Sid Meier’s Pirates: Live to Life (pc)

Sid Meier’s Pirates oli peli, joka kaukaisessa historiassa tarttui kauniina muistona lukemattomien pelaajien pääkoppaan. Ah, ne ihanat vuodet Karibianmeren lämmössä – alla hyvä merirosvolaiva, ympärillä loppumattomasti saalista. Pirates oli MicroProsen ikimuistoisimpia pelejä.

Harmi vain, että se on myös jäänyt ylittämättömäksi. Moni on tehnyt meriseikkailuja, joissa voi rosvota ja käydä kauppaa, mutta hyvän seikkailun ja luistavan pelattavuuden resepti jäi löytämättä, Sidin hautaamaan aarrearkkuun.

Visio menneisyydestä

Mutta kyllä meidän nyt kelpaa, sillä Firaxis teki setä-Sidin johdolla Piratesin uusiksi ja tekijöillä on ollut sellaista rohkeutta ja visiota, mitä ei usein peleistä löydä. Kysymys kuuluukin: mistä tämä ilmenee?

Monet Piratesin jalanjälkiä seuranneet ovat menneet pieleen siinä, että yritelmiin on lisätty yhtä sun toista mielenkiintoista, jänskää ja yleensä turhaa. Peli on menettänyt koheesionsa ja tuntunut sekavalta..

Uusittu Pirates on sen sijaan alkuperäisen pelin suora käännös, jota on modernisoitu, kaunistettu, hiottu ja hieman laajennettu – mutta kaikki se mikä teki alkuperäisestäkin pelistä ikimuistoisen on yhä tallella.

Tulos on raikas seikkailu historiallisella Karibialla.

Purjeet salkoon ja merelle

Ajallisesti Pirates sijoittuu 1600-1800-lukujen väliselle ajalle historialliselle Karibianmerelle, jossa neljä Euroopan suurvaltaa leikkii siirtomaaisäntiä. Näiden keskinäiset suhteet muuttuvat suuntaan jos toiseenkin ajan mittaan, joten sekaan astuvalle seilorille on paljon mahdollisuuksia.

Pelaaja valitsee aikakauden ja valtion, jonka riveihin hän liittyy kaappariksi, laillistetuksi merirosvoksi joka voi ryöstää vihollismaiden aluksia kuninkaansa valtakirjalla. Siinä sivussa on tarjolla paljon muutakin: rahaa, kunniaa, vieteltäviä neitokaisia, aarteen etsintää, erilaisia tehtäviä, maineikkaita vihollisia ja niin edelleen. Pelin rakenne on avoin siten, ettei siinä ole yhtä kiinteää seurattavaa yhtä tarinaa vaan pikemminkin runsaasti aineksia, joista pelaaja voi rakentaa omansa.

Pelattavaa ja vaihtoehtoja piisaa, ja eri pelikerrat voi rakentaa eri tavoin. Pelaaja voi jatkaa alkuperäisellä kaapparin urallaan tai ryhtyä täysipäiväiseksi lain ulkopuolella eläväksi piraatiksi. Tehtävät antavat lisämaustetta ja tavoitteita seilaamiseen, joista etenkin aarrekarttojen riekaleiden pohjalta tehtävät aarrejahdit, pelaajan kadonneiden perheenjäsenten etsiminen ja muut tiedonantajien tai pahalaisten etsinnät luovat pidemmän tähtäimen jännitettä.

Piratesissa onkin kolme kovaa ässää: seilausta, seikkailua ja sotimista.

Panostus pelattavuudessa

Sinänsähän pelissä ei ole mitään uutta. Kaikki alkuperäisen Piratesin ainekset on kierrätetty loppumattoman monia kertoja. Osa on jalostettu yllättäviinkin muotoihin: esimerkiksi Grand Theft Autot ovat avoimen pelimaailmansa velkaa Piratesille, joka nimenomaisesti lanseerasi vapaamuotoisen pelimaailman käsitteen.

Uuden Piratesin erottaa klooneista pelikonseptin sujuvuus. Peli on hiottu äärimmäisen pelattavaksi ja suoraan ytimeen meneväksi. Kaikki sellainen, joka häiritsisi tai hidastaisi pelaamista, on unohdettu. Välianimaatioita ei ole käytännössä lainkaan, joten asioiden hoitaminen kaupungeissa sujuu todella nopeasti. Kauppa ja ryöstösaalis on tiivistetty neljään kauppatavaraan, joiden ohella vaihtotavaraksi kelpaavat myös ruoka ja tykit, nämä jokaisen sotalaivan elintärkeät perusvälineet. Niinpä bisnes hoituu nopsasti, joskin kaupankäynti ei ole tosiaankaan tämän pelin sielu – saa olla melkoinen masokisti, jos pitää kaapparilaivan miehistön tyytyväisenä pelkällä laillisella kaupalla. Mutta yrittää voi.

Sliipatusta kuorestaan huolimatta pelissä on myös runsain mitoin yksityiskohtia, jotka tuovat siihen enemmän tuntua ja syvyyttä – eikä vain graafisella mittapuulla. Laivojen käyttäytyminen ja pelimaailman interaktiivisuus viehättävät ja nostavat pelin kestoikää.

Ylipäätänsäkin kokonaisuus on tasapainotettu ja luotu siinä määrin haastavaksi, ettei se toista esimerkiksi viimeisimmän klooninsa, Tortugan, virheitä. Tortugassa pelaajalla oli puolessa tunnissa allaan merten järein sotalaivaa. Piratesissa kaapattuja aluksia voi ottaa omaankin käyttöön ja suuremmankin laivaston rakentaminen onnistuu, mutta alusten varustelu vaihtelee niin paljon, ettei hyvin varusteltua pienempää kaapparialusta kannatakaan vaihtaa pois noin vain. Vastus ja haastekin on tyystin eri tasoa.

Pelin heikkous, jos asiaa sellaiseksi voi laskea, on täydellisen avoimuuden seuraus: päättymättömyys. Seikkailulla ei ole varsinaista loppua, joten jossain vaiheessa puuhailu käy päämäärättömäksi. Tällöin voi kuitenkin alkaa uuden pelin eri aikakaudella, eri valtiolla ja ottaa uudenlaisen pelityylin. Monipuolisuus, pirteä ote ja hiottu pelattavuus tekevätkin Piratesin kauan odotetusta uusversiosta esi-isänsä veroisen nautinnon, joka pitää pelaajan pauloissaan pitkään.