Aura: Fate of the Ages (pc)

Seikkailupelejä saa tänä päivänä etsiä kissojen ja koirien kanssa. Isot julkaisijat, kuten LucasArts ja Sierra, ovat unohtaneet kokonaan yhtiöiden alkuun saattaneen pelityypin, väittäen ettei sille ole markkinoita nykyään. Niinpä seikkailupelien ystävien on täytynyt suunnata katseensa pienempiin julkaisijoihin. Kanadalaisen Streko-Graphicsin Aura: Fate of the Ages on hyvä esimerkki pikkustudion tekemästä nykyaikaisesta seikkailupelistä.

Taru renkaiden herroista

Auran tarina kulkee siinä sivussa mahtipontisesta alkuasetelmasta huolimatta. Aikojen alusta asti Valvojiksi kutsuttu klaani on vartioinut pyhiä renkaita, joilla voi legendan mukaan luoda uusia maailmoja ja matkata niihin. Renkaiden yhdistäjälle on luvassa ikuinen voima ja kuolemattomuus. Kuten arvata saattaa, paha voima, tässä tapauksessa hahmo nimeltä Durad, on päättänyt varastaa pyhät renkaat itselleen. Pelaajan tehtävä on vanhan mestari Grifitin arvostamana oppilaana varjella taianomaisia esineitä ja selvittää näiden salaisuus.

Korkealentoisen fantasiatarinan kerronta painottuu välianimaatioihin, varsinaisen pelin koostuessa paikkoihin tutustumisesta ja kelvollisesti esimallinnettujen maisemien katselusta. Hyvä niin, sillä väliosioiden ääninäyttely ja teksti pilaavat tahattoman koomisuutensa vuoksi kiehtovan salaperäisen tunnelman.

Käyttöliittymä edustaa nykyseikkailupelejä yksinkertaisuudellaan: tavararuudun lisäksi kaikki hoituu klikkaamalla yhtä hiirennappia ruudulla. Osoitin kertoo ulkoasullaan missä kohtaa jotain voi tehdä. Päähahmoa ei nähdä ruudulla, vaan peli on kuvattu ensimmäisestä persoonasta Myst-pelien tapaan.

Johtolankoja, vipuja ja nappeja

Aura on seikkailupeliksi naamioidusta ulkoasustaan huolimatta suurimmaksi osaksi puhdasverinen pulmanratkontapeli. Toiveet seikkailun monipuolisuudesta karisevat pian, kun pulma toisensa jälkeen koostuu mekaanisista ongelmista. Erivärisiä nappeja, vipuja ja pyöritettäviä lukkoja riittää ratkottavaksi. Tavaroita kerätään mukaan, mutta niitä on hyvin harvassa. Muita pelihahmoja on muutama, mutta kuten kaikki muukin pelissä, näillä on tarkasti määritelty tarkoitus, eikä turhaa jutustelua voi harrastaa.

Olennaisinta Auraa pelatessa onkin johtolankojen kerääminen tulevien pulmien varalle. Kaikki paikat kannattaa nuuskia tarkkaan salapoliisityötä tehden. Erilaiset merkit ja yhdistelmät on syytä kirjata ylös, sillä harvoista kohdista selviää yrityksen ja erehdyksen kautta. Tässä auttaa onneksi mukana kulkeva muistikirja, johon peli automaattisesti kirjaa ylös piirroksien muodossa tietyt päämäärät ja niiden karkeat ratkaisumallit.

Pelin suurin ongelma on huolimaton suunnittelu. Grafiikka on paikoitellen epäselvää, minkä takia jotkut ongelmat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Sama tilanne on toiminnallisuutta merkitsevien, hiiren osoittimeen reagoivien kohtien kanssa: ne ovat välillä turhauttavan huonosti paikallistettavissa. Myös kulkeminen paikasta toiseen on välillä typerän epäloogista. Oikoreittejä ei tarjota, vaan samat polut on kuljettava tasan tarkkaan jokaisen ruudun kautta. Onneksi varsinaiset pulmanratkontakohdat on toteutettu huolella, eikä näiden mekaniikka petä.

Sitä saa, mistä maksaa

Aura on halpahintainen peli ja vaikka näin ei tarvitsisi olla, se näkyy ja kuuluu. Esimallinnettu grafiikka ei kestä vertailua nykyisten suurtuotantojen kanssa, mutta se ajaa suurimman osan ajasta asiansa ja on parhaimmillaan jopa komeaa katseltavaa. Sen sijaan animaatio-osuuksissa peli näyttää oikeasti rumalta huonon videopakkauksensa takia. Videokuva on palikkamaista ja nykivää, ja se eroaa laadullisesti aivan liikaa sitä edeltävistä ja seuraavista peliosuuksista.

Musiikki on synteettisesti tuotettua klassista osastoa, joka toimii grafiikan tavoin paikoitellen ihan mukavasti. Välillä muoviset soittimet erottuvat liian selkeästi, mutta pääasiallisesti musiikki velloo rauhallisesti taustalla häiritsemättä pelaajan pähkäilyä. Satunnaisesti kuuluvat taustaäänet sen sijaan kummastuttavat – miksi esimerkiksi ulkoilmassa kuuluu välillä epämääräisiä portaissa kulkemisen ääniä?

Varsinaista vanhanajan seikkailua hakeville peli on pettymys, mutta huokean hintansa takia Aura: The Fate of the Agesia voi suositella etenkin Myst-pelien ystäville yhdennäköisyytensä ja samankaltaisen pelattavuutensa ansiosta. Vähäisen tekstimääränsä vuoksi peli sopii myös vähemmän kieliä osaaville kuva-arvoituksista pitäville pelaajille.