Lost: Via Domus (PC, PS3, 360)

11.03.2008 17:05 Simon Elo

Lost on eräs viime vuosien parhaista televisiosarjoista. Kummalliselle autiolle saarelle haaksirikkoutuneista, omankin elämänsä sisällön kadottaneista ihmisistä kertova sarja yhdistää hienolla tavalla ihmissuhdedraamaa, selviytymisjännäriä, filosofiaa ja scifiä.

Olen Lostin suuri fani. Katson jo neljättä kautta ja lueskelen mielelläni teorioita sarjan mytologiasta, joten luonnollisesti sarjaan perustuva videopeli herättää mielenkiintoni, mutta myös epäilyni. Miten Lostin salaperäinen tunnelma ja omaleimainen tyyli saadaan peliin?

Menneisyyden ote

Via Domus ei kuulu sarjan kaanoniin, joten pelissä ei juuri tarjoilla vastauksia sarjan suuriin kysymyksiin. Pelissä ei myöskään seikkailla tutuilla hahmoilla, vaan luvassa on aivan uusi tarina, joka tapahtuu saarella kahden ensimmäisen kauden aikana.

Via Domuksessa seikkaillaan Oceanicin lento 815:sta selvinneellä, muistinsa menettäneellä miehellä. Vain yksi kanssamatkustaja muistaa hänet, mutta uhkaa tappaa hänet. Mitä päähenkilö on tehnyt ennen kuin nousi koneeseen Sydneyssä? Saaren poliisit Jack ”Mutruhuuli” Shepard ja Saydi ”Aziz the Combat Fighter” Jarrah eivät katso muistinsa menettänyttä hyvällä, joten menneisyys on parasta selvittää pian.

Välillä jopa sarjaa hartaudella seuranneen on vaikea pysyä videopelin perässä. Ensimmäisen illan jälkeen Michael jo rakentaa lauttaa ja Lockella on salaisuuksia viidakossa, joten pelissä hypätään sarjan tapahtumia kuusitoistakertaisella kelauksella eteenpäin. Hitaampi tahti olisi sopinut paremmin sekä Lostin että seikkailupelien maailmaan. Sarjan suurista käänteistä pitäisi mainita myös pelissä.

Suurin osa ajasta käytetään saaren mysteerejä selvittäessä rannalla, bunkkerissa ja viidakossa, mutta päähenkilön muistot tulevat mieleen Lostille tyypillisten takautumien kautta. Valokuvaajaksi osoittautuva sankarimme ottaa niissä kuvan ratkaisevasta hetkestä ja näin palauttaa tapahtuman mieleensä. Kuvaaminen on välillä hankalaa, mutta pienet vihjeet kohteesta kannattaa katsoa tarkkaan. Idea kuulostaa oudolta, mutta se toimii.

Tarina on jaettu seitsemään televisiosarjan tapaiseen jaksoon, joissa on alussa tapahtui viime jaksossa –osuus ja lopussa cliffhanger. Television puolelta tuttu kaava toimii myös pelinä ja kun juoni on lähes samaa korkeaa tasoa, koukkuun jää nopeasti. Lost-faneille tarina on taattu nautinto ja loppuratkaisu on erittäin kutkuttava. Se ei ole ihme, kun käsikirjoittajina ovat sarjasta tutut Carlton Cuse ja Damon Lindelof.

Waaaaalt!

Lostin luonnonkaunis saari ja haaksirikkoutuneiden asuttama ranta näyttävät juuri siltä kuin pitääkin. Sademetsä on vehmas ja täynnä ääniä. Ikimuistoinen bunkkeri on yksityiskohtainen ja sieltä löytyvät kaikki yksityiskohdat kuten Desmondin kuntopyörä ja seinämaalaus. Seikkailemaan pääsee myös muutamassa paikassa, jotka sarjassa on mainittu mutta ei koskaan näytetty. Kaikki paikat huokuvat tinkimätöntä Lost-tunnelmaa ja niiden tutkiminen on hauskaa, missä auttaa Michael Giacchinon säveltämä alkuperäinen musiikki.

Valitettavasti samaa ei voi sanoa hahmoista. Useimmille sarjan hahmoista ei ole saatu alkuperäistä ääninäyttelijää. Näin ollen Lockea näyttelevän Terry O’Quinnin tilalla on imitaattori, joka ei onnistu työssään. Jack sentään kuulostaa oikeanlaiselta.

Alkuperäisen äänen ovat saaneet Desmond, Ben, Tom, Claire, Juliet, Sun ja Mikhail. Oikeiden äänien puute vie paljon henkilöiden kanssa käytävien keskustelujen tunnelmasta. Hurley ei vain ole itsensä ilman Jorge Garciaa ja tuskin hänelle olisi mitään tähtitieteellistä 23 miljoonaa pitänyt maksaa äänestään. Ainakaan Hurleylla ei ole pulaa taaloista.

Hahmoilta kerätään tietoja saaresta ja tapahtumista, mutta siitä ei ole hyötyä. Joko kaikki todella vihaavat valokuvaajaparkaa tai hahmoilla ei ole tarpeeksi dialogia, sillä keskustelut ovat todella yksipuolisia, lyhyitä ja vailla dramatiikkaa. Se ei sovi yhteen sarjan kanssa, jossa tunteikas keskustelu on avainasemassa.

Autiosaari

Ranta on myös oudon autio, jos lentokoneesta pelastui 48 matkustajaa. Edes kaikkia päähahmoja ei tavata, vaan Shannon, Boone, Walt ja lentokoneen takaosasta selviytyneet loistavat poissaolollaan. Fanille tämä on heikon ääninäyttelyn lisäksi iso pettymys. Vapaampi seikkaileminen olisi myös ollut poikaa, sillä nyt paikkoihin voi mennä vain tarinan suomissa rajoissa. Kameralla otettuja kuvia ei myöskään voi tallentaa kiintolevylle.

Peliaikaa ei mittariin kerry kuin kuutisen tuntia, jonka jälkeen mielenkiintoa pitävät yllä Xbox-version saavutukset. Ekstroina ei ole dokumenttia tai haastatteluja, vaan tylsiä konseptikuvia. En vaadi mitään roolipelin neljääkymmentäkahta tuntia, mutta kuusi on aivan liian vähän.

Selvästi suurin osa Ubisoftin ajasta meni Lostin hienoja paikkoja ja pelin juonta kehitellessä, jolloin itse pelikokemus ja hahmot saivat vähemmän huomiota. Eteneminen on hyvin rajattua ja hahmojen kanssa keskustelu yksipuolista. Vaikeustasoltaan Via Domus on suunniteltu satunnaisille pelaajille.

Koukuttavan tarinan ja mukavan tutkimisen ansiosta Via Domus on kokemisen arvoinen kotiinpaluu kaikille Lost-faneille, mutta useimmille riittää pelin vuokraaminen. Kuka fani voisi kieltäytyä pelistä, jossa saa painaa sitä kuuluisaa nappia? 108 minuuttia seuraavaan kertaan…

Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://lostgame.us.ubi.com/