuoropohjaista ja perustuu pitkälti oikeaan ajoitukseen. Hommat hoituvat samaan tyyliin kuin viime vuoden puolella julkaistussa Super Mario RPG:n remakessa: Jos haluaa tehdä viholliselle enemmän vahinkoa tai puolustaa itseään vastapuolen iskuilta, on nappia painettava juuri oikeaan aikaan. Thousand-Year Doorin taistelut erottaa Super Mario RPG:n vastaavista se, että tällä kertaa Marion rinnalla seisoo kerrallaan vain yksi apuri, jota voi kuitenkin vaihdella tarpeen mukaan.
Vihollisten päälle hyppääminen ja niiden mäiskiminen vasaralla kuuluvat Marion perusiskuihin kahakoiden aikana. Käytössä on myös vähän vahvempia iskuja, jotka käyttävät polttoaineenaan Flower Points -energiaa. Kaikkein vahvimmat erikoiskyvyt vaativat toimiakseen Star Power -energiaa.
Kuvakaappaus Paper Mario: The Thousand-Year Door -pelistä © Intelligent Systems
Oikeaan aikaan
Marion taistelutaitoja käytetään hyödyksi mukavan monipuolisesti. Konfliktien aikana joutuu miettimään, millä iskulla vastustajan saa tuntemaan olonsa tukalimmaksi. Joillakin vihollisilla voi esimerkiksi olla terävä piikki päässään, eikä tuon pahiksen päälle kannata pompata, sillä se voi sattua putkimiestä jalkapohjaan. Ihan aina ei vihollisen ulkomuodosta pysty päättelemään millä keinoin sitä tulisi mätkiä, mutta tällaisissa tilanteissa apua voi kysäistä Goombella Goombalta. Neitokainen kurkkaa oppaastaan vihollisen voimat sekä heikkoudet ja antaa Mariolle vinkkejä, mitä kykyjä kannattaa hyödyntää. Goombella on tässä tapauksessa kätevä apuri, mutta hänen vihollisenlukutaitoaan tulee käytettyä hyödyksi liian harvoin. Toimintoon tuhlautuu aina yksi vuoro, jonka voisi käyttää myös pahisten aivottomaan rusikoimiseen.
Goombellan lisäksi Marion joukkoon liittyy monia muitakin omalaatuisen viehättäviä otuksia. Näistä jokainen on avuksi niin taisteluissa kuin pulmien ratkonnassakin.
Vaikeustaso on suurimmalta osin alhainen. Itselleni vaikeuksia tuotti ainoastaan oikean ajoituksen löytäminen, sillä hirmuhelteiden sumentamat aivoni eivät aina suostuneet tekemään yhteistyötä näppäinsormieni kanssa. Onneksi tämänkin ongelman pystyy kiertämään helposti. Erillistä vaikeustasovalintaa ei ole, mutta hommasta voi tehdä helpompaa esimerkiksi kasvattamalla Marion elinvoimaa. Tämä toimii tietty myös toiseen suuntaan: jos kaipaakin haastetta, niin taitopisteet kannattaa käyttää johonkin muuhun.
Kuvakaappaus Paper Mario: The Thousand-Year Door -pelistä © Intelligent Systems
Oikeassa paikassa
Mittelöt mitellään teatterin lavalla, villinä hurraavan yleisön edessä. Katsojilla onkin oma roolinsa taistelujen tuiskeessa. Jos Mario ystävineen pärjää loistavasti, innostuu yleisö toden teolla, ja erikoiskykyjen käyttöön vaadittavan Star Power -energian mittari täyttyy nopeasti. Jos kärhämät eivät oikein ota sujuakseen, saattaa tylsistynyt yleisö lähteä pois kesken matsin ovet paukkuen.
Katsojien joukossa saattaa piilotella myös häiriköitä, jotka viskovat kiviä sun muita esineitä päin sankaria. Kannattaa kuitenkin katsoa kahdesti ennen kuin ryntää heittämään häiriköltä vaikuttavan katsojan pihalle, sillä kyseessä saattaa olla myös Marion fani. Nämä intohimoiset kannattajat heittelevät lavalle esineitä, joista voi olla hyötyä taistelun tuoksinassa. Katsojien ottaminen mukaan taisteluihin on hauska ominaisuus, vaikkakin se tuntuu olevan aika pienessä roolissa.
Kuvakaappaus Paper Mario: The Thousand-Year Door -pelistä © Intelligent Systems
Graafisesti kyseessä on valloittavan suloinen luomus. Ulkoasu on pistetty niin taidokkaasti uuteen uskoon, ettei peliä edes tunnista pohjimmiltaan vähän vanhemmaksi luomukseksi. Maailma ja sen asukit ovat mariomaiseen tapaan iloisen värikkäitä, ja varsinkin ulkoisesti sekä sisäisesti persoonalliset hahmot tuovat elämäntuntua seikkailuun. Esimerkiksi kaikki sienihattuiset Toadit eivät näytä toistensa kopioilta, vaan heitäkin tulee vastaan eri näköisiä ja kokoisia.
Paper Mario: The Thousand-Year Door lukeutuu niihin peleihin, joiden uudelleenlämmittelyissä on oikeasti järkeä. Seikkailu yltää loistavasti nykypäivän standardeihin, eikä se tunnu ollenkaan 20 vuotta vanhalta peliltä.
PAPER MARIO: THE THOUSAND-YEAR DOOR
”Riemukas rooliseikkailu Paper Mario: The Thousand-Year Door on oiva esimerkki siitä, että joskus remaken tekeminen 20 vuotta vanhasta pelistä on loistava idea.”
