Forza Motorsport 4 (Xbox 360)

20.10.2011 16:43 Jani Halme

Tekijä: Turn 10
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Xbox 360, Microsoft Wireless Racing Wheel
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä)
Pelin kotisivu:http://www.forzamotorsport.net/
Arvostelija: Jani Halme

Seitsemän vuotta sitten altavastaajan asemasta lähtenyt Forza Motorsport -sarja on raivoisan taistelun tuloksena onnistunut nousemaan autopelien kirkkaimpaan kärkikastiin. Sarjan uusin tulokas on jo kolmas nykyisen sukupolven Xboxille, joten lisätehojen puristaminen vanhasta sotaratsusta alkaa vuosi vuodelta olla aina vaikeampaa.

Kunnianhimon puuttumisesta ei ainakaan Turn 10:n kehittäjiä voi syyttää, sillä he ovat tarttuneet rohkeasti härkää sarvista ja kirjoittaneet urakalla uusiksi suuria osia pelimoottorista.

Peliä käynnistäessä ensimmäinen havainto on kuitenkin yllättävän tiivis yhteistyö huippusuositun Top Gear -auto-ohjelman kanssa. Intron pärähtäessä käyntiin, sarjan juontajakolmikon pääjehu Jeremy Clarkson esittelee pelin ja pelaajan toisilleen lähes runollisin lausein. Jezzan esiintyminen ei rajoitu pelkästään introon, vaan hän myös esittelee autojen ominaisuuksia ja puhuu hassuja uudessa Autovista-osiossa, josta lisää myöhemmin.

Introa seuraava lyhyt tervetuliaiskilpailu heittää pelaajan alppimaisemiin yhdelle pelin uusista radoista. Täytyy myöntää että itseltäni kisan ajaminen meni lievästi pipariksi, koska keskityin ohjaamisen sijaan hämmästelemään pelin uskomattoman hienoa grafiikkaa. Mustaa magiaa, tai vähintäänkin huimaa sankarikoodausta on Turn 10:n toimistolla harjoitettu, sillä Forza Motorsport 4 näyttää aivan mielettömän hyvältä pyöriäkseen pian jo kuusi vuotta vanhalla raudalla.

Some say that he doesn’t like to get his helmet wet.

Konehuoneen puolella suurin uudistus Forza 4:ssä on grafiikkamoottorin kokonaan uudistettu valaisu- ja heijastusmalli. Se on toteutettu käyttäen leffateollisuuden efektipajoissa yleistä, mutta peleissä vielä toistaiseksi uutta menetelmää nimeltään Image Based Lighting. Forzaa ennen tätä uutta menetelmää on ehtinyt käyttää vain Need For Speed: Hot Pursuit, mutta sitä tullaan varmasti näkemään lisää muissakin peleissä.

Uusi tekniikka tekee huiman hyvää jälkeä ja etenkin valikoiden taustalla 3D-moottorin pyörittämät autot näyttävät liki fotorealistisilta. Joka ikinen auto on mallinnettu taidolla ja tunteella käyttäen juuri niin suurta määrää polygoneja kuin kaikkien yksityiskohtien mukaansaamiseksi on tarvittu. Mallinnuksessa ei ole luistettu, sillä pienimpiäkään yksityiskohtia ei ole laiskasti leivottu suoraan tekstuuriin. Autojen ulkonäköön voi myös itse vaikuttaa aiempaa enemmän ja esimerkiksi vanhoista autoista saa tehtyä autenttisen retroja kisapelejä tiputtamalla niistä puskurit pois ja peittämällä valoumpiot.

Ja ikään kuin autojen ulkopuolen yksityiskohtainen mallintaminen ei olisi riittänyt, on myös jokaisen auton sisusta luotu pienintä piirtoa myöden. Olen muutamia pelin autoista omistanut itsekin ja tutun ohjaamon näkeminen pelin ruudulla on jopa hieman tunteellinen kokemus. Uudella valaisutekniikalla piirrettynä kojelaudat näyttävät lähes eläviltä valon ja varjojen pyyhkiessä niiden yli auton kiitäessä radalla. Pienempiä tunnelmaa luovia yksityiskohtia ei myöskään ole unohdettu, sillä autojen liikkuvat takasiivet ja ilmajarrut toimivat oikeiden autojen tapaan ja kilpa-autojen pakoputket sylkevät tulta moottorijarrutuksissa.

Kaikesta tästä graafisesta loistosta huolimatta peli päivittää ruutua tasaisella 60 hertsin taajuudella eikä töki tai takeltele missään tilanteessa. Upean visuaalisen ulkoasun aikaansaamiseksi on kuitenkin jouduttu tekemään myös kompromisseja. Sadepilviä ei nimittäin pelin ratojen ylle ilmesty, koska vesilätäköiden heijastukset ja ilmaan nouseva sumu olisivat todennäköisesti olleet vanhalle raudalle jo liian kova pala. Pidän tätä kuitenkin hyvänä ratkaisuna koska se takaa sekä hyvän vauhdintunnun sulavan ruudunpäivityksen myötä, että tasaisen piirtolaadun kaikissa tilanteissa.

Myös yöllä ajaminen on jätetty pelin ulkopuolelle, joskin useista radoista normaalin lisäksi on aamu- tai iltahämärässä ajettava versio. Hämäräkilpailuissa matalalta paistava aurinko häikäisee ikävästi suoraan tuulilasiin paistaessaan, mutta onneksi efekti ei ole ihan yhtä läpitunkeva mitä kolmosessa, jossa esimerkiksi Sebringin radan pinta näytti paikoitellen jopa täysin valkoiselta.

Paras tapa nähdä läheltä Forza Motorsport 4:n grafiikkamoottorin jälki ja autojen 3D-mallit on kuitenkin uusi Autovista. Se päästää pelaajan liikkumaan vapaasti muutamien valikoitujen autohelmien ympärillä, istumaan niihin sisään sekä kurkistamaan konehuoneisiin ja tavaratiloihin. Jokaisen auton keulan edestä löytyy pieni Top Gear -ikoni, josta voi kuunnella Jeremy Clarksonin lyhyen esittelyn autosta. Eri puolille autoa ripotelluista infopisteistä voi myös kuunnella tarkempaa teknistä nippelitietoa. Autovistan malleihin upotettujen yksityiskohtien määrä on täysin uskomatonta ja jollain tasolla jopa huvittavaa, sillä voit halutessasi lukea vaikka moottorin ilmamäärämittarin sarjanumeron!

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

We decided to settle this argument… with a race!

Forza nelosen uramoodiin on ahdettu valtaisa määrä pelattavaa ja sen läpikäymiseen kuluu todennäköisesti useampi sata tuntia. Jos tätä urakkaa aloittaessasi boksisi kovalevyltä löytyy edellisen osan tallennus, kiittää FM4 uskollisuudestasi pelisarjaa kohtaan tuomalla uuteen autotalliisi tupaantuliaislahjaksi nipun autoja nopeammin alkuun pääsemiseen.

Uramoodia on kehitelty joustavammaksi, eikä pelaajan ole enää pakko selvitä tietyistä tarkoin määritellyistä kilpailuista pystyäkseen etenemään urallaan. Kullakin kilpakaudella ajettavana on vaihteleva lukumäärä kilpailuja eri puolilla maapalloa sijaitsevilla kilparadoilla. Tyypillisesti jokaisella radalla on kuitenkin vaihtoehtoina useita eri luokkien lähtöjä käytössä olevan ja tallissa odottavien autojen perusteella, joten omia suosikkiautojaan pääse hyödyntämään useammin.

Kullakin kilpailuilla on omat palkintonsa, ja vaihtoehtoina voi esimerkiksi olla sopiva summa rahaa tai 25% enemmän kokemuspisteitä. Pelaaja nousee edelleen tasoja ansaitsemiensa kokemuspisteiden mukaan, joskin maksimitaso on nostettu aina 150:een asti. Tasolle 50 saakka uudelle tasolle nousun yhteydessä annetaan edelleen palkinnoksi auto mutta tällä kertaa sen saa valita useasta vaihtoehdosta, jotka noudattavat jotakin yhtenäistä teemaa.

Kilpailussa käytetty auto ei enää kerää kokemuspisteitä ja nouse tasoja, vaan tämän sijaan pelaajan suhde kyseiseen autovalmistajaan paranee. Palkintona kyseisen valmistajan edustamisesta saa sekä rahaa että alennuksia viritysosista kaikkiin samanmerkkisiin autoihin. Yhtä automerkkiä suosimalla alennuksen saa melko nopeasti sataan prosenttiin, tehden senmerkkisillä autoilla kilpailemisen entistä houkuttelevammaksi.

Top Gearin vaikutus näkyy myös uramoodissa, sillä välillä maailmankiertue vie pelaajan ohjelman testiradalle Dunsfoldiin, tehtävänään kaataa autollaan radalle pystytettyjä keiloja. Autocross-kilpailuissa niiden kaatamista taas tulisi välttää, pyrkien mahdollisimman nopeasti ja virheettä pujottelemaan radalle aseteltujen keilojen lomitse.

Uusia kilpailutyylejä ovat myös useamman luokan lähdöt, joissa samaan aikaan radalla on jonkin toisen teholuokan autoja, sekä ratapäivät, joissa pelaajan tulee päihittää vastustajansa ohitellen samalla radalla olevia muita autoja. Myös useammasta lähdöstä koostuvat kisat, joista ensimmäinen voidaan esimerkiksi ajaa aamuauringossa ja jälkimmäinen keskipäivällä, ovat uutta.

Forza Motorsport -pelit ovat on alusta alkaen osanneet valjastaa internetin esimerkillisen hyvin pelaajien käyttöön, joten vaikka uramoodi tulisikin ajettua läpi, riittää pelattavaa vielä senkin jälkeen. Tavallisen netissä tapahtuvan kilpa-ajon lisäksi – joka muuten nyt onnistuu jopa 16 pelaajan voimin – Forzat ovat antaneet pelaajien myös vapauttaa luovuutensa ja tuoda kaikkien nähtäville ja saataville toinen toistaan hienompia maalauksia ja virityksiä.

Kolmosesta tuttu pelaajan oma ”näyteikkuna” sekä autojen huutokauppaaminen ovat luonnollisesti mukana, mutta nelosen suurin uudistus on mahdollisuus luoda omia moottorikerhoja. Kerhon jäsenet voivat sekä kilpailla keskenään, että mitata kerhonsa paremmuutta muihin nähden eri radoilla ja lajeissa. Kukin pelaaja voi edustaa vain yhtä kerhoa ja sen jäsenenä pelaajan nimen edessä näkyy klaanitagin tapaan hänen edustamansa kerhon lyhenne. Kerhon jäsenet voivat myös tuoda omia autojaan kerhon yhteiseen autotalliin, josta muut jäsenet voivat lainata niitä.

Pelaajien kovasti kolmoseen toivomat julkiset kilpailut tekevät myös paluun, joten online-pelin isäntä voi räätälöidä kilpailun haluamillaan säännöillä ja sallia kenen tahansa liittyä mukaan kisaan. Olisin tosin kaivannut lisäksi vielä ratapäivän tyyppistä avointa aika-ajosessiota, johon pelaajat voisivat liittyä ja poistua vapaasti session aikana.

Kokonaan uusi tapa pelata muita pelaajia vastaan ovat rivals-haasteet, joista yksi on esimerkiksi kovin tuttu ”kierrä Top Gearin testirata kerran täysin vakiossa Kia Cee’d -autossa”. Peli valitsee kaikista haasteen jo suorittaneista pelaajista omaa tasoasi vastaavan kilpakumppanin ja tehtävänäsi on päihittää hänen tekemänsä ajosuoritus, joka näkyy oman suorituksesi aikana haamuautona. Jos onnistut peittoamaan vastustajasi, peli palkitsee sinut avokätisesti krediiteillä ja kokemuspisteillä. Koska molempien pelaajien ei tarvitse olla yhtäaikaa netissä, on Rivals mainio tapa ajaa pari nopeaa kisaa jos aikaa pelaamiseen on niukasti.

If I had to nitpick, and obviously I do.

Vaikkakin FM3 korjasi suurimman osan itseäni kakkosessa ärsyttäneistä fysiikkaongelmista, se ei aivan täysin onnistunut välittämään auton painon tuntua rengasmallinnuksessaan. Saamaansa palautteeseen reagoiden Turn 10 on kirjoittanut nelosen fysiikkamoottorista kokonaan uusiksi renkaita ja jousitusta mallintavat osat. Pirellin keräämää rengasdataa hyödyntäen suunniteltu mallinnus mukailee edelleen kolmosesta tuttua ja hyväksi koettua ajotuntumaa, mutta parantaa merkittävästi nimenomaan auton massan vaikutusta sen ohjattavuuteen ja jarrutuksiin. Lopputulos on hyvä ja tasapainoinen ajomalli, joka reagoi ennakoitavalla tavalla sekä ohjausliikkeisiin että auton pyöränkulmien ja rengasseosten muutoksiin.

Rengasmallin yhteyttä ratin force feedbackiin lienee niinikään viilattu, sillä etenkin aliohjautumisen pystyy nyt tuntemaan entistä paremmin ratin välityksellä. Tämä helpottaa merkittävästi ”näppituntumalla” oikean kaarrenopeuden hakemista, sillä eturenkaiden sivuttaispidon häviämisen voi tuntea nyt selkeästi ratin vastuksen vähitellen heikentyessä. Mahdollisuus valita ohjaustavaksi täysin lineaarinen simulaatio-ohjaus on myös tervetullut lisä.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Havaittava parannus kolmoseen nähden löytyy myös autojen äänistä. Moottorin ääni kuulostaa hyvältä kaikilla kierrosluvuilla ja muuttuu nyt asteittain sen mukaan mitä virityksiä autoonsa asentaa. Suoralla kilpaputkella ja läppärungoilla yhdeksään tonniin kiertävän kisamoottorin ääni todellakin kuulostaa autenttisen raa’alta karjumiselta. Myös muut äänet kuten tuulen suhina, törmäykset ja hiekan ropina auton pyöräkoteloihin luovat mainiosti tunnelmaa.

Tekoälykuljettajia, joita radalla voi olla pelaajan kanssa nyt 11 kappaletta, on koitettu opettaa käyttäytymään fiksummin, mutta en oikein osaa sanoa onko siinä ihan onnistuttu. Kolmosessa M. Rossin kanssa taistellessa hermot kärysivät moneen kertaan, mutta nyt tuntuisi että välillä puolessa autoista istuu ratin takana Rossi. Hieman inhimillisempää käyttäytymistä tosin tekoälyyn on saatu, sillä välillä se arvioi jarrutuspaikan väärin ja vetää mutkasta ulos hiekalle. Peileihin katselemisessa olisi kyllä edelleen hieman skarpattavaa.

Kinect on ollut kovasti tapetilla viimeaikoina, ja sille löytyy tukea nyt myös Forzasta. Itse en tuen toimivuutta päässyt kokeilemaan, mutta koska se antaa pelaajan vain ohjata, pelin hoitaessa kokonaan sekä kaasun että jarrun, en muutenkaan liene sen kohderyhmää. Autovistassa navigoimiseen Kinect soveltunee paremmin, mutta jos käsissäsi on jo padi tai ratti, miksi nousisit ylös sohvalta huitomaan ilmaan?

Kaikki uudistukset huomioon ottaen FM4 ei ole aivan yhtä suuri askel eteenpäin kuin hyppy kakkosesta kolmoseen oli. Suurin osa pelin radoista on siirretty parannelluin grafiikoin suoraan kolmosesta ja uusia ovat ainoastaan tervetuliaiskisassa esitellyn kuvitteellisen alppiradan lisäksi tosielämästä napatut Hockenheimin GP-rata, Indianapolis, Infineon Raceway ja Top Gearin testirata. Editori autojen maalaamiseen on käytännössä identtinen kolmosen kanssa, mutta ilmeisesti osittain uudelleen mallinnettujen autojen vuoksi vanhoja maalauksia ei ole mahdollista siirtää neloseen. Onneksi sentään vanhat vinyylitarrat saa ladattua, joten aivan kaikkea ei tarvitse aloittaa tyhjältä pöydältä uudelleen.

Kun kuitenkin otetaan huomioon miten erinomainen peli FM3 oli ja että lähes kaikki neloseen tehdyt muutokset ovat positiiviseen suuntaan, alkaa vähäpätöisten ongelmien esiinkaiveleminen tuntumaan jokseenkin väkinäiseltä. Kun ajaminen näyttää upealta, kuulostaa hyvältä, tuntuu oikealta ja peli varsinaisen ajotapahtuman ympärillä toimii, ovat pikkuseikat merkityksettömiä. Forza Motorsport 4 on autopelien uusi kuningas ja ellei kolmonen jo sitä tehnyt, on nelonen viimeistään se peli joka tekee Xboxin hankinnan käytännössä välttämättömäksi autopelien ystäville.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Toinen mielipide

Vuosipäivitys vai oman paikkansa lunastava jatko-osa? Jos Forza Motorsport 4:sta voi yleensäkään voinut kritisoida mistään, niin samankaltaisuudesta sarjan loistavan edellisen osan kanssa. Tämä on kuitenkin pelkkää pintaa, sillä todellisuudessa lähes kaikki peliin tehdyt muutokset ovat paitsi parannuksia, myös kaivattuja sellaisia.

Pinnallisuuksista aloittaen uutta grafiikkamoottoria ei voi kyllin kehua. Näyttihän kolmonenkin jo hyvältä, mutta Forza 4 tyhjentää pajatson totaalisesti. Joku voi huudella, ettei ulkonäöllä ole väliä, mutta autoja rakastavan näkökulmasta johtopäätös on väärä. Autoja kuuluu rakastella katseella ja se vaatii taakseen grafiikkamuskelia.

Forza 4 näyttää peltihevoset sellaisina kuin ne on tarkoitettu nähtäväksi. Yksityiskohtaisina, upeina ja kiiltävinä. Ainakin siihen saakka, kunnes kisatapahtumat iskevät mustelmaa auton kylkeen. Nyt puhutaan yhdestä tämän konsolisukupolven parhaimman näköisistä peleistä, millä tahansa alustalla.

Jos verrataan hetken kilpailevaan sarjaan, ajotuntuma on se asia, jossa Gran Turismo 5 vielä säilytti valtikkansa Forza 3:sta vastaan. Forza 4:n myötä tämä keskustelu voidaan nostaa uudestaan pöydälle ja uskallanpa todeta, että konsolikuninkuus on viimeistään nyt vaihtunut.

Ajaminen tuntuu päällisin puolin samanlaiselta kuin ennenkin. Se on sujuvaa mutta silti samalla realistisen tuntuista ja nopeimmilla autoluokilla myös haastavaa. Tarkempi tutkiskelu paljastaa kuitenkin, että hyvää on paranneltu entisestään. Janin esille tuomien parannusten lisäksi on syytä mainita myös kaasun ja jarrun käyttäytyminen. Etenkin kaasun sääteleminen tuntuu entistä tarkemmalta, mikä parantaa merkittävästi ajotuntumaa etenkin silloin, kun käytössä ei ole luistoneston kaltaisia ajoapuja.

Uudistettu uramoodi on entistä vetävämpi. Itse tosin olisin jättänyt autokeilauksen kaltaiset pelleilyt valinnaisiksi hupailuiksi. Silikonikuskien dynaaminen tekoäly on erinomainen idea, joskin Forza 3 -veteraanin näkökulmasta se kirii pelaajan tason kiinni hieman liian hitaasti. Ensimmäiset kaudet sujahtavat läpi yhtenä voittokulkuna sen kummemmin pelaajaa haastamatta ennen kuin vaikeustaso asettuu oikealle tasolle.

Tekoälyn toimintaa on myös muutettu entisestään. Kun Forza 3 alensi helpommilla vaikeustasoilla tietokonekuskien autojen tehoja, ajavat vastustajat nyt aina pelaajan kanssa yhtä tehokkailla kärryillä. Vaikeustaso näkyy mutkakäyttäytymisenä, joka on sitä varovaisempaa, mitä alhaisemmalla tasolla kisataan. Näin mutkissa tapahtuu entistä enemmän eikä kisaaminen mene tylsäksi suorilla ohitteluksi.

Uudistuksista silti se ehkä kaikkein paras on rivals-pelimuoto. Kilpaileminen parhaista kierrosajoista syö tuhottomasti tunteja tuntemattomiakin vastaan, mutta parhaimmillaan tuhannesosataistelu on tuttujen kanssa. Jos kaverilistalta tai samasta autoklubista löytyy muita forzaajia, voi rivals-tilan ennustaa syövän valtaosan pelin parissa vietetyistä tunneista.

Voi sitä piruilun määrää, kun saa kaverin ajan kukistettua, mutta turkanen sentään, nyt se paransi ennätystäni toisessa haasteessa. Radalle on palattava uudelleen ja uudelleen ja aina ehtii yrittää vielä yhden kierroksen, jos sillä kertaa kaikki käännökset osuisivat kohdilleen. Samantapaisia toteutuksia on nähty jo muissakin autopeleissä, eikä syyttä. Tästä hienompaa sosiaalista autopelaamista pääsee harjoittamaan vain silloin, kun ajetaan suoraan verkossa kavereita vastaan.

Mainitsin alussa, että lähes kaikki pelin uutuudet ovat onnistuneita. Valitettavasti Kinect-ominaisuudet eivät kuulu tähän joukkoon. Pään liikkeitä seuraava ja kameraa sen mukaan kääntävä headtracking-ominaisuus oli odotettu, mutta voi kun se ei toimi. Laitteen ja ominaisuuden konfiguroiminen niin, ettei Kinect hukkaa kuskin päätä osoittautui ainakin omassa olohuoneessani ylitsepääsemättömäksi haasteeksi. Suuri harmi, sillä ominaisuus olisi toimiessaan kruunannut jo nyt loistavan autopelin.

Autojen esittelyyn tarkoitettu Autovista on hauska kuriositeetti, johon tutustuminen Kinectiä käyttäen tasapainottelee siistin ja kömpelön välimaastossa. Ajaminen virtuaalisella ratilla, kädet eteen nostettuna sen sijaan toimii yllättävän hyvin. Pelaaminen on huomattavan paljon tarkempaa kuin kyseisen ominaisuuden ympärille rakennetussa Joy Ridessä, mutta Forza 4 tuntuu silti aivan väärältä peliltä moiselle kikkailulle.

Se, että pelistä löytyy turhanpuoleisia ja huonosti toimivia Kinect-ominaisuuksia ei kuitenkaan ole keneltäkään pois, sillä Forza Motorsport 4 on niistä huolimatta tämän konsolisukupolven selvästi paras autopeli ja yksi vuoden parhaista peleistä yleensäkin. Se on viimeisen päälle hiottu kokemus, joka korjaa juuri niitä asioita, jotka sarjan edellisessä osassa jäivät harmittamaan. Autopelien ystäville pakko-ostos ja muillekin kokeilemisen arvoinen tuttavuus.

Juho Anttila